toni l kirjoitti:JHK kirjoitti:Kuten edellä jo hieman ilmaisin, rock (ja heavy) eivät ole melodialtaan kauhean yhtenäisiä. Heavy esim. vaihtelee musiikillisesti laidasta laitaan, eikä genrellä taida olla muuta yhtenäistä piirrettä kuin särökitara. Heavyn juuret ovat rockissa/ rock n' rollissa, joka taas pohjautuu rythm n' bluesiin.
wikipedia:Varsinainen rhythm and blues -musiikki tarkoittaa 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa tehtyä afroamerikkalaista popmusiikkia, joka ei ole jazzia, gospelia eikä perinteistä bluesia, vaikka näihin perustuikin.
En näe melodiaa tai musiikkityyliä sinäänsä heavyssä ongelmaksi, vaan pikemminkin sen että suuntaus on alusta asti ollut tietynlaisten "pimeiden" ainesten ilmaisukenttää - toisaalta taas ei seksillä ja pintaliidolla koreilevia rock tai pop skenejä voi hyvällä omatunnolla pitää yhtään parempina. Eräissä hard-rockin (heavy esiaste) bändeissä voi mielestäni havaita esiintyjien kaipuuta tietynlaiseen "romantiikkaan" (taidesuuntaus) - nuoret miehet etsivät jotain maallista elämää syvempää, mutta menivät valitettavasti harhaan ja joutuivat pimeyden voimien käyttöön. Ongelma on pikemminkin yhtyeen jäsenissä kuin musiikkilajissa. Jos tuomitaan heavy ihan vain muodoltaan, joudutaan pohtimaan samaa rokin kohdalla, joka taas perustuu rythm n' bluesiin, jota johdonmukaisesti pitäisi myös pitää pahana, ja lopulta kaikki musiikki olisi pian pahaa...
Näkisin että kyse on nimenomaan artisteista - siitä mitä he ilmaisevat. Näennäisesti kristilliset artistit saattavat ihailla ja kopioida jotain maallista bändiä, jolloin maailman meininki tulee musiikkiin mukaan. Mielenkiintoista sinäänsä että esim. punk ja hippi musiikki ovat kapinaa tiettyjä yhteiskunnan arvoja vastaan, joista osaa vastaan kenties tuleekin kapinoida (kaupallisuus, sota/riisto, liian kapeat ihmismuotit...)
Minusta melodia ja musiikkityyli on ongelma koska sen tunnelma on pimeydestä.wikipedia. Metallimusiikki on hyökkäävää ja raskassointista rockmusiikkia, johon kuuluvat tyypillisinä piirteinä intensiiviset rytmit, sähkökitaran särösoundi ja monesti myös sanoitusten synkät aiheet
Metallimusiikki on melodialtaan ja tunnelmaltaan hyökkäävää ja raskassointuista. Minusta se edustaa pimeyttä eikä valoa. Ei ole myöskään sattumaa että saatanan palvojat tykkäävät metallimusiikin melodiasta ja inhoavat virsikirjojen melodiaa.
Room.14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Metallimusiikin tunnelma ei ole rauhaisa vaan hyökkäävä ja raskas ja se ei mielestäni edusta rauhaa ja iloa ja vanhurskautta Pyhässä Hengessä vaan metallimusiikki edustaa pimeyttä ja pimeyden tunnelmaa.
Voisiko kolmannessa taivaassa soida taustalla metallimusiikki melodiana? En usko. Se sopii Jumalan valtakuntaan yhtä huonosti kuin pimeys päivään.
Ei se että metallimusiikki on hyökkäävää ja raskasta ja tee kaikesta musiikista pahaa. Eihän se olisi johdonmukaista että jos jokin musiikki on lajiltaan pahaa niin sitten kaikki musiikki tulee pahaksi. Sehän olisi epäjohdonmukaista. Musta on pimeyden väri ja ei musta tee valkoisesta pimeyden väriä.
Ymmärrän erittäin hyvin näkökantasi. Olen jopa joistain metallimusiikin alalajeista kanssasi samaa mieltä.
Tämä olkoon viimeinen viestini tähän ketjuun.