Etsikää Jeesusta ulkopuolelta leirin
Eri kirkkokuntien edustajat tuntuvat tulkitsevan saman raamatunkohdan erilailla. Luterilaiset kannattavat lapsikastetta, kun taas vapaiden suuntien edustajat vastustavat sitä. He siis kannattavat jotain kantaa, koska se on heidän kirkkokuntansa kanta, tai he kuuluvat kirkkokuntaansa, koska heidän kantansa on sen mukainen.
Room. 12:16 kumminkin sanoo: "Olkaa keskenänne yksimieliset." Eri kirkkokuntiin kuuluvat eivät siis kuitenkaan voi olla yksimieliset, koska he ovat sitoutuneet oman kirkkokuntansa kantoihin ja raamatuntulkintoihin.
Nykyään on vallalla ajattelutapa, että kaikki kristilliset kirkkokunnat ovat hyviä ja oikeita, ja meidän jokaisen pitäisi löytää itsellemme se sopiva. Raamatun mukaan on kuitenkin vain yksi totuus (Jeesus), jota meidän tulisi etsiä.
Toinen ajattelutapa on, että minun kirkkokuntani on oikeassa, ja muut väärässä. Yksikään kirkkokunta ei kuitenkaan voi olla oikeassa kaikessa, koska yksikään ihminenkään ei voi olla oikeassa kaikessa.
Itse en ole yhdenkään kirkkokunnan kanssa samaa mieltä joka asiasta, niinkuin en ole yhdenkään ihmisenkään kanssa, mutta jos istun avoimin mielin ja Jeesuksen nimessä keskustelemaan erimielisen uskonveljen tai -sisaren kanssa, niin Jeesus (eli totuus) on meidän keskellämme, ja auttaa meitä löytämään yksimielisyyden eli totuuden.
Matt. 18:20 sanoo: "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
Tässä on siis seurakunnan kokous. Mitään muuta ei tarvita. Toki ihmisiä voi varmasti olla enemmänkin koolla, kuin kaksi tai kolme, mutta kaksi tai kolmekin riittää.
Emme siis koskaan voi löytää koko totuutta mistään kirkkokunnasta. Toki sieltä voi löytää joitakin totuuden sirpaleita, jotka sisältyvät kirkkokunnan oppiin ja raamatuntulkintaan.
Jokaisella (hengellisesti) aikuisella uskovalla tulisi kumminkin olla oma henkilökohtainen Jumala-suhde, ja oma henkilökohtainen näkemys uskonasioista. Niin kauan kun meidän oma Jumala-suhde ja näkemys uskonasioista ovat jonkun toisen ihmisen tai jonkun kirkkokunnan näkemyksen alainen, emme ole aikuisia vaan lapsia, ja niin kauan kun pidämme kiinni muiden ihmisten tai jonkun kirkkokunnan näkemyksistä, emme voi kasvaa aikuisuuteen.
Laitoin tämän tänne, koska olen kuullut joidenkin vähättelevän tämän seurakunta-asian tärkeyttä sanomalla, että siitä puhuminen lisää hajaannusta. Terveelle uskonelämälle on kuitenkin välttämätöntä, ettei meidän itsemme ja Jeesuksen välillä ole mitään välimiehiä tai väliorganisaatioita, vaan että meillä on henkilökohtainen suhde Jumalaan.