Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja hrmn2 » 26. Tammi 2016 23:25

Toisinaan julistuksessa, sekä myös ihan normi kristittyjen puheissa, annetaan aika paljon painoarvoa elämän erilaisten asioiden parantamiselle. Opetetaan keinoja ja neuvoja miten saisimme toimivaksi avioliittomme, perhe-elämämme, ihmissuhteemme, talousasiamme, hartauselämämme, seurakuntamme toiminnan, jne jne jne... Tässä ei ole mitään sinänsä väärää, löytyyhän kaikkia näitä opetuksia ja neuvoja Raamatusta. Mutta jos opetusten pääpaino, ja yleensäkin elämän huomion keskipiste on näissä, saattaa sydämemme olla Jumalan silmissä täynnä epäjumalanpalvelusta.

Jeesus puhui paljon elämän kadottamisesta Hänen tähtensä. Hän lupasi, että joka sen tekee, löytää todellisen elämän. Samaan opetukseen liittyy lupaus siitä, että kun etsimme ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttansa, kaikki muu meille annetaan siinä ohella. Sana "ohella" on erittäin mielenkiintoinen. Se tarkoittaa, että sen ei tulisi olla huomion ja puheen keskipiste, vaan sivutuote joka syntyy automaattisesti, kun keskittyy pääasiaan.

Mitä sitten on "elämänsä kadottaminen"? Mitä tarkoittaa etsiä Jumalaa ennen muita asioita? Minulle itselleni asia avautuu niin, että jokaisen tekemäni liikkeen, jokaisen ajattelemani ajatuksen, jokaisen puhumani sanan, jokaisen ottamani hengenvedon taustavaikuttimena tulee olla aito Jumalan pelko. Se on: rakastaa hyvyyttä, puhtautta, oikeutta, kauneutta, sekä vihata pahuutta, vääryyttä, syntiä, ilkeyttä. Se on Hengessä vaeltamista, lihan mielelle kuolleena. Varjella sydämessään Herran antamaa rauhaa, ja valvoa ettei mikään saa sitä varastettua.

Kun elää jokaisen hetken toisensa jälkeen tällä mielellä, niin silloin kaikki muu tapahtuu ikäänkuin itsestään. Toki käytännössä asiat edellyttävät valintoja ja päätöksiä, mutta viisaus on myös yksi "ohella" luvatuista asioista, joten siitäkään ei tarvitse tehdä liian merkityksellistä asiaa. Jumala hallitsee kaikkea suvereenisti, ja on voimallinen siunaamaan ja pitämään meistä huolen, kun me vain kadotamme elämämme Häneen. Silloin löydämme itsemme elämässä Hänessä, jossa on kätkettynä kaikki elämän rikkaudet ja tiedon ja viisauden aarteet, kaikki mitä ikinä voidaan tarvita.
hrmn2
 
Viestit: 495
Liittynyt: 30. Kesä 2014 11:41

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 26. Tammi 2016 23:40

Tämä on varmasti juuri näin.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja hrmn2 » 26. Tammi 2016 23:48

Kun huomiomme ja keskittymisemme on elämän asioissa, missä tahansa muussa kuin Jumalassa, ovat ne asiat itse asiassa epäjumalia meille. Silloin ne sitovat meitä. Elämme jatkuvasti murehtien, tiedostaen tai tiedostamattamme, sillä jollain tasolla pelkäämme aina menettävämme nämä asiat. Ja koska pohjimmiltaan tiedämme, ettei mikään näistä asioista kestä iankaikkisesti, emme tule koskaan täysin tyytyväisiksi ja onnellisiksi.

Todellinen kestävä tyytyväisyys ja onnellisuus tavoitetaan menettämällä kaikki, mikä on mahdollista vain kun Jumala saa vallata meidät niin täydellisesti, että etsimme Häntä ennen mitään muuta. Silloin minkään asian konkreettinen menettäminen ei meitä pelota eikä horjuta, sillä elämämme tai onnellisuutemme ei ole riippuvaista niistä. Silloin me voimme elää jatkuvassa levossa ja rauhassa, sillä tiedämme että Jumala ei koskaan petä. Kadottamalla elämänsä Hänen tähtensä, ankkuroituu sisäisen ihmisen osalta jo nyt Jumalan iankaikkisen ilon, rauhan ja vanhurskauden valtakuntaan.
hrmn2
 
Viestit: 495
Liittynyt: 30. Kesä 2014 11:41

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 27. Tammi 2016 00:00

Tämä on niin totta. Miten tärkeä tuo pieni lause Raamatussa onkaan, että etsikää aina ensin Jumalan valtakuntaa. Aina ensin.

Hyvää yötä.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja uuhi » 28. Tammi 2016 19:19

Jotkut ajattelevat että kunnon ihmisten pitäisi pitää kotinsa tip-top siistinä ja kodin pinnat hyvässä maalissa, ja että lapsilla pitäisi olla muiden aikuisten järjestämiä hienoja harrastuksia.

