Omatunto

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 03. Tammi 2016 12:33

Tuohon lapselle piiskan antoon...sellainen esimerkki pohdittavaksi. Lapsi esim.kiroilee. Olisiko oikein antaa piiskaa asiasta, jossa vaikutteen lapsi on muualta saanut? Sama se on muissakin elämäntilanteissa. Yleensä keskustelu tehoaa todellisesti niin, että syy ja seuraussuhteet voidaan käydä läpi...piiskan tehosta ei uskalleta asioita tehdä peloitteen pelosta.. pienissä lapsissa on aivan mielettömän paljon elämänviisautta...heidän kauttansa voi kuulla Jumalan puhetta...kirjoitustenkin mukaan...mutta myös elämässä nähtynä...sieltä se todellinen viisaus usein löytyy...ei niinkään usein enää aikuisten suusta.
Viimeksi muokannut lonelyrider päivämäärä 03. Tammi 2016 12:39, muokattu yhteensä 3 kertaa
lonelyrider
 

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 03. Tammi 2016 12:36

Tuli mieleen Lonelyriderin lapsikommentista, että voikohan rangaistuksen pelko jopa häiritä terveen omantunnon kehitystä..?
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 03. Tammi 2016 12:45

Aamu-Usva kirjoitti:Tuli mieleen Lonelyriderin lapsikommentista, että voikohan rangaistuksen pelko jopa häiritä terveen omantunnon kehitystä..?


Minä uskon että voi olla haitaksi ja muutenkin liian kurinalainen lapsuus, vanhemmat voivat henkisestikin hallita ja voivat hallita vielä aikuisuuteen ihmistä myös tiedostamattomasti...ja voi vaikuttaa Jumalakuvaan...lapsuuden vanhempien esimerkki voi vaikuttaa kokemukseen siitä millainen Isä Jumala on lapsilleen...ja ne vaikuttaa omatuntoon varmastikin, toki se on myös muiden elämänkokemusten summa ja persoona vaikuttaa...näkisin niin, että omatunto on jonkinlainen moraalikoodisto, se on jotenkin kytköksissä siihen miten asioihin reagoimme, toimintaamme ja tekoihimme...

...lapsillahan on oikeastaan luonnostaan hyvän omatunnon salaisuus...
lonelyrider
 

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja RNH » 03. Tammi 2016 13:43

Onpa tullut paljon ja hyviä näkökulmia aiheeseen. Nyt alkaa tuntua siltä että omatunto muokkautuu ympäristön ja kulttuurin vaikutuksesta ainakin jonkin verran. Eli on siis jollain tapaa opittua myös. Ainakin on varmaa että huonolla omallatunnolla ei nuku niinkuin lapsi :)
Ja omantunnon voi paaduttaa jos aina vaan toimii sitä vastoin.

Aamu-Usva puhui omien vanhempien vaikutuksesta. Oma kokemukseni on että oli tuskallista ja samalla valtavan vapauttavaa katkaista se henkinen napanuora. Isäni on aika patriarkaalinen persoona, jos nyt näin voisi luonnehtia. Hän on suvun päähahmo, jonka mielipiteitä vastaan harva uskaltaa sanoa mitään. Esimerkkinä tästä on se, että hänen useista lapsistaan ja lukuisista lapsenlapsistaan minä olen ainoa joka syön sikaa, samalla olen myös ainoa joka on elävässä uskossa, (ainakin tämän hetkisten tietojeni mukaan.) Eli loput ei syö koska isäkään ei syö ja heille on aina opetettu sen olevan syntiä ja iljettävää. Kerran kysyin yhdeltä sisarukseni lapselta miksi sinä et syö sianlihaa, ja kuvaavasti hän vastasi että siksi koska Pappakaan ei syö. Ei siis minkäänlaista omaa hengellistä vakaumusta tuolle syömättömyydelle löytynyt.
Isäni on kyllä ihana, kultainen ihminen ja pohjimmiltaan hyvinkin herkkä. Nyt viime vuosina myös pehmennyt hieman kaikista jyrkimmissä mielipiteissään.

Minun ja mieheni uskoontulo oli tottakai todella iloinen asia vanhemmilleni. Isä olisi halunnut minun ja mieheni liittyvän samaan seurakuntaan kuin missä hän on. Meillä oli kuitenkin ihan alusta asti (ollaan tultu yhtä aikaa uskoon) sellainen käsitys jonka saimme tutkittuamme Raamattua, että ei ole yhtään "nimellistä" seurakuntaa jonne meidän pitäisi liittyä, vaan hyvin selkeästi oli alusta asti kirkkaana ymmärryksessämme se, että on vain yksi todellinen seurakunta, joka on Kristuksen ruumis= kaikki uskovat ympäri maailman. Ja että siihen ei voi kukaan ihminen liittää, eikä siitä voi myöskään erottaa kukaan ihminen, ainoastaan Jumala.

Tämä oli isälle suuri pettymys. Tunsin olevani varsinainen musta lammas :D Hänen näkökulmastaan varmasti kapinoin kaikkea hyvää ja oikeaa, sekä häntä itseään vastaan.
Samalla kumminkin yhä vahvemmin aloin ymmärtää sen, että on olemassa se minun isäni usko, jonka varassa olin oikeastaan siihen asti ollut. Ja oli se minun oma uskoni, jota siinä nyt koeteltiin. Kumpaa aioin seurata, oman uskoni tietä vai isäni uskon tietä? Ymmärsin että ei isäni usko minua pelasta, vaan se omakohtainen uskoni Jumalaan ja Hänen poikaansa Jeesukseen Kristukseen.
Kaiken sen painostuksen alla oli koko ajan päällimmäisenä mielessä se, että enemmän täytyy totella Jumalaa, kuin ihmisiä.

Kuinka huono olisikaan omatunto jos silloin olisi antanut periksi ja tehnyt vastoin sitä ymmärrystä jonka Jumalalta oli saanut.
Vai olisiko käynyt niin että vuosien saatossa olisi se omantunnon "ääni" lopulta vaiennut ja nyt olisin täysin väärässä paikassa...

Sorry, tästähän tuli varsinainen elämänkerta ja varmaan meni ohi aiheenkin jo ;)

Lily, pitää syventyä pohtimaan tuota sinun pointtia siitä että sydän on petollinen, mielenkiintoinen näkökulma!
RNH
 
Viestit: 39
Liittynyt: 27. Marras 2015 15:45

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja RNH » 03. Tammi 2016 15:26

Lily kirjoitti:Minusta omatunto on hyvin pitkälle sielullisuutta varsinkin silloin kun ihminen ei ole uskossa. Vasta kun Jeesuksen ottaa vastaan vapahtajanaan, voi alkaa omantunnon osa-alue sydämmessä ja mielessä täyttymään Pyhällä Hengellä joka johtaa siihen että mielemme alkaa pääsemään lähemmäs herran totuuksia jotka on sieltä sanasta löydettävissä.

Sydänhän on petollinen joten kyllä Jumalan Pyhää Henkeä tarvitaan, ja paljon :)



Sydämestä lähtee pahuus;

Matt. 15

17 Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?
18 Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.


ja vielä:

Luuk. 6:45

Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Paljon puhutaan uskovien keskuudessa sydämen tilasta. Jos uskova ihminen on paatuneessa/nukkuvassa/luopuneessa tmv. tilassa niin sydämen täyttää helposti pahuus. Jos sydämen tila on se ihanteellinen, silloin siellä ei ole sijaa pahuudelle vaan hyvyys ja rakkaus siellä asustaa :hearts:

Mulle ei nyt oikein avaudu tuo että sydän olisi petollinen? Ehkä ihmisen mieli enemmänkin? Joka sitten vaikuttaa siihen sydämen tilaan...
RNH
 
Viestit: 39
Liittynyt: 27. Marras 2015 15:45

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja RNH » 03. Tammi 2016 15:38

lonelyrider kirjoitti:
Aamu-Usva kirjoitti:Tuli mieleen Lonelyriderin lapsikommentista, että voikohan rangaistuksen pelko jopa häiritä terveen omantunnon kehitystä..?


Minä uskon että voi olla haitaksi ja muutenkin liian kurinalainen lapsuus, vanhemmat voivat henkisestikin hallita ja voivat hallita vielä aikuisuuteen ihmistä myös tiedostamattomasti...ja voi vaikuttaa Jumalakuvaan...lapsuuden vanhempien esimerkki voi vaikuttaa kokemukseen siitä millainen Isä Jumala on lapsilleen...ja ne vaikuttaa omatuntoon varmastikin, toki se on myös muiden elämänkokemusten summa ja persoona vaikuttaa...näkisin niin, että omatunto on jonkinlainen moraalikoodisto, se on jotenkin kytköksissä siihen miten asioihin reagoimme, toimintaamme ja tekoihimme...

...lapsillahan on oikeastaan luonnostaan hyvän omatunnon salaisuus...



Samaa mieltä tuosta kurinalaisuudesta ja henkisestä hallinnasta. On kaksi eri asiaa lempeästi ohjata oikealle tielle ja väkipakolla taluttaminen oikealle tielle. Jälkimmäisestä voi seurata vaan enemmän haittaa kuin hyötyä.
RNH
 
Viestit: 39
Liittynyt: 27. Marras 2015 15:45

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 03. Tammi 2016 16:20

Aloin asiaa tuossa pohtimaan...
Miten paljon luonnollisten vanhempien tapa kasvattaa lapsia kuvaa myös Jumalan suhdetta lapsiinsa.
Lapsen tulisi kokea hölmöiltyään, että on turvallista kertoa vanhemmilleen, jotta tilanteet voidaan yhdessä ratkaista...samoin Jumalasuhteessa tulisi olla turvallista mennä Jumalan luokse ja luottaa että Hänellä on ratkaisun avaimet...jos lapsi ei voi luottaa vanhempiinsa, hän pyrkii salaamaan asioita, samoin kait ihminen voi salata Jumalan edessä asioita.

Tässä on ollut itsellekin opetus jonkun aikaa takaperin...lapsi oli saksilla vahingossa leikannut huulen yläpuolelta, ei sille kyllä mitään loogista selitystä löytynyt...mutta sitten säikähti kun oli vertavuotava haava... kysyin mitä oli sattunut...näin kynsisakset olohuoneessa ja kysyin oliko niillä mennyt leikkaamaan.... Hän ei aluksi tohtinut kertoa koska ei halunnut säikäyttää äitiä...siinä oli peiliin katsomisen paikka itsellänikin...isänsä sitten naurahti että kun hän oli lapsi niin oli ottanut isänsä partakoneen ja siinä oli käynyt samoin...ja voi mikä huojennus lapsen koko olemuksessa näkyi, lapsi varmasti opetuksensa sai itse tilanteesta...eikä niin että oltaisiin oltu vihaisia kun lapsi oli säikähtänyt asiasta jo valmiiksi...ei siis aina se rangaistuksen pelko vaan lapselle voi tuottaa pelkoa jo se miten vanhempi kokee yleensä tilanteen tai minkä kuvan on antanut reagoimisensa kautta...ymmärsin että minun on lasten edessä oltava omissa tilanteissanikin sellainen etten hätäilisi turhista, ehkä olen joskus sitten liian herkästi sen hätäännykseni näyttänyt tilanteissa jos esim.lapsille jotain on sattunut... elämässä kun loppuviimein asioilla on tapana mennä uomiinsa omalla painollaan...samoinhan se on Jumalasuhteessa että ei tulisi hätäillä elämässä turhista vaan elää luottamuksessa päivä ja hetki kerrallaan..eli ehkä se oli opetusta myös äidille...Jumalalta lapselleen samalla :)
lonelyrider
 

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja Lily » 03. Tammi 2016 18:21

Jeremia 17:9

9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

Monet uskovatkin koettelevat saamansa opetuksen vain sydämellään taikka pitävät sydämensä tunteita mittarina siihen miten toimivat taikka uskovat.

Niin tekee maailman ihmisetkin, kokevat että kaikki on oikein ja hyvää.

Mutta kuten raamattu sanoo tuosta sydämmen petollisuudesta, niin niin se on.

Eikös meidän "tunnepuolen" mittari pitäisi olla Pyhä Henki joka meissä asuu. Totuuden Hengeksikin sitä sanotaan. Sydän on mitä on, petollinen. Jumalan Pyhä Henki taas johtaa totuuteen.

Eikö Hengen meissä tulisi johtaa...
Lily
 

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 03. Tammi 2016 21:02

Tämä sydämen ja tunteiden seuraaminen on myös mielenkiintoinen asia.
Kun toisaalta varmaan meillä on kyky tuntea ihan Jumalan luomistyönä, eli kaikkia tunteita ei tule tukahduttaa ja vastustaa. Minä ainakin tunnen voimakasta rakkautta ja hellyyttä omia lapsiani ja usein myös kaikkien toisten lapsia kohtaan ja annan tämän tunteen vaikuttaa esimerkiksi sitä, että halaan ja muutenkin osoitan välittämistä näille rakkaille. Se ei varmaankaan ole väärää tunteiden perässä juoksemista. Samaa hellyyttä ja empatiaa tunnen myös töissä potilaitani kohtaan. Haluan niin paljon kuin vain mahdollista, helpottaa niiden ihmisten elämää, jotka ovat hoidettavikseni tulleet. Ja tunnen oikein sellaisen lämmön sydämessäni näitä ihmisiä kohtaan ja toimin sen mukaan. Tosin töissä joskus joutuu tukahduttamaan luontaisen halunsa jäädä jonkun vierelle lohduttamaan, koska siellä on yhtaikaa niin monta ihmistä, jotka kaipaavat yhtä paljon lohdutusta tai muuta apua.
Seksuaalinen halukin on sellainen tunne, minkä mukaan voi tietenkin joissain tilanteissa toimia, kun kohteena on oma aviomies ja tilanne muuten siihen sopiva, mutta sitten taas jos se kohdistuu johonkin toiseen, niin sen tunteen mukaan ei tule toimia. Tuo tunne ei sinänsä ole vielä syntiä, mutta voi synnyttää synnin.
Tunteet ovat sellaisia, että niiden tuntemiselle ei voi paljoakaan tehdä, mutta niitä voi kyllä hallita Jumalan voimassa. Aina niitä ei kuitenkaan tarvitse hillitä ja hallita. On sellaisia epäaitoja ihmisiä, joita ei koskaan ole hyväksytty sellaisenaan ja jotka siksi koko ajan liian voimakkaasti pyrkivät olemaan jotain muuta kuin ovat ja hillitsemään kaikki tunteensa. Sellainen on todella raskaan oloista elämää. Mutta siihenkin auttaa, jos saa kohdata elävän Jumalan rakkauden; sen rakkauden, joka antoi Poikansa kuolemaan syntisen ja pahan ihmisen vuoksi. Ihminen ei ensin vanhurskautunut, vaan Jumala jo silloin, kun ihminen oli läpikotaisin paha, osoitti rakkautensa häntä kohtaan.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Omatunto

ViestiKirjoittaja Lily » 03. Tammi 2016 22:02

Aamu-Usva, minusta nuo sinun mainitsemat positiiviset tunteet on ihan Herran mielenmukaisia, en minä niitä tarkoittanut. Vaan niitä mitkä monesti on sellaista humanismia ym.
Lily
 

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 51 vierailijaa

cron