Aamu-Usva kirjoitti:Juuri eilen juttelimme yhden veljen kanssa siitä, että meidät molemmat on vahvasti opetettu esimerkiksi siihen, että luterilainen kirkko ei ole millään tavalla oikean kristillisyyden edustaja. Meidän on todella vaikea jotenkin nähdä kirkko ilman näitä silmälaseja.
Joh. ilm. 3:
14. Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
Olen huomannut monta kertaa että luterilaisen kirkon työntekijät yrittävät jollakin tapaa piilottaa uskonsa Herraan Jeesukseen eli he eivät oikein mielellään halua kertoa uskostaan.
"”Kokonaiskirkko näyttää arastelevan Jumalasta puhumista”":
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ ... puhumista/"Dosentti Sammeli Juntunen haastoi Teologisten opintopäivien puheessa 3.1. kirkkoa puhumaan selvemmin Jumalasta.
– Jos nyt tapahtuisi uusi reformaatio, minusta sen tulisi käsitellä, ei niinkään vanhurskauttamisoppia, vaan sitä, että kirkko selvittää itselleen käytännön työssään ja itseymmärryksessään sen, mitä Jumalasta puhuminen oikein on ja miksi se on mahdollista, Savonlinna-Säämingin kirkkoherra Sammeli Juntunen sanoi.
Hiljattain kirjan ”Jumalasta voi puhua” (Perussanoma 2015) julkaisseen Juntusen mukaan tänä päivänä on tavallista ajatella, että Jumalasta puhuminen on mahdotonta. Jumala-puheelle on olemassa sekä hyvin että huonosti perusteltuja esteitä. Nämä esteet ovat kuitenkin Juntusen mielestä ratkaistavissa.
Ensinnäkin, Jumala on kaiken luoja, ja tästä hän on jättänyt maailmaan jälkiä. Ihminen voi havainnoida näitä jälkiä järjellä, tunteella ja omallatunnolla. Toiseksi, Jumala syntyi Pojassaan ihmiseksi ja ylitti Luojan ja luodun välisen kuilun. Juntusen mukaan Jumalan ihmiseksituleminen tarkoittaa sitä, että Jumala kieltäytyy olemasta vaikenemisen kohde. Kolmanneksi, Jumalan Henki ottaa käyttöönsä Jeesuksesta kertovan jumalapuheen.
Eikö usko olekaan keskeistä kirkon elämän kannalta?
Sammeli Juntunen muistutti, että ruohonjuuritasolla Suomen ev.-lut. kirkon seurakunnissa Jumalasta puhutaan paljonkin. Mutta kirkon ”ylätasolla”, kokonaiskirkon tasolla, Jumala-puhe on harvinaisempaa.
– Julkisessa itseymmärryksessään ja viestinnässään kokonaiskirkko näyttää arastelevan Jumalasta ja Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä ja pelastuksesta ja uskomisesta ja synnistä ja syntien anteeksiantamisesta puhumista, Juntunen esitti.
– Niiden sijasta kokonaiskirkko yrittää osoittaa julkisuudessa hyödyllisyytensä jotenkin ihan muuten kuin Jumalalta saamansa sanoman kautta.
Juntunen otti esimerkiksi taannoisen seurakuntavaalien mainoskampanjan ”Usko hyvän tekemiseen.”
– Siinä kyseltiin kirkon työntekijöiltä ja muilta jäseniltä videoklipeissä, ”millaiseen hyvän tekemiseen sinä uskot?” Mutta ainakaan minä en nähnyt missään noista haastatteluista mainittavan uskoa Jumalaan tai Kristuksesta kertovaa sanomaa, että se olisi jotenkin keskeistä kirkon elämän tai sen päättäjien valinnan kannalta. Olennaista on, että ”tehdään hyvää” ja vaaleissa äänestettiin siitä, millaista ”hyvää seurakunnan pitäisi äänestäjien mielestä tehdä.”
Tällaisesta hyväntekeväisyysjärjestöstä tulee Juntusen mukaan mieleen Punainen risti tai Lions Club.
– Tosin niissäkään ei mainosteta, että ”asetu ehdolle ja tee klubistamme itsesi näköinen”, Juntunen sanaili."