Nyt kun tämä keskustelu on tässä sopivasti "tapetilla", kysyisin teiltä mitä mieltä Alfa-kursseista?
Olin aikeissa osallistua nyt tällaiseen, ja kävinkin yhden jakson, joka kesti n. 2 tuntia, siellä puhuttiin ihan asiaa Jeesuksesta jne. Mutta asia mikä alkoi häiritsemään, oli kirjat joita siellä oli joka paikassa ja ne kaikki oli Nicky Gumbel nimisen kirjoittajan kirjoja kaikki, googlasin tämän Gumbelin ja alfa-kurssin, ja kaikenlaista löytyi...Tässä esim. yksi:
http://www.kristitynfoorumi.fi/alfakurssi.htm
Tässä pieni lainaus linkin takaa löytyvästä kirjoituksesta:
"...Kurssi sisältää 10 viikon aikana läpikäytävät 15 asiakokonaisuutta. Alussa esitetään evankeliumi mutta pian kurssin jatkuessa pääpaino muuttuu torontolaisuuden kaltaiseen hengen odotukseen ja palvontaan. Yhteys ja hengen (mikä ymmärretään Raamatun Pyhäksi Hengeksi) ylikorostaminen ovat kurssin keskeistä antia.
Alfa kurssilla tulee olla mukavaa ja hauskaa. Alfan päätoimisto Englannissa on laatinut tarkan käsikirjoituksen joka iltaa varten. Ohjeet ovat selvät aina sitä myöten, että illan avaajan tulee aloittaa yhdessäolo kertomalla vitsi.
Esittäessään vertausta tuhlaajapojan paluusta Gumbel sanoo sen osoittavan kuinka Jeesus sanoi kirkon "olevan kuin juhla ja kemut", kutsut, jossa jokaisella on hauskaa. "On hauskaa, on naurua... ja tätä koemme nyt, naurua ja hauskaa ja ihmiset tulevat juovuksiin, ei viinistä vaan Hengen täyteydestä. Tule juhlaan, jossa voit juopua Jumalasta... kutsuimme Henkeä saapumaan... Ne olivat Pyhän Hengen tarjoamat kemut. Se oli hauska paikka olla. Seurakunnan pitää olla kuten kutsut".
Seurakunta juhlii kerran Herran luona "hääaterialla" mutta ei sitäkään kuvata Raamatussa hauskanpitona tai kutsuina. Hengellinen ilo ja rauha ei ole hillittömyyttä eikä hullutusta.
Samalla tavoin Gumbel ja muut samanmieliset vääristelevät 1700 ja 1800 luvun herätysten johtajien lausumia. John Wesleyn, George Whitefieldin, Jonathan Edwardsin ym. sanotaan antaneen tukensa samankaltaisille mielettömyyksille. Näin ei ole.
1980 luvulla alkanut John Wimberin edustama "voimaevankeliointi" on yksi torontolaisuuden kasvupohja. Jo tuolloin painotettiin kokemusta puhtaan opin sijasta. Oikeaoppisuus nähtiin esteenä evankeliumin leviämiselle. Niinpä suunta on jatkunut ja vahvistunut. Sanan opetus ja oppi ei enää ole merkittävä vaan "yhteys" ja "keskinäinen rakkaus", joka ei ole Raamatun tarkoittamaa uskovien yhteyttä.
Gumbel vieraili vuonna 1982 John Wimberin kokouksessa. Hän kuvaa vierailuaan, "…he rukoilivat henkeä saapuvaksi... tunsin jotakin, kuin 10000 volttia virtasi ruumiini läpi.. Hän (Wimber) sanoi vain 'lisää voimaa' ... se oli kaikki mitä hän rukoili... Sittemmin olemme nähneet monia näitä manifestaatioita Pyhän Hengen viikonloppuina... nämä kokemukset... eivät itsessään ole tärkeitä... hengen hedelmä on se mikä merkitsee, hengen hedelmä, joka tulee näiden kokemusten kautta."
Gumbelin opetus on totaalisesti väärä. Kokemukset eivät tuota hengen hedelmää vaan se syntyy päivittäisen uskonvaelluksen kautta kun olemme tottelevaisia Jumalan Sanalle.
Sandy Millar (yksi HTB:n johtajista): "Henki yksin voi tyydyttää (Jumalan) nälän". Mutta entä Sana? Sanahan on yksin elämän leipä. Pyhän Hengen oikea tehtävä on ottaa Sanasta ja avata Sanaa meille ja niin Sana tyydyttää hengellisen nälkämme. Millarin näkemys on tyypillinen nykyisen "uudistuksen" johtajille. Ihmisiä ohjataan pois Sanan auktoriteetista jonkun villin hengen ja sen villitsemien julistajien auktoriteettiin.
Alfa asettaa pääpainon Jeesuksen ristintyön sijasta "hengen" yliluonnolliselle toiminnalle ihmisessä. Kokemus vahvistaa kääntymisen ja joissakin tapauksissa on itse kääntymisen merkki - ei niinkään synnintunto. Alfan todistus Jumalasta saatetaan mieltää "Pyhän Hengen" kokemisena tai tuntemisena, ei kirjoitettuna Sanana.
Se esittää kristillistä elämäntyyliä, joka ei aina ole sama asia kuin kristillinen usko. Kuinka monet kääntyvät kristilliseen elämäntyyliin pikemmin kuin Kristukseen?..."
Siirretty toisaalta, parempi olla oma ketjunsa tälle -Juha