Kuoleman vieressä

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Kuoleman vieressä

ViestiKirjoittaja Janne » 02. Helmi 2016 19:39

Minä sain kunnian viikonloppuna olla saattelemassa yhtä vanhaa saattohoidossa olevaa veljeä viimeiselle maanpäälliselle matkalle.
Oli kyllä mahtava ja avartava kokemus kun sai olla kuolevan veljen rinnalla ihan viime hetkiin asti.

Tosin se oli henkisesti rasittavaa kun näki toisen ihan kuihtuneena ja sellaisessa tilassa että ei pystynyt enää edes käsiä liikuttamaan.
Mut ei siinä oikein pystynyt enää muuta kuin rukoilemaan että Herra armahtaisi ja ottaisi veljen jo pois.

Ihan viime hetkillä , pari tuntia ennen kuolemaa kävi todella jännä juttu kun oltiin veljen vierellä niin käytävästä sammui yhtäkkiä valot vaikka siellä ei ollut ketään niitä sammuttamassa. Kaikkialla muualla pysyi valot päällä . Oli kyllä tosi mystinen juttu.
Sekin oli jännä että kun ne valot sammui niin saman tien tiesin, että ei niitä kukaan ihminen sammuttanut ja tuli tunne että veli lähtee kohta ja näinhän siinä sitten kävikin.

Kokonaisuudessaan kaikki oli jotenkin niin yliluonnollisen rauhallista ja todella siistiä. Velikin oli koko ajan yliluonnollisen rauhallinen ja kivuttoman oloinen vaikka aikaisemmin viikolla kärsi selvästi kivuista. Uskon että Herra kuuli rukoukset ja otti veljeltä viimeisiksi päiviksi kaikki kivut pois ja armahti hänet siten. Uskomattomat hoitajatkin ihmettelivät ja sanoivat, että kaikki oli jotenkin yliluonnollisen rauhallista ja siistiä ja he pohtivat myös sitä, että kyseisen veljen vakaumuksella oli tekemistä asian kanssa.

Mut joo...Kiitos Herralle tästä kokemuksesta ja kiitos myös veljelle kaikesta mitä häneltä olen saanut sanattomasti oppia.

Sekin on jännää että olen tuntenut miehen vain 10 kk eikä hän ole koskaan pystynyt puhumaan sanaakaan. Kuitenkin hän esimerkillään ja eleillään viestitti suurta rakkautta veljenä minua kohtaan ja meillä tuntui olevan valtava hengellinen sanaton yhteys. Opin tältä mieheltä todella paljon hengellisessä mielessä ja se on uskomatonta vaikka hän ei ääneen sanonut minulle koskaan sanaakaan.

Ajatelkaapa kuinka ihminen voi ihan viime metreille asti todistaa Kristuksen rakkaudesta vaikka on jo ihan kuoleman kielissä tai vaikka ei pystyisi edes puhumaan eikä liikkumaan. On se uskomatonta ja ihmeellistä.

Halusin jakaa tämän kokemuksen teidän kanssa koska olen niin kiitollinen tästä 10 kk joka huipentui siihen että sain saattaa veljen viimeiselle matkalle ja olla tukena hänen vieressään.

Kiitos Herralle vielä kerran tästä kokemuksesta
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä 1. Piet. 1:22
Janne
 
Viestit: 560
Liittynyt: 15. Joulu 2010 00:00

Re: Kuoleman vieressä

ViestiKirjoittaja tanu » 02. Helmi 2016 20:15

Kiitos Herralle!

(ja kiitos Janne kun jaoit tänne)
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Kuoleman vieressä

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 02. Helmi 2016 21:46

Olisipa kaikilla uskovilla veli tai sisar saattamassa viimeiselle matkalle.

