george kirjoitti:Suomen kadut säilyvät suomalaisilla ainoastaan proaktiivisella toiminnalla. Katupartioista tulee kehittää koko Suomen mittakaavassa niin vahva voima, että muiden maiden tapahtumat eivät toistu. Tämä vaatii kansallista heräämistä. Suomi ei ole Ruotsi. On Suomella aivan eri historia. Tätä maata ei ilman taistelua anneta.
Uskon lähes jokaisen suomalaisen toivovan, että maassamme säilyy rauha ja turvalliset olot (pieniä fanaatikkojen joukkoja lukuunottamatta, jotka ovat sekä toisiaan vastaan että yhteiskuntamme perusteita vastaan). Meitä ei uhkaa vain kasvava pakolaisten määrä, joka kätkee sisäänsä rikollisia, terroristeja ja kiihkomuslimeja, vaan myös väärässä hengessä nouseva isänmaallisuus (nationalismi), jossa on mukana uskonnollista kiihkoa.
George Orwell määritteli isänmaallisuuden uskollisuudeksi asuinpaikalle ja omalle elämäntavalle, jota ei kuitenkaan aiota pakottaa muille. Tämä vuoksi hän piti isänmaallisuutta täysin puolustettavana. En ole tuosta täysin samaa mieltä.
Pari asiaa tahdon tässä yhteydessä sanoa. Ensiksikin: nationalismi sellaisena, kuin se ajassamme esiintyy, ei sovi Jeesuksen opetuslapselle, mutta kristinuskontoa tunnustavalle se kyllä sopii siinä kuin islaminuskontoakin tunnustavalle. "Koti, uskonto ja isänmaa" on useimmille tuttu iskulause, mutta tosi uskovan isänmaa ei ole tämän maan päällä, vaikka hän harrastaakin sen maan ja kaupungin parasta, minne on asetettu asumaan (sehän sanottiin Babyloniaan pakolaisiksi viedyille juutalaisille, Jer. 29:7). Uskova odottaa ja pyrkii kohti parempaa isänmaata.
Toiseksi: Jos elättelemme uskoa, että voimme omin voimin varjella maatamme ulkopuolisilta hyökkäyksiltä, niin olemme sokeita. Tätä maata ei pelasta katupartiot eikä edes maamme puolustusvoimat (armeija). "
Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo" (Ps. 127:1) Tämä mitä olemme kokeneet on vasta alkua. Suurin uhka kansamme kukistumiselle on sen siveellinen (moraalinen) rappiotila. Minua ahdistaa sisäinen tunne, että olemme kulkeneet sellaisen rajan yli ettei rukouksemmekaan meitä enää pelasta. Olemme kuin Juudan kansa 600-500-luvun vaihteessa eKr.
Kun Jeremia tahtoi rukoilla kansansa puolesta, sanoi Jumala, ettei Hän kuule sitä rukousta. "
Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta, sillä en minä kuule, kun he minua avuksi huutavat onnettomuutensa tähden" (Jer. 11:14). Kun kuningas Sidkia pyysi Jeremiaa rukoilemaan, ettei Baabelin kuningas Nebukatressar valloittaisi maata ja Jerusalemia, niin Jumala vastasi: "
Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, minä käännän takaisin sota-aseet, jotka ovat teidän käsissänne ja joilla te muurin ulkopuolella taistelette piirittäjiänne, Baabelin kuningasta ja kaldealaisia, vastaan, ja kokoan ne tämän kaupungin keskelle. Ja minä itse sodin teitä vastaan ojennetulla kädellä ja väkevällä käsivarrella, vihassa ja kiivastuksessa ja suuressa suuttumuksessa" (Jer. 21:4-5).
Paavali kirjoitti roomalaisille, että "
kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi" (15:4). Miksi sitten Juudan kansa oli ajautunut umpikujaan? Miksi näyttää Suomen kansan ajautuvan umpikujaan? Vastaus löytynee ainakin Juudan osalta Aikakirjoista.
"
Myös kaikki pappien päämiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta jäljittelemällä pakanain kaikkia kauhistuksia, ja he saastuttivat Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut" (2.Aik. 36:14-16). Huomaammeko vakavia yhtäläisyyksiä Juudan kansan rappiotilan ja oman kansamme rappiotilan välillä?
Maassamme eletään suunnattoman vakavaa aikaa ja mahdollisesti olemme suistumassa kohti hallitsematonta tilaa. Suomen kansa ei kaadu maahanmuuttajien tähden vaan oman syntinsä tähden, kun on hyljännyt sen Jumalan, joka armosta on varjellut meidät itsenäisenä ja siunannut paljolla hyvällä sekä pitänyt omat vartijansa rajallamme, tiedämme kyllä kaikki millä rajalla. En ole profeetta, mutta sisimmässäni koen, että tämä aika on nyt päättymässä.