Langennut ihmisluonto on erittäin taipuvainen selittelemään syntejään.
"Narahdin juomaan, koska elämä potki päähän"
"Tulin katkeraksi, koska vanhempani tekivät sitä ja tätä"
"Ajauduin pettämään, koska en saanut puolisoltani rakkautta"
Ja niin edelleen, ja niin edelleen... Joskus ihminen tekee tämän tiedostamattaan, ajatellen selityksen olevan ymmärrettävä ja hyväksyttävä perustelu omalle lankeamiselle. Tosiasiassa näin tekemällä ihminen kietoo itsensä vain syvemmälle synnin verkkoon. Sillä totuudessa mikään tuollainen selitys ei oikeasti selitä sinun syntiäsi. Ajattelet, että et olisi juonut tai tullut katkeraksi tai pettänyt jos muut ihmiset eivät olisi tehneet sitä ja tätä, mutta todellisuudessa olisit tehnyt samat synnit vaikka olisit elänyt paratiisissa ja kaikki ympäröivät ihmiset olisivat olleet pyhimyksiä.
Oletko eri mieltä? Pidät siis itseäsi parempana Aadamia ja Eevaa. He elivät täydellisessä maailmassa, ja silti he lankesivat. Ja sinun tavoin he myös yrittivät vierittää syytään toisten päälle. "Mutta kun käärme..." "Mutta kun vaimo..." Mutta Jumala sanoi "Ei, vaan sinä", ja antoi jokaisen maistaa lankeemuksensa hedelmää.
Synnistä ei voi vapautua selittelemällä. Vapautua voi ainoastaan tunnustamalla omat syntinsä, ilman että vetää mukaan tunnustukseen kenenkään toisen tekoja tai tekemättä jättämisiä. Sellainen tunnustus on voimallinen, silloin osaksesi tulee Jeesuksen sovintoveri, joka on vuodatettu kaikkien maailman ihmisten jokaisen synnin edestä. Käännä siis katseesi pois sinua vastaan rikkoneista lähimmäisistä, jätä heidät Luojansa käsiin, ja tule yksin syntiesi kanssa Hänen luokse jolla yksin on valta sitoa tai vapauttaa. Löydät vapauden, ilon, rauhan. Kiitos ja kunnia Karitsalle!