"Pian päivä koittaa ihmeinen ja muukalainen maan
saa vaihtaa matkasauvansa jo kruunuun ihanaan.
Oi helmiportti auki on, mä kotia jo saan.
Ei enää matkan vaivoja, ei tappioitakaan.
Oon voittajana perillä armosta Jumalan.
Siis kiitos, Jeesus, avustas tiellä."
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Kuoleman vieressä

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 02. Helmi 2016 22:07

*
Koskettava kirjoitus Jannelta. Voimia Jannelle! :hugehug:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Kuoleman vieressä

ViestiKirjoittaja PetriFB » 03. Helmi 2016 10:28

Janne kirjoitti:Minä sain kunnian viikonloppuna olla saattelemassa yhtä vanhaa saattohoidossa olevaa veljeä viimeiselle maanpäälliselle matkalle.
Oli kyllä mahtava ja avartava kokemus kun sai olla kuolevan veljen rinnalla ihan viime hetkiin asti.

Tosin se oli henkisesti rasittavaa kun näki toisen ihan kuihtuneena ja sellaisessa tilassa että ei pystynyt enää edes käsiä liikuttamaan.
Mut ei siinä oikein pystynyt enää muuta kuin rukoilemaan että Herra armahtaisi ja ottaisi veljen jo pois.

Ihan viime hetkillä , pari tuntia ennen kuolemaa kävi todella jännä juttu kun oltiin veljen vierellä niin käytävästä sammui yhtäkkiä valot vaikka siellä ei ollut ketään niitä sammuttamassa. Kaikkialla muualla pysyi valot päällä . Oli kyllä tosi mystinen juttu.
Sekin oli jännä että kun ne valot sammui niin saman tien tiesin, että ei niitä kukaan ihminen sammuttanut ja tuli tunne että veli lähtee kohta ja näinhän siinä sitten kävikin.

Kokonaisuudessaan kaikki oli jotenkin niin yliluonnollisen rauhallista ja todella siistiä. Velikin oli koko ajan yliluonnollisen rauhallinen ja kivuttoman oloinen vaikka aikaisemmin viikolla kärsi selvästi kivuista. Uskon että Herra kuuli rukoukset ja otti veljeltä viimeisiksi päiviksi kaikki kivut pois ja armahti hänet siten. Uskomattomat hoitajatkin ihmettelivät ja sanoivat, että kaikki oli jotenkin yliluonnollisen rauhallista ja siistiä ja he pohtivat myös sitä, että kyseisen veljen vakaumuksella oli tekemistä asian kanssa.

Mut joo...Kiitos Herralle tästä kokemuksesta ja kiitos myös veljelle kaikesta mitä häneltä olen saanut sanattomasti oppia.

Sekin on jännää että olen tuntenut miehen vain 10 kk eikä hän ole koskaan pystynyt puhumaan sanaakaan. Kuitenkin hän esimerkillään ja eleillään viestitti suurta rakkautta veljenä minua kohtaan ja meillä tuntui olevan valtava hengellinen sanaton yhteys. Opin tältä mieheltä todella paljon hengellisessä mielessä ja se on uskomatonta vaikka hän ei ääneen sanonut minulle koskaan sanaakaan.

Ajatelkaapa kuinka ihminen voi ihan viime metreille asti todistaa Kristuksen rakkaudesta vaikka on jo ihan kuoleman kielissä tai vaikka ei pystyisi edes puhumaan eikä liikkumaan. On se uskomatonta ja ihmeellistä.

Halusin jakaa tämän kokemuksen teidän kanssa koska olen niin kiitollinen tästä 10 kk joka huipentui siihen että sain saattaa veljen viimeiselle matkalle ja olla tukena hänen vieressään.

Kiitos Herralle vielä kerran tästä kokemuksesta


Amen, kiitos Herralle. :hearts:
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Kuoleman vieressä

ViestiKirjoittaja RNH » 03. Helmi 2016 11:48

Koskettava kirjoitus. Kerran taivaan kirkkaudessa saatte käydä yhdessä juhla-aterialle. Kaikki vaivat, kivut, kuolema, ikävä ja kaipaus on poispyyhitty.

Kiitos Herralle, Amen.
RNH
 
Viestit: 39
Liittynyt: 27. Marras 2015 15:45

Re: Kuoleman vieressä

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 03. Helmi 2016 12:28

Kiitos Herralle, oli koskettava kertomus.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 25 vierailijaa

cron