hrmn2 kirjoitti:Kun asennoituu niin, että ei milloinkaan etsi tai avaudu vastaanottamaan mitään uutta tai toista henkeä, niin ei tarvitse milloinkaan pelätä että sellaisia tulisi (kun vaellamme vapaudessa synnin vallasta).
Elämme ajassa jossa megasaarnaajat ja itsensä apostoleiksi korottaneet julistajat kiertävät ympäriinsä tarjoamalla "jotain uutta". Sitä ei löydy Raamatusta, mutta ihmismieltä kiehtoo "uusi ilmestystieto" ja aistilliset kokemukset (fyysiset manifestaatiot). Joka puolella näemme ihmisiä, jotka tahtoovat avautua tälle uudelle ja vastaanottaa psyykettä ja kehoa vavisuttavia kokemuksia.
Raamatussa siirrettiin sitä henkeä ja arvoa, joka itsellä oli, kätten päälle panemisen kautta toiseen ihmiseen (esim. Mooses, Paavali, vanhimmisto). Herraa kironneen ihmisen päälle todistajat laskivat kätensä siirtäen näin tuomion kiroajaan, joka sitten surmattiin. Siunaus tapahtui myös kätten päälle panemisen välityksellä. Edelleen synnit siirrettiin uhriseläimeen laskemalla kädet sen pään päälle.
Tunnemme varmasti kaikki julistajia, jotka menivät hakemaan "suurempaa siunausta" Kanadasta 1990-luvulla (toronton siunaus) ja he saivatkin sen kätten päälle panemisen kautta. Kokemuksistaan ja tavasta, jolla saivat "uuden hengen" he itse kertovat kirjoissaan. Heistä kaksi on nykyisin minulle rakasta veljeä, jo iäkkäitä julistajia, jotka tunsin 1990-luvulla "uuden siunauksen saatuaan ja sitä kätten päälle panemisen kautta edelleen jakaessaan", mutta jotka myöhemmin saivat Jumalan armosta vapautua siitä pimeydestä, johon olivat joutuneet. Tosiasia ajassamme on, että miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat uuskarismaattisten eksytysten vallassa.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että uskova on suojassa, jos ei etsi uusia vieraita käytänteitä Raamatun terveen ilmoituksen ulkopuolisista lähteistä. Ongelma onkin siinä, että omaehtoisesti avaudutaan vastaanottamaan "uuden ilmestystiedon tarjoama toinen evankeliumi", jonka takana vaikuttavat pahat henget. Tämä on kokemusperäisessä kristillisyydessä alati vaaniva vaara, kun tunteet pyrkivät kulkemaan uskon edellä.
Paholainen on kerran ollut valkeuden enkeli ja sellaiseksi se osaa pukea omat apostolinsa. Kaikessa se jäljittelee Jumalan seurakunnan toimintatapoja, myös kätten päälle panemisessa.