Kiitoksia Petri ja Mr Kerimäki kirjoituksistanne.
Luulen, että jos ydinaseilla käytävä sota syttyy maailmassa niin kukaan ei tule sitä sotaa voittamaan vaan tulee olemaan vain häviäjiä, niin suurta ja peruuttamatonta tuhoa se tulisi aiheuttamaan, ainakin jos se vähänkin pitkittyisi ja laajenisi useampaankin maahan. Maailma ei luullakseni tulisi koskaan siitä toipumaan jos se vähänkään laajempi mittaisena käytäisiin. Vai mitä mieltä olette?
Alla olevan linkin kirjoitus kertoo meille karua kieltä näistä valtavan tuhovoimaisista ydinaseista ja mikä oli tilanne muutama vuosi sitten:
"EU ja ydinaseet"
http://rauhanliitto.fi/tiedotus/eu/ydinaseet"Maailmassa on yhdeksän tunnettua ydinasevaltaa. Eniten ydinkärkiä on Venäjällä (noin 11 400) ja Yhdysvalloilla (noin 8 600). Osa ydinkärjistä, noin 2 000, on kantolaitteissa, jotka ovat välittömässä laukaisuvalmiudessa. Osa pommeista on varastoitu tilapäisesti.
Ydinaseiden ei katsota kuuluvaksi EU politiikan piiriin, mutta kun kahdella EU maalla on omia ydinaseita ja useammassa EU maassa on sijoitettuna Naton tai Yhdysvaltojen ydinaseita, tulisi ydinaseriisunnan kuulua EU:llekin. Useampi EU maa haluaisi edistää erityisesti taktisten ydinaseiden poistamista Euroopasta.
Keskisuuria ydinmahteja ovat Ranska (alle 300 kärkeä), Kiina (noin 240) ja Britannia (noin 160 kärkeä). "Pieniin" ydinasevaltioihin luetaan Israel (75-200 kärkeä), Intia (alle 100) ja Pakistan (70-90 ydinkärkeä). Pohjois-Korea on suorittanut kaksi ydinkokeeksi luokiteltua pientä maanalaista räjäytystä. Maalla uskotaan olevan plutoniumia 12 räjähteen tarpeisiin.
Maailman sotilasliitoista Naton käyttöön on alistettu suuri osa USA:n taktisista lentokonepommeista ja osa Britannian sukellusveneohjuksista. USA on osoittanut viiden eurooppalaisen Nato-maan ilmavoimien käyttöön 150-250 lentopommia. Maat ovat Saksa, Hollanti, Belgia, Italia ja Turkki. USA:n Euroopan-ilmavoimat (USAFE) toimii Naton jäsenmaissa. Naton toimialue on globaali.
Ydinaseista vaietaan. Niiden sijoittamista esimerkiksi johonkin Naton jäsenmaahan ei myönnetä mutta ei myöskään kielletä virallisesti. Edes parlamenteille tietoa ei anneta julkisesti. Venäjä ei anna mitään tietoa muista kuin suurista strategisista ydinaseistaan. Varmaa tietoa ydinkärkien olemassaolosta, tyypistä, lukumäärästä ja laukaisualustoista (esim. lentokone) saadaan kuitenkin välillisesti.
Kylmän sodan aikana ydinaseita tuotettiin valtaisia määriä. Sodan päätyttyä pommeja on varastoitu ja purettu alkutekijöihinsä. Räjähteestä valmistetaan ydinreaktorin polttoainetta.
Ydinkärkien määrä on vähentynyt, mutta kärkiä ja maaliinsaattamisvälineitä modernisoidaan. Osumatarkkuus on parantunut ratkaisevasti, ja uudentyyppisiä kärkiä tuotetaan. Pahamaineisia ja hankalia maanalaisia kokeita ei enää tarvita. Kehitys- ja tuotantolinjat tuottavat myös uusia aseita ja asetyyppejä.
Ruotsi luopui miltei valmiista ydinaseesta 1960-luvun lopussa ja liittyi YK:n ydinsulkusopimukseen. Räjähteen prototyyppi on esitteillä Tukholman sotamuseossa. Etelä-Afrikka on purkanut käyttövalmiit pomminsa. Neuvostoliiton hajotessa Ukraina, Kazakstan ja Valko-Venäjä suostuteltiin luovuttamaan kärjet ja aseet Venäjälle. Tarton ilmailumuseossa on esitteillä kaupungin kentältä operoinut Su-24-ydinpommittaja.
Irakin ydinasehanke päättyi 1991 YK:n valvonnassa Persianlahden sodan jälkeen. Kansainvälisen painostuksen seurauksena Libya luopui asehankkeestaan 2003. Myös Etelä-Korea, Taiwan sekä Argentiina ja Brasilia ovat keskeyttäneet ydinasehankkeensa.
