Kirjoittaja Aamu-Usva » 31. Tammi 2016 13:56
Olen huomannut persoonan, taustan ja luonteen vaikuttavan uskonelämään paljonkin. Mutta vielä enemmän olen huomannut uskonelämän vaikuttavan persoonaan ja luonteeseen. Kiitos Jumalalle tästä! Ihmisen taustaa ei kuitenkaan voi muuttaa, mutta voi kääntyä katsomaan eteenpäin eikä sinne taaksepäin. Toisaalta joskus on hyvä katsoa sinne taaksepäin, että millainen sinä olit pikkupoikana ennen kuin maailma oli ehtinyt tehdä tuhojaan. Jeesus kehotti meitä olemaan lasten kaltaiset.
Työn tekeminen on kyllä muidenkin Raamatun kirjojen ja kirjeiden mukaan hyvä juttu, ei vain sananlaskujen. Mutta minuun vaikuttavatkin pohjalaiset ja karjalaiset juuret. Meidän suvussa on aina arvostettu ahkeruutta ja kovaa työtä. Sitten on vielä täytynyt olla melkoisen pihi, että rahaa ei omaan itseen tuhlata. Isovanhempani ovat koko ikänsä ahkeroineet ja säästäneet eikä mummulla nyt ole rahasta pulaa. Kuitenkin hänellä on yhä samat kalusteet kuin joskus ollessani lapsi. Mitään turhaa hän ei osta. Jos jollain tuolilla voi istua, niin uutta ei hankita. Olen hiukan perinyt tätä asennetta ja huomaan myös, että helposti ajattelen ihmisen olevan laiska, jos hän ei ole töissä ja mieluummin tee ylitöitäkin jonkin verran. Olen kuitenkin yrittänyt opetella ymmärtämään kykenemättömyyttä työn tekoon.
Toisaalta lempikohtiani Raamatussa ovat sellaiset lempeyteen ja armollisuuteen ohjaavat kohdat. Olen luonteeltani ollut ennen uskoon tuloa aivan päinvastainen; kaikkea muuta kuin lempeä. Minä kannatin kovia lakeja maailmassa enkä tuntenut armoa rikollisia kohtaan. Tässä suhteessa Jumala on muuttanut aika paljon. Joskus tosin vanha minä tulee esiin ja huomaan olevani hiukan hyökkäävä esimerkiksi niitä kohtaan, jotka luopuvat maallisesta työstä Jumalan valtakunnan työn tähden. Minulle tulee helposti sellainen ajatus mieleen, että tyyppi haluaa vain hengailla kirjoittelemassa netissä eikä tehdä mitään kunnollista.