Kodin siistinä pitäminen on mielestäni tärkeää, mutta jos siivousintoilu menee liiallisuuksiin, niin se ei ole mielestäni hyvä. Itse en nykyisin innostu maalaamisesta enää ollenkaan, ja syy on se että monet maalit ovat käsittääkseni haitallisia luonnolle, ja kyllähän sitä maalia luontoon päätyy.
Mielestäni on murheellista että muutamana kuluneena vuosikymmenenä monet suomalaiset isät ja äidit ovat liikaa uhrautuneet kuljettamaan lapsiaan harrastuksiin. Mielestäni perhe-elämän ei pidä olla liian lapsikeskeistä. Mulla on sellanen käsitys että suomalaisia on ohjattu liian lapsikeskeiseen vanhemmuuteen. Mielestäni isän ja äidin ei tarvitse väärällä tavalla uhrautua lasten takia. Tottakai on olemassa myös oikeanlaista uhrautumista lasten puolesta. Mielestäni esimerkiksi se että isä ja äiti opettaisivat lapsiaan kotona [tai palkkaavat uskovan kotiopettajan], eivätkä laita lapsiaan yleiseen kouluun, on oikeanlaista uhrautumista.

Mielestäni myöskään LIIALLINEN ruumiinterveysintoilu ei ole tarpeellista. Ajattelen että vaikka joku dosentti ohjaisi kansalaisia sanomalla älä käytä voita ja kermaa, niin en pidä tarpeellisena noudattaa sellaisia ohjeita.

Olen ajatellut että joillain uskovilla menee sekasin se mitä ”suomi-koulutie” vaatii, ja se mitä vanhurskauden tiellä kulkeminen on. Pyrin toki olemaan alamainen esivallalle ja suomen laille, ja vaeltamaan kunnollisesti ihmisten keskuudessa, mutta silti en ole ”suomi-koulutien” kulkija. Jotkut uskovat ovat eksyneet omaksumaan humanistisia ajattelutapoja, kultturimarxistisia ja muunkinlaisia sosialistisia ajattelutapoja sekä modernin liberalismin ajattelutapoja. Mielestäni uskovan pitäisi luopua sellasista ajattelutavoista.

Mielestäni termi tehdä parannus ei ole hyvä käännös kreikan sanalle metanoeo, arvelen että jotkut voivat ymmärtää väärin termin tehdä parannus.
Viimeksi muokannut uuhi päivämäärä 29. Tammi 2016 10:43, muokattu yhteensä 1 kerran
uuhi
 
Viestit: 532
Liittynyt: 30. Joulu 2010 14:39

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 28. Tammi 2016 20:39

Kodin siistinä pitäminen on kyllä sellainen juttu, minkä suhteen ainakin minä voisin hieman höllätä. Jotenkin vain en voi rentoutua ennen kuin olen saanut kaiken järjestykseen ja siistiksi. Viikonloppukin on niin mukava aloittaa kunnon siivouksella. Sitten siistissä ja puhtaassa kodissa on mukava hetkeksi istahtaa jos vielä ehtii. Se täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan maalannut yhtään mitään (paitsi joskus tauluja). En varmaan edes osaisi maalata seinää :oops:

Lasten harrastusten suhteen meillä ei ole kuskausongelmaa, koska kaksi vanhinta ovat sen verran isoja ja käyvät yhdessä keskenään harrastuksissaan. Ongelmana on lähinnä harrastuksen maksaminen. Monet harrastukset on niin kalliita. Olen kyllä pitänyt aina sellaisen linjan, että lapset saavat valita yhden harrastuksen kerrallaan, jossa sitten tuen, mutta ei enempää. Pienimmän kanssa käymme yhdessä harrastamassa lapsi-vanhempi-ryhmässä. Se on mukavaa yhdessä olemista :thumbup: Olen samaa mieltä Uuhin kanssa siinä, että harrastukset eivät saisi viedä liikaa aikaa. Lapsellekin on tärkeää oma vapaa-aika, jolloin saa ihan vain leikkiä ja olla; tehdä mitä haluaa. Lapsilla on kuitenkin koulun lisäksi läksyt ja kotityöt.

Myös terveysohjeiden noudattamisesta olen samaa mieltä. Tutkimustieto on niin vaihtuvaa, että paras olla niin kuin itse itselleen parhaaksi näkee. Voi ja kerma on sitä paitsi hyvää :-P Mutta tietenkin sen verran täytyy pitää itsestään huolta, ettei liho niin paljon, että se vaikuttaa terveyteen.

