george kirjoitti: En ole koskaan ymmärtänyt tätä ns. juutalaisten palvontaa.
Eikä pidäkään ymmärtää eikä hyväksyä. Juutalaisten sydämen silmillä on peite, jonka kutoi heidän paatumuksensa. He ovat ylpeä niskurikansa, joka on pitänyt itseään muita kansoja parempana. Tältä puolen VT:n kirjoitusten tutkiminen saa minut surulliseksi; kuinka väärin he ymmärsivätkään jalon kutsumuksensa ja Jumalan suunnitelmat.
Olen monta kertaa ajatellut juutalaisen kansan ja heidän uskonnollisten johtajiensa paatumusta jo silloin, kun Jeesus syntyi Beetlehemissä. "Hän tuli omiensa tykö, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan". Raamattu kertoo kuinka Itäisiltä mailta lähti tietäjiä pitkälle ja vaivalloiselle matkalle nähtyään taivaalla tähti-ilmiön (olkoonpa se sitten vaikkapa Saturnuksen ja Jupeterin konjuktio, joka tapahtui kolmesti Kalan tähtikuviossa vuosina 7-6 eaa, ehkä pari vuotta ennen Jeesuksen syntymää). Tietäjät tulivat Jerusalemiin ja kertoivat näkemänsä ja kyselivät missä kuningas oli syntynyt (he käsittivät tähti-ilmiön olevan merkki hallitsijakuninkaan syntymästä, vrt. 4.Ms. 24:17). Uskonnolliset johtajat osasivat kertoa, että Kirjoitusten mukaan heidän kuninkaansa on syntyvä Beetlehemin kaupungissa. Sinne sitten tietäjät suuntasivatkin matkansa (linnuntietä 10 km, tietä myöten noin 20 km). Vaan eipä lähtenyt yksikään kansan uskonnollisista johtajista heidän mukaansa tuolle lyhyelle matkalle katsomaan mahdollisesti toteutunutta profetiaa ja syntynyttä kuningastaan, kun tietäjät sen sijaan olivat tehneet matkaa jo ehkä 1500-2000 km. Sellaiselle matkalle ei lähdetä kevyin perustein, mutta ylipapistoa ei asia jaksanut kiinnostaa. Käsittämätöntä paatumusta! Ainoa joka oli asiasta tietäjien lisäksi kiinnostunut oli murhanhimoinen kuningas Herodes. Kun noin 33 vuotta myöhemmin Pilatus kävi sisäistä kamppailua tuomitako viaton mies ristiinnaulittavaksi, niin Jeesus ikään kuin helpotti maaherran päätöksen tekemistä toteamalla, että "
sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi" (Jh. 19:11). Tämä pimeys ja paatumus jatkuu juutalaisen kansan yllä, mutta ei iankaikkisesti.
Raamattu kehottaa meitä kuitenkin siunaamaan juutalaisia (ei palvomaan tai hyväksymään heidän vääriä tekojaan), sillä se on luopumuksestaan huolimatta Jumalan itseään ja suunnitelmiaan varten erikoisella tavalla valitsema kansa. Israelin maata Jumala kutsuu "minun maakseni". "
Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani" (Jooel 3:1-2).
Pitäkäämme mielessämme tämä Raamatun opetus (Room. 11:17-24) meille pakanoille:
Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin".
Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.
Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!
Lähetetty: 29. Tammi 2016 21:53