Arvioidaan, että jos 0,13 % jäljelle jääneistä ydinkärjistä jossain yhteenotossa käytettäisiin ajatellulla tavalla, seuraukset olisivat ainakin ihmiskunnalle kestämättömät. Koko elonkehän tuhoamiseen tarvittava määrä ydinaseita on tarjolla esimerkiksi Pakistanin ja Intian väliseen sotaan. Siitä seuraisi pitkäkestoisia muutoksia ilmakehässä. Molemmat maat rakentavat suuria määriä uusia räjähdekärkiä, ohjustyyppejä, lentokoneita ja sukellusveneitä.
Ydinpommia tavoittelee moni valtio. Iranin ja Syyrian uumoillaan ylläpitävän aseprojektia. Monien maiden hankkimien ydinreaktoreiden uskotaan tuottavan helpostikin pommiplutoniumia. Israelin ydinaseen kehityssuunnista ei ole tietoa. Rikollis- ja terroristijärjestöjen uskotaan yleisesti pyrkivän saamaan käsiinsä säteilevää materiaalia tai räjähdekelpoista uraania tai plutoniumia. Vaikka aineet eivät tuottaisikaan merkittävää räjähdystehoa, niiden kyky saastuttaa ympäristö pysyvästi ja hävittää elämää ovat ylivertaisia muihin joukkotuhoaseisiin verrattuna.
Sotilasliitto Natolla ei ole ollut yhtään uskottavaa käyttökohdetta ydinaseelle pitkään aikaan. Nato pitää edelleen kiinni siitä, että se käyttää tarvittaessa ensimmäisenä ydinaseita ja myös sellaista vihollista vastaan, jolla niitä ei itsellään ole.
Pommeja kuljettavien rynnäkkökoneiden elinkaari päättyy kuitenkin muutamassa vuodessa. Pommien sijoitusmaille palo-, tihutyö- ja onnettomuusarat ydinasetukikohdat muodostavat nyt näkyvän sisäisen uhan.
Naton sisäiset kriisit (keskimatkan ohjuskriisi 1984-1987, kylmän sodan päättymisen kriisi 1991 ja Irakin sodan, 2003-2012, alkamisen jälkeinen kriisi) liittyvät kiinteästi ydinasekysymykseen. Pienten jäsenmaiden lepyttämiseksi USA onkin vetänyt pois lentopomminsa ainakin Kreikasta ja Britanniasta sekä osittain Saksasta.
USA:n uusi puolustuspolitiikan strategia tavoittelee sotilaallisen läsnäolon vähentämistä edelleen Euroopassa. Useissa Naton jäsenmaissa on ydinaseita vastustavia ryhmiä kaikkien poliittisten puolueiden sisällä. Kritiikki näkyy selvänä jopa ammattiupseeristossa ja Naton korkeimmissa päättävissä elimissä. 1980-luvun euro-ohjuskriisin aikana esimerkiksi hollantilaisia upseereita kieltäytyi osallistumasta ydinsodan valmisteluun. Poliitikkojen, sotilaiden ja korkeiden virkamiesten yhteisvetoomukset ja parlamenttialoitteet ydinaseiden poistamiseksi ovat arkipäivää monissa Nato-maissa.
Salassapidosta ja sumutuksesta huolimatta yleinen mielipide vastustaa voimakkaasti ydinasetukikohtia kaikissa vanhoissa Nato-maissa. Nato on viime vuodet pohtinut tauotta ydinasepolitiikkaansa. Poliitikkojen seuraava etappi on Chicago toukokuussa 2012.
Nato ja ydinaseet
Naton jäsenvaltioilla USA:lla, Britannialla ja Ranskalla arvioidaan olevan käytössä yli 9 000 ydintaistelukärkeä, noin 60 prosenttia maailman ydinase-arsenaalista. Natolla on 60:stä 200:een ydinasetta ilmavoimien tukikohdissa Euroopassa. Kolme Nato-valtiota ovat luovuttaneet osan ydinaseistaan Natolle käytettäväksi mahdollisessa sodassa. Ranskalla on itsenäinen ydinasepolitiikka ja siis "omat" ydinaseet.
Aloitteita ydinaseriisunnan puolesta
Ryhmä Natossa ja omien maidensa puolustusvoimissa keskeisissä tehtävissä toimineita kenraaleja ja entisiä armeijakomentajia on esittänyt, että Naton sotilasoppeja ja organisaatiota uudistettaisiin ja ydinasepelotteesta luovuttaisiin. Monet Naton jäsenmaat ovat olleet samalla kannalla, vaikka tämä ei ole vielä toteunutkaan.
Ydinasekysymys ei ole ainoastaan eurooppalainen kysymys, vaan EU-poliittinen kysymys."