hrmn2 kirjoitti:Olen joitain päiviä ajatellut tehdä tänne avauksen hieman samansuuntaisesta aiheesta. Terve oppi ja rakkaus eivät ole toisiaan vastaan, mutta oikeaoppisuus ei välttämättä merkitse sitä, että asiat ovat hengellisesti kunnossa. Kuka hyvänsä voi nimittäin omaksua itselleen mielipiteitä, olivatpa ne sitten totuuden mukaisia tai vastaisia. Totuuden mukaisten mielipiteiden omaksuminen voi tapahtua täysin väärässä hengessä. Tämä on yksi pahimpia ansoja totuuden etsijän tiellä, jonka varalta on syytä olla varuillaan.
Jos mielipiteiden eli oppien perusteella ei suoranaisesti voi arvioida omaa tai jonkun toisen hengellistä tilaa, niin miten sitten voi? Vastaus on Hengen hedelmä. "Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki (= oppi)". Ihmisen luonne painaa enemmän kuin mielipiteet. Jumalan Sanan mukaan "Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa" (Snl 19:22) - ei hänen oikeaoppisuutensa.
Tuossa olen samaa mieltä, että "
terve oppi ja rakkaus eivät ole toisiaan vastaan, mutta oikeaoppisuus ei välttämättä merkitse sitä, että asiat ovat hengellisesti kunnossa", mutta en tässä, että mielipide=oppi (kirjoitit "...mielipiteiden eli oppien perusteella...") enkä myöskään tuossa, että laki=oppi. Tarkoitan nyt opilla Kristuksen oppia, joka Raamatun lehdillä piirretään eteemme ja joka on jumalisuuden mukainen. Mielipide on ihmisen subjektiivinen näkemys asioista. Toki mielipiteittemme varaan voidaan rakentaa oppeja ja on rakennettukin, mutta Raamatun oppi ei ole riippuvainen mielipiteistämme.
Efeson seurakunta oli seurakunta, jolla oli oikea oppi, he olivat paljon tehneet työtä, kärsineet Jeesuksen nimen tähden ja arvioineet, koetelleet ja paljastaneet valheapostolit. Tärkeimmän he olivat kuitenkin kadottaneet, ensimmäisen rakkautensa Jeesukseen. He saivat kehotuksen ja aikaa tehdä parannuksen, mutta näin jälkikäteen tiedämme, että eivät tehneet vaan Jeesus työnsi Efeson lampunjalan pois paikaltaan. Minua on vuosikymmenet järkyttänyt Efeson srk:n kohtalo. Jos tutkii seurakunnan vaiheita Ap.teoista ja Paavalin heille kirjoittamaa kirjettä, niin vaikeaa on käsittää, että 30-40 vuotta myöhemmin olivat ajautuneet perin kauas Herrasta. Ulkoisesti he olivat yhä malliesimerkki seurakunnasta, joka opetti oikein, arvioi oikein, teki Herran evankeliumin lähetystyötä oikein, mutta työstä ja tekemisestä oli tullut ykkösjuttu ja Jeesus itse oli työnnetty syrjään.
En nyt tuohon näkemystä jaksa käsitellä, että "laki on yhtä kuin oppi" (se voi oikein ymmärrettynä hyvin pitkälle siten ollakin), mutta siitä ehkä toisenlaisen aloituksen alla. Vielä sen verran komppaan Sinua, että Hengen hedelmä on verraton mittari. Toinen on Jumalan Sana, joka erottaa jo ennen hedelmien kypsymistä sielullisen ja hengellisen. Uuskarismaattisuus menestyy taitavasti etenevän eksytyksen avulla, jossa Raamatun rinnalle uusapostolit ja profeetat tuovat (muka) uutta ilmestystietoa.