Fyysiset vammat ja vammaisuus

[vaisuliini]

*
Huomenta!

Uskovat sotkeutuvat ulosajamisen ja parantamisen väliseen asiaan. He yrittävät ulosajaa sairaasta ihmisestä terveeksi mikä aiheutti sille sairauden. Jeesus on parantanut sairaat terveiksi. Parantaminen riittää.

Mitä sokeuteen tulee niin tässä ei tarvitse ulosajamisen vaan parantamisen. Mitä kuurouteen tulee eikä tässä tarvita ulosajamisen vaan parantamisen. Mitä tuumitte?

[Jukka]

*

Jumala kirosi maailman syntiinlankeemuksen tähden ja synnin kautta tuli kuolema maailmaan. Tämän vuoksi ihmiset rappeutuvat, vammautuvat, vanhenevat sekä kuolevat - se on tämän kirotun luomakunnan olemus.

Mutta missä Raamatun kohdassa lukee että Jumala kirosi maailman? Aatami oli maailman hallitsija niin söi hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän ja samalla möi tietämättä hallintavallan pois sille käärmeelle joka on maailman ruhtinas ja hallitsee tätä. Hän joka naamioitui käärmeeksi, tuli varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan ihmiskunnan terveyttä. Siinä syntiinlankeemuksen seuraukset alkoi.

Olen viime aikoina pohdiskellut Eedenin puutarhassa tapahtuneita asioita. Aadamin langettua tuohon majesteettirikokseen (tulette niin kuin Jumala...) olisi ollut ymmärrykseni mukaan johdonmukaista, että Jumala olisi kironnut ihmisen, mutta näinhän ei siellä 1.Mooseksen 3 luvussa sanota. Jumala kirosi käärmeen ja maan, mutta antoi langenneelle ihmiselle toivon. Kohdassa 1.Moos. 3:15 Jumala sanoo käärmeelle: "Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se [vaimon siemen] on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" ja näin siis jo ensimmäiset ihmiset jäivät tässä lupauksessa annetun toivon varaan.

Nähdäkseni Toni kirjoitti tuossa aivan oikein. Kirous on kuitenkin asia, joka sijastamme pantiin Jeesuksen päälle (sillä kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu, Gal. 3:13) jotta meidän osaksemme tulisi Aabrahamin siunaus (Gal. 3:14).

[vaisuliini]

*
Oletko sinä Jukka niitä seurakuntalaisia joiden mukaan synnynnäinen vamma on kiroukseksi?

[Aamu-Usva]

Minä en ainakaan sanoisi, että synnynnäinen vamma on kiroukseksi. Mikä edes on vamma? Minun kahdella jo edesmenneellä puolisiskollani oli Sallan syndrooma. Jotenkin ajattelen, että he vain olivat sellaisia kuin olivat. Kai heitä sanotaan vaikeasti kehitysvammaisiksi, mutta kuka sanoo, että jokaisen yksilön pitää kehittyä juuri samanlaiseksi..?

[vaisuliini]

*
Ne uskovat tulivat saarnamaan että minun synnynnäinen vamma on kiroukseksi ja siksi näen joka asiaa punaiseksi liinaksi ja se ottaa aivoon kun uskovat saarnaavat sanoen että se on kiroukseksi tajuamattaan mitään mikä on Herran tahto.

Herran tahto on TÄMÄ että yksikään synnynnäinen vamma on Herran sallima syystä että Hänen tahtoaan tulee kirkastaa - julki parantamisen tekojen kautta [Joh. 9:3]. Jos Jukan tavoin tulee joku toinen joka vääristää Herran tahdonmukaista sanomaa, siksi minun on puolustettava vammaisia.

[Tirlittan]

Tuskin jukka eikä tonikaan tarkoittaneet, että ihmisten yksittäiset vammat ja sairaudet olisi Jumalan kirous.
Vaan niin, että Jumala kirosi eli rankaisi syntiin langenneita ihmisiä kuolemalla. Kuolema tuli osaksi maailmaan ja rappeutuminen
ja sen seurauksena vammoja ja sairauksia.

Jumala ei siis ole kironnut ketään henkilökohtaisesti eikä kenenkään sairaus tai vamma ole kirous. Se vaan on yksinkertainen tosiasia, että meidän
lihamme on altis vammoille ja sairauksille. Meidän kaikkien kropat rupsahtaa, vanhenee ja lopulta kuolla kupsahtaa. Tulee jomotuksia ja kolotuksia.

1. Piet. 1
24 Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;

Ne uskovat, jotka väittävät jonkun vammaa tai sairautta Jumalan kiroukseksi, josta pitää vapautua tai parantua, ovat menestysteologian typerien oppien sokeuttamia ja vailla
Jeesuksen vaikuttamaa rakkautta.
He ovat itse yhtä lailla kirouksen alaisia ja rupsahtavat vanhentuneiksi rusinan näköisiksi ja kuolevat, eikä heitäkään voi siitä muutoin vapauttaa, kun laittamalla
toivonsa Jeesuksen päälle. Jeesus kantoi sen kirouksen ristille, jotta meillä on mahdollisuus uuteen elämään ja saamme uudet ylösnousemus ruumiit sitten jonakin päivänä.

Joka ei huoli vapautusta ja anna Jeesuksen kantaa kiroustaan ristille, joutuu toiseen kuolemaan. Kenties hänen terve lihansa voikin olla este, ettei koe tarvitsevansa Jeesusta, vaan kuvittelee olevansa oma jumalansa ja määräävänsä oman elämänsä kohtalon.

Jumala voi käyttää meidän sairauksiamme ja vammojamme ja ne voivat olla siunaukseksi, ei ne ole mikään kirous.

Minulla on yksi hyvä esimerkki, kuinka Jumala voi käyttää sairautta.
Heräsin kerran keskellä yötä koviin vatsakipuihin. Nousin sängystä juomaan samariinia ja vessaan. Mulla on kaikkia vatsaongelmia ollut.
Sitten pyöriskelin aikani sohvalla ja odottelin vain, että alkaisi vähän helpottaa. Ja niin se kipu vaimeni.
Lopulta menin takaisin sänkyyn, mutta väsyneenä päätinkin sammuttaa herätyskellon ja ajattelin, että nukun vähän pitempään, kun
olen yöllä valvonut.

En muistanut yhtään, että kello oli herättämässä miestäni eikä minua. Aamulla heräsimme siihen, kun anoppi soitti hädissään miehen puhelimeen ja kyseli, että missä olet, oletko kunnossa?
Ukkoni oli äimän käkenä, että olen kotona ja kattoo kelloa, että olen nukkunut pommiin. Kello ei ole herättänyt.
Anoppi oli vastassa bussilla, jossa mieheni piti mennä äitinsä luo toiseen kaupunkiin.

Koskapa olin sammuttanut yöllä kellon, mieheni nukkuin pommiin. Anoppi oli hädissään, koska
bussi, jossa mieheni piti mennä, oli ajanut ojaan liukkaalla ja mutkaisella maantiellä ja pyörinyt katon kautta ympäri ja päätynyt metsään.
Bussikuski ei loukkaantunut ja bussissa oli ollut vain yksi matkustaja, joka sekin oli selvinnyt. (Ihme sekin)
En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos mieheni olisi ollut kyydissä.

Uskon, että Jumala salli minulle tulla kovat vatsakivut ja niiden kautta vaikutti niin, ettei mieheni herännyt aamulla ja
joutunut onnettomuuteen. Yölliset vatsanväänteeni olivat siis siunaukseksi eivätkä kiroukseksi.

Vaikka ne olivat siunaukseksi, niin silti minäkin olen sen rupsahdus-kuolema kirouksen alainen.

Toivottavasti tästä sai jotakin selvää.

[vaisuliini]

*
Sano se heille, Tirlittan! Se on heillä vääristynyt käsitys.

[Tirlittan]

Nuo uskovat, jotka yrittävät syyllistää toisia sairauksista ja vammoista,
niin he ovat kovia ja julmia, koska heillä ei ole Jeesuksen vaikuttamaa rakkautta, eivätkä
he toimi rakkaudessa eli Jeesuksessa vaan lihassa ja väärässä hengessä.
Paljon pahaa tehdään noitten menestys teologia oppien kanssa toisille.

[vaisuliini]

*
Niin. Voi tätä ymmärtämättömyyttä!

[Jukka]

*
Oletko sinä Jukka niitä seurakuntalaisia joiden mukaan synnynnäinen vamma on kiroukseksi?

En todellakaan ole. Olet ehkä ymmärtänyt väärin jonkun kirjoitukseni? Olen nyt täällä synnyintilallamme käymässä ja kännykkäni varassa, mutta palattuani asunnolleni katson näitä viimeisiä kommentteja isommalta näytöltä.

En usko, että olisin missään kirjoittanut sellaista, että synnynnäinen vamma olisi Jumalan kirous. Itselläni oli synnynnäinen vamma, samoin siskollani, joka siihen menehtyikin. Minä sain kokea suuren armon, kun Herra paransi minut 6.5.1988, pienessä ajanrahdussa ja pysyvästi. Parantumiseni tutkittiin perusteellisesti Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa 1991 jossa olin sisällä useamman päivän, jonka tutkimukset veivät aikaa... mutta vilkaisen illemmalla kotikoneeltani mitä olen mahdollisesti kirjoittanut epäselvästi. Nyt yritän laittaa näitä paikkoja talvikuntoon.