Minä en ehkä ole mikään yhteiskunnan tukipilari, mutta yritän kuitenkin aina parhaani siinä, että olisin hyvinvointiyhteiskunnassa antajan asemassa ja pyrin hoitamaan kaiken elämässäni kunnolla. Mutta tässä tosiaan pitäisi aina muistaa tuo aloituksen ajatus, että etsikää aina ensin Jumalan valtakuntaa.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja pekka » 28. Tammi 2016 23:01

Aamu-Usva kirjoitti:Kodin siistinä pitäminen on kyllä sellainen juttu, minkä suhteen ainakin minä voisin hieman höllätä. Jotenkin vain en voi rentoutua ennen kuin olen saanut kaiken järjestykseen ja siistiksi. Viikonloppukin on niin mukava aloittaa kunnon siivouksella. Sitten siistissä ja puhtaassa kodissa on mukava hetkeksi istahtaa jos vielä ehtii.



Kirje Titukselle 2:

3. niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia,

4. voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa,

5. olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja tanu » 29. Tammi 2016 22:22

hrmn2 kirjoitti:Toisinaan julistuksessa, sekä myös ihan normi kristittyjen puheissa, annetaan aika paljon painoarvoa elämän erilaisten asioiden parantamiselle. Opetetaan keinoja ja neuvoja miten saisimme toimivaksi avioliittomme, perhe-elämämme, ihmissuhteemme, talousasiamme, hartauselämämme, seurakuntamme toiminnan, jne jne jne... Tässä ei ole mitään sinänsä väärää, löytyyhän kaikkia näitä opetuksia ja neuvoja Raamatusta. Mutta jos opetusten pääpaino, ja yleensäkin elämän huomion keskipiste on näissä, saattaa sydämemme olla Jumalan silmissä täynnä epäjumalanpalvelusta.

Jeesus puhui paljon elämän kadottamisesta Hänen tähtensä. Hän lupasi, että joka sen tekee, löytää todellisen elämän. Samaan opetukseen liittyy lupaus siitä, että kun etsimme ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttansa, kaikki muu meille annetaan siinä ohella. Sana "ohella" on erittäin mielenkiintoinen. Se tarkoittaa, että sen ei tulisi olla huomion ja puheen keskipiste, vaan sivutuote joka syntyy automaattisesti, kun keskittyy pääasiaan.

Mitä sitten on "elämänsä kadottaminen"? Mitä tarkoittaa etsiä Jumalaa ennen muita asioita? Minulle itselleni asia avautuu niin, että jokaisen tekemäni liikkeen, jokaisen ajattelemani ajatuksen, jokaisen puhumani sanan, jokaisen ottamani hengenvedon taustavaikuttimena tulee olla aito Jumalan pelko. Se on: rakastaa hyvyyttä, puhtautta, oikeutta, kauneutta, sekä vihata pahuutta, vääryyttä, syntiä, ilkeyttä. Se on Hengessä vaeltamista, lihan mielelle kuolleena. Varjella sydämessään Herran antamaa rauhaa, ja valvoa ettei mikään saa sitä varastettua.

Kun elää jokaisen hetken toisensa jälkeen tällä mielellä, niin silloin kaikki muu tapahtuu ikäänkuin itsestään. Toki käytännössä asiat edellyttävät valintoja ja päätöksiä, mutta viisaus on myös yksi "ohella" luvatuista asioista, joten siitäkään ei tarvitse tehdä liian merkityksellistä asiaa. Jumala hallitsee kaikkea suvereenisti, ja on voimallinen siunaamaan ja pitämään meistä huolen, kun me vain kadotamme elämämme Häneen. Silloin löydämme itsemme elämässä Hänessä, jossa on kätkettynä kaikki elämän rikkaudet ja tiedon ja viisauden aarteet, kaikki mitä ikinä voidaan tarvita.



Menestysteologia opettaa, että uskova menestyy maallisesti ja saa olla terve. Jos tämä ei tapahdu, niin silloin ei ole tarpeeksi vahva usko - ja muuta hölynpölyä.
Yllättäen USA:ssa, missä kaikki mitataan rahassa, tällainen opetus saa suuret joukot ihmisiä "tulemaan uskoon". Vaan kun ei homma toimikkaan, niin uskokin
häviää. Ja näitä menestyksen saarnaajiahan riittää. Suomessakin ainakin Herzog kävi yrittämässä, mutta laihalla menestyksellä.
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 29. Tammi 2016 23:55

Jumala siunaa HENGELLISELLÄ siunauksella omiaan nyt uudessa liitossa.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Elämän parantaminen - vai kadottaminen?

ViestiKirjoittaja hrmn2 » 30. Tammi 2016 00:20

Niinsanottu menestysteologia on ilmeistä epäjumalanpalvelusta, mutta epäjumalanpalvelusta esiintyy monessa eri muodossa. Itse asiassa menestysteologian kiivaimmat vastustajat saattavat olla aivan yhtälailla sidottuja mammonaan sydämessään, sillä heidän kiivautensa motiivina saattaa olla salainen kateus menestyjiä kohtaan ja katkeruus omasta menestymättömyydestä, ja sitten se verhoillaan uskonnolliseen ikäänkuin raamatulliseen kaapuun.
hrmn2
 
Viestit: 495
Liittynyt: 30. Kesä 2014 11:41

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 36 vierailijaa

cron