raamatullista joulua ja "tätä on kristinusko"

[rpe]

Vaisuliini: en mielestäni sanonut missään, ettenkö jaksaisi tutkia asioita Raamatun pohjalta. Minulle Raamattu on 100% Jumalan sanaa ja 100% inhimillinen kirja samanaikaisesti. Omaa raamatullisuuden astetta en jaksa tähän avata enempää, kukaan kun tälläkään palstalla ei ole rehellisyyden nimissä täysin "raamatullinen". Kukaan kun ei pysty esim ehdonvallan asioista muodostamaan mitään yksiselitteistä kokonaistulkintamallia. Mitä tulee valhe-evankeliumiin, kannattaa ehkä katsoa missä kontekstissa teksti on kirjoitettu ja kenelle. Kyse on kristityn vapautta ja armon ehdottomuutta rajoittamaan pyrkineiden gnostikkojen ja muiden lakiahenkisten vaatimuksia vastaan. Kannattaa muuten oikeasti lukea kirjavinkkari, jos ei kaikkia niin ainakin UT ja Jeesus kirjat.

Mitä tulee jouluun sen viettoon, en pidä sitä pelastuskysymyksenä saati syntinä. Jos inkarnaation ihme ja joululaulut tuo kristittyä lähemmäs Kristusta ja Jumalan rakkautta, mikä minä olen tätä onnea pois viemään. Siksi pidän tekopyhänä vaatimusta kieltää kristityltä joulu, jota juuri mm itämaan tietäjät (loppiaisen sisältö) viettivät. Raamatun tulkinnan rajoista, kertokaa, oi palstalaiset, miten sitten pitää kaikki tulkita. Totaalisen kirjaimellisesti pyrkien järkiharmonisuuteen, allegorisesti eli vertauskuvallisesti, mitä Jeesus paljon käytti, vai esim Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen läpi oppia likiarvoisesti hahmottaen?

Sepostukseni otsikko oli retorinen tehokeino. Eihän Paavali, eikä kukaan muukaan Raamatussa puhu raamatullisuudesta mitään, vai puhuuko? Vielä yksi juttu. Jos Jumala on meidät nimeltä kutsunut, jos nimemme on elämän kirjassa, jos taivaassa ei ole mitään "epäpyhää" pitääkö meidän, joilla on esim "vääräuskoinen" ( katolisen pyhimyskalenterin nimi) tai suomalaispakanallinen nimi, muuttaa Raamatun esimerkkejä noudattaen nimemme "raamatullisiksi". En ehkä jaksa haastaa enempää debattiin, minulle riittää näin pyhien alla joulun lapsen sanoma ja inkarnaation ARMO.

[vaisuliini]

Vaisuliini: en mielestäni sanonut missään, ettenkö jaksaisi tutkia asioita Raamatun pohjalta. Minulle Raamattu on 100% Jumalan sanaa ja 100% inhimillinen kirja samanaikaisesti. Omaa raamatullisuuden astetta en jaksa tähän avata enempää, kukaan kun tälläkään palstalla ei ole rehellisyyden nimissä täysin "raamatullinen". Kukaan kun ei pysty esim ehdonvallan asioista muodostamaan mitään yksiselitteistä kokonaistulkintamallia. Mitä tulee valhe-evankeliumiin, kannattaa ehkä katsoa missä kontekstissa teksti on kirjoitettu ja kenelle. Kyse on kristityn vapautta ja armon ehdottomuutta rajoittamaan pyrkineiden gnostikkojen ja muiden lakiahenkisten vaatimuksia vastaan. Kannattaa muuten oikeasti lukea kirjavinkkari, jos ei kaikkia niin ainakin UT ja Jeesus kirjat.

Mitä tulee jouluun sen viettoon, en pidä sitä pelastuskysymyksenä saati syntinä. Jos inkarnaation ihme ja joululaulut tuo kristittyä lähemmäs Kristusta ja Jumalan rakkautta, mikä minä olen tätä onnea pois viemään. Siksi pidän tekopyhänä vaatimusta kieltää kristityltä joulu, jota juuri mm itämaan tietäjät (loppiaisen sisältö) viettivät. Raamatun tulkinnan rajoista, kertokaa, oi palstalaiset, miten sitten pitää kaikki tulkita. Totaalisen kirjaimellisesti pyrkien järkiharmonisuuteen, allegorisesti eli vertauskuvallisesti, mitä Jeesus paljon käytti, vai esim Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen läpi oppia likiarvoisesti hahmottaen?

Sepostukseni otsikko oli retorinen tehokeino. Eihän Paavali, eikä kukaan muukaan Raamatussa puhu raamatullisuudesta mitään, vai puhuuko? Vielä yksi juttu. Jos Jumala on meidät nimeltä kutsunut, jos nimemme on elämän kirjassa, jos taivaassa ei ole mitään "epäpyhää" pitääkö meidän, joilla on esim "vääräuskoinen" ( katolisen pyhimyskalenterin nimi) tai suomalaispakanallinen nimi, muuttaa Raamatun esimerkkejä noudattaen nimemme "raamatullisiksi". En ehkä jaksa haastaa enempää debattiin, minulle riittää näin pyhien alla joulun lapsen sanoma ja inkarnaation ARMO.

Kiitos kun oikaisit minua ymmärtämään oikein Rpe. On hienoa nähdä että sinun uskon kohtena on Jumalan Sana Raamatussa. Mutta ei kukaan kiellä juhlimasta joulua vaan että täällä yritetään osoittaa valheen johon usko perustuu, ja se on väärin. Itselläni ei ole mitään jouua vastaan vaan että sitä valheellista perustetta.

Jumala pitää huolen siitä että Hänen tahto tulee näkyä Raamatussa niin sen mukaan tulee juhlia Jumalan tahdon mukaista juhlaa mutta jos Raamatussa ei näy, silloin on vapaa joulusta eikä se ole pakko viettää joulua eikä se ole lain alla.

Minusta yhdessäolo on paljon ihanampi asia kuin joulunvietto josta valheelliset perusteet löytyy eikä niihen auta puolustaminen mitään. Apostolit näköjään paljon yhdessäoloa viettivät. Miksei siitä voi puhua nyt? Eikö sinusta ole ihana asia?

[rpe]

Tätä "valhe" connectionia yritinkin havainnollistaa Pyhän maan paikkojen haasteilla, eli perusjuttu ei olekaan historiallisessa faktisuudessa, vaan miten Jumalan viesti tulee parhaiten perille. BTW, oliko Jeesuksen vertaukset, esim tuhlaajapoika tai laupias (epäraamatullinen ilmaisu) samariinialainen tosielämän kertomuksia vai fiktiivisiä kuvauksia? ( tiedän, linkki joulun ymmärtämiseen voi olla vaikeaa)

[Joel.A]

Joulupukki ja tontut ovat itselleni harmittomia fantasiakertomukseen rinnastettavia veijareita, joilla ei ole varsinaista uskonnollista ulottuvuutta. Saahan Aku Ankkaa ja Asterixia lukea tietäen ne saduiksi. Kyllä lasten psyyke kestää ja pitääkin tottua pettymyksiin, että kaikki sadut eivät olekkaan tosia.

Eli valehdella saa ja totuus voidaan pimittää... Eli toisin sanoen sinua ei pätkääkään harmita valehteleminen ja pettäminen näin esim joulunaikana vaan se on ihan okoo, koska "tulee ja pitää tottuakkin pettymyksiin jos joku ei olekkaan "totta""?

Ei minusta Joel rpe ihan nyt noin kirjoittanut kuin sinä annat ymmärtää. Mielestäni laitoit rpe:n suuhun sanoja joita hän ei ole sanonut.

Kyllä sinä itsekkin tiedät mitä kyseinen kirjoittaja ajaa takaa.

Janne, en oikeastaan ihan tarkalleen tiedä, koska jos tietäisin niin en olisi kirjoittanut esimmäistä kommenttiani kysymysmerkin kanssa. Tuossa rpe mietteistä nyt vaan saa vahvasti sen kuvan, että joulupukista ja tontuista voidaan vähän lapsia juksata että niitä olisi olemassa. Mielenkiintoista tässä on vielä se, että rpe ei ole oikasissut vielä minua...

Eli, lapset nyt kuvittelevat kaikenlaista ja uskovat joskus animaatio- ja näyteltyjen hahmojen olevan tosia. Ja aina ennemmin tai myöhemmin he hiffaa et tää ei ookkaan oikea. Jotkut sitten pettyy totuuteen enemmän ja toiset taas vähemmän.

Näin on, mutta minusta se on lapselle valehtelua ja pettämistä jos vielä uskotellaan että niitä on olemassa jne tai annetaan hyväksyntä kyseiselle tavalle esim nyt tässä joulupukki asiassa.

[rpe]

No oikaistaan nyt mutkat suoriksi. Joulupukki ja tonttu kuuluvat historian myytteihin, jotka perinteisesti esiintyvät yleensä kerran vuodessa. Myyttitutkijat ovat pitkään jo tiennyt niiden "alkuperän", syyn ja olemuksen. Mitä tulee valehteluun, lapsille ja lapsenmielisille kehityspsykologiset herkkyyskaudt ovat yksilöllisiä. Jokainen lasten kanssa työskentelevä oivaltaa tämän. Se, että jouluna esiintyy satuolentoja ei mielestäni poikkea mitenkään vuodenkierrossa muista ajankohdista,joissa lapsilla tosi muuttuu myytiksi. Osa pettyy rankasti, osa selviää ilman kolhuja, mutta kaikki lapset elävät satu=totta vaiheen jossain vaiheessa ja irtikasvaminen on yksilöllistä. Joulutontuissa/pukissa sattuu nyt olemaan vain kovin iso tunnelataus liittyen juuri lahjoihin ja hyvään käytökseen. Toisaalta tämäkin myytti on maallisessa mielessä pedagoginen: käyttäydy hyvin, niin sinut palkitaan. Mitä tulee pettymyksiin, kannatan niitä osana yhtenä lasten kasvatusta. Siksi ei huvittaisi hengellistää joka juttua ja nähdä mörköjä kaikkialla. Joulupukki/tonttu ei vie minua pois Joulun tosi sisällöstä. Ei kai sinunkaan?
Ehkä tää vääntö joulusta saa tältä erää minun puolestani toistaiseksi riittää

[Mr Kerimäki]

Niin minäkin kerroin 3v 4kk vanhalle tytölleni ,että ....Joulupukki on ihan huijausta ja puvun sisällä on ihan tavallinen mies eikä mikää satