Koen erään uskovan kirjoitusta tärkeäksi tuoda esille...
Jumala on siirtänyt Herrassa Jeesuksessa syntisen ihmisen pois pimeydestä rakkaan Poikansa valtakuntaan (Kol.1:13). Tämä pois siirtyminen pimeydestä, ei ole ihmisen omateko - eikä ihmisen oman tahdon voimalla aikaansaatua. Joh.1:12 sanookin, että ne jotka ottivat Jeesuksen vastaan – heille Jumala itse antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi – heille jotka eivät olleet syntyneet verestä eikä lihan tahdosta, eikä miehen tahdosta (luonnollisen ihmisen kautta), vaan Jumalasta. Uskoon tuleminen on Jumalan teko Kristuksessa, jossa meille annetaan elävä usko, Pyhän Hengen osallisuus, Kristuksen lahjavanhurskaus (oikeus Jumalan lapseuteen) ja tämän keskellä kaikki tekemämme synnit anteeksi – Jeesuksen veren tähden.
Syntisen ihmisen turmeltunut ja rikkinäinen omatunto ja sydän muutetaan Jumalan toimesta. Omatunto puhdistetaan ja ihmisen vääristynyt sydän muutetaan. Herra Jeesus tulee asumaan ihmisen sydämeen Henkensä kautta (Joh.14:23). Tämä merkitsee myös Jumalan lain kirjoittamista, pelastuneiden ihmisten sydämiin (Jer.31:31-34). Jumala antaa Pyhän Henkensä puolustajaksi, lohduttajaksi ja rinnalla kulkijaksi pelastuneen ihmisen elämään (Joh.14:16).
Kaiken tämän tekee Jumala – ei ihminen itse.
Omantuntomme puhtaus perustuu yksin Kristuksen veren kautta syntejä anteeksi antavaan voimaan. Pyhä Henki jakaa Kristuksen omasta ja todistaa Jeesuksen voitosta rauhattomalle sielullemme (Joh.16:14-15). Omatuntomme ei ole vapaa siten, että pyrimme itse arvioimaan itseämme (tai itse rauhoittelemaan omaatuntoamme), jotta täten hetkellisten onnistumisten kautta kokisimme hetkellistä omantunnon puhtautta ja vapautta. Jos uskova ihminen perustaa sydämen puhtautensa hänen oman onnistumisensa varaan, emme silloin voi elää todeksi pysyvää rauhaa Jumalan kanssa. Jumalan Hengen tulee kirkastaa Jeesuksen ristin työ sydämillemme, ja tämän juuri Pyhä Henki haluaakin tehdä. Jeesus tuli antamaan meille Hänen oman rauhansa. Hän ei tullut antamaan niin kuin maailma antaa (ihmisen oman onnistumisen sekä ansion pohjalta nousevaa hetkellistä rauhantunnetta) – vaan Hänen oman rauhansa. (Joh.14:27)
Jeesuksen uskovalle ihmiselle antama rauha perustuu Hänen ristinsä ja ylösnousemuksensa kautta tapahtuneeseen täydelliseen pelastustekoon (Room.5:1). Jeesus antaa oman vanhurskaan ansionsa juuri syntisen ihmisen hyväksi –ja tässä juuri oman rauhansa, joka merkitsee Hänen verensä kautta tapahtunutta syntien anteeksi saamista sekä rauhattoman ja syytetyn ihmisen omantunnon vapautusta. Ihminen vapautuu menneisyydestään, sen syyttävästä olemuksesta Kristuksen ansion kautta. Katse kääntyy pois ihmisen oman perustuksen varasta yksin Kristuksen varaan. Herra Jeesus ottaa ihmisen synnin itselleen, ja tämän kautta antaa oman rauhansa ja vanhurskautensa synnin rikkomalle ihmiselle elämäksi. Herra Jeesus kantaa maailman synnin ristin puun päällä, ja näin tuottaa vanhurskaan Jumalan rauhan niille, jotka uskovat Häneen.
Omatuntomme silti voi kalvaa meitä, uskoon tulon jälkeenkin. Koemme syytöstä muiden ihmisten tai itsemme puolelta. Kasvamisemme uskossa on vielä hapuilevaa, ja lihamme pyrkii langettamaan meitä syntiin. Myös perkele pyrkii syyttämään ihmistä hänen epäonnistumisistaan (Ilm.12:10), ja näin kasvattamaan väärää syyllisyyden tilaa, sekä tuottamaan omantunnon tuskaa uskovalle.
- “Perkele väistyy vain Kristuksen vanhurskauden edessä – sillä siinä ei ole mitään mistä perkele löytää mitään syytettävää.”
Pelastuksemme ja puhtautemme osa tulee säilyä yksin Kristuksen veren ja ristin varassa, ei tunteidemme tai muiden tekijöiden varassa. Vaikka oma sydämemme ehkä syyttääkin meitä – muistuttaen menneisyydestämme tai tarttuu siihen riittämättömyyteen, jota koemme suhteessa itseemme ja Jumalaan – on Jumala suurempi kuin sydämemme. (1Joh.3:19-21) Jeesuksen pelastusteko on suurempi kuin meidän sydämemme syytökset – ja siksi saamme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme.
Meidän ei tule etsiä omantunnon rauhaa maailmasta – sen tarjoamasta valheesta ja petoksesta, ei uskonnollisesta liturgiasta tai sen kaltaisista ”pyhyys”-suorituksista vaan Jeesukselta itseltään. Hänen edessään perkeleellä ei ole mitään syytettävää meitä kohtaan. Hänen edessään saamme rauhoittaa sydämemme. Hänen edessään saamme rikkomuksemme anteeksi ja koemme uudistumisen sekä virvoituksen. Hänen edessään saamme uskalluksen Jumalaan – rukoilla Jumalaa, ja lähestyä Häntä hyvällä omallatunnolla aina kaikkein pyhimpään asti.
Konkreettinen synti käsitellään vain Jeesuksen edessä. Synnintunto polttaa ja pistää, sekä ottaa pois rauhan Jumalan kanssa. Tästä emme pääse selittelemällä, vaan tunnustamalla syntimme Jeesukselle. Usein myös anteeksi antaminen ihmisten välillä liittyy omantunnon vapautumiseen. Jos me pidätämme anteeksiantamuksen toisiltamme, ei Jumala pääse vapauttamaan omaatuntoamme elävään vapauteen. Tällöin Jeesuksen työ ei pääse konkreettisesti tekemään sille tarkoitettua tehtäväänsä, vaan jäämme kituvaan ja ristiriitaiseen omantunnon tilaan. Koemme että asialle tulisi tehdä jotain, mutta emme halua tai kykene. Ristiriita kalvaa ja syö elämänvoiman sekä rauhan. Tässä on parasta rukoilla Jumalaa antamaan yliluonnollinen voima nousta luonnollisten esteiden yläpuolelle. Jumala on voimallinen avaamaan jopa suumme, jos emme itse siihen kykene. Kun vain pyydämme apua Häneltä, Hän vastaa meille.
Parannuksen tekeminen kohdistuu Jumalan tekemän pelastusteon alle menemiseen. Ihminen usein yrittää itse parannella itseään, saamatta rauhaa itselleen. Kaksi asiaa vapauttaa ihmisen omantunnon: Jumalan asettaman totuuden hyväksyminen omalle kohdalle (synti ja sen pois laittaminen) sekä usko Kristuksen aikaansaamaan sovitukseen. Tässä ovat laki ja armo. Jos emme antaudu Jumalan tahdon alaisuuteen, vaan yritämme kiertää sitä, emme saa kokonaisvaltaisesti Kristuksen veren työn kautta tapahtuvaa vapautusta kohdallemme. Jäämme puolitiehen. Parannuksessa me tunnustamme, että Jumalan on oikeassa – me olemme väärässä. Jumalan osoittama tie on oikea – minun tieni on väärä. Tämä tunnustus johtaa ihmisen sydämen Jeesuksen luo.
- “Syntien tunnustaminen perustuu siis Jumalan auktoriteetin tunnustamiseen, ja kun ihminen tekee tämän sydämessään ja haluaa jättää taakseen sen mikä on vastoin Jumalan tahtoa – Jumala vastaa tähän suurella rakkaudellaan ja armollaan, ja puhdistaa ihmisen omantunnon Kristuksen veressä puhtaaksi synnistä ja syyllisyydestä.”
Jumala siunaa ihmisen sydämen omalla rauhallaan ja antaa Pyhän Henkensä osallisuuden sekä vapauden ja ilon. Ilo on vapautta syyllisyydestä, ja rauha on tietoa siitä – että olen tuonut koko elämäni Jumalan eteen, ja Jumala on antanut minulle syntini anteeksi. Olen selvittänyt asiani konkreettisesti Jumalan kanssa, ja Hän on antanut minulle anteeksi – Kristuksen veren tähden.
Omantunnon puhtaus säilyy vain Kristuksen veressä, kun tunnustamme Jumalan auktoriteetin elämässämme (Jeesus on Herra), ja rohkeasti tunnustamme myös Hänelle asiat jotka painavat sydäntämme tai jopa synnit jotka tietoisesti tiedämme tehneemme. Turhaa itsensä kaivelua Jumala ei odota. Hän selvästi ilmoittaa synnin Sanassaan (Raamatussa) ja tästä käsin ihmisen omassa tunnossa. Uudistumisen keskellä oleva uskovainen voi käydä pitkänkin prosessin, jossa Jumala puhdistaa kylmällä paikalla olleen sydäntä pois maailmasta ja synnin siteistä. Jumala silti vie aloittamansa työn päätökseen, kun vain ihminen antaa itsensä sen keskelle. Luopuminen vääryydestä on ehdoton osa uudistumista. Emme voi pitää kiinni maailmasta, ja samalla koettaa uudistua. Jumalan tulee tehdä kaikki se. minkä Hän haluaa meissä tehdä.
1Joh. 1:8-9 ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
Meillä on turva ja pelastusvarmuus vain Kristuksen veren suojissa. Kristus on voittanut perkeleen, synnin ja kuoleman – Hän on kaikkea korkeammalla ja tämän tähden kaiken pahan kukistaja ja voittaja. Saamme Jeesuksen rauhan sydämiimme uskossa Häneen. Tunnemme Hänen voittonsa ja uskomme siihen. Pysymme Hänessä ja kiitämme Häntä siitä voitosta joka on meidän pelastuksemme. Jumalan rakkaus kantaa meitä eteenpäin, puhdistaa, kasvattaa ja lohduttaa kovienkin vaikeuksien keskellä. Saamme jättää syyllisyyden taakan Kristuksen eteen ja uskoa syntimme anteeksi saaduiksi, Kristuksen veren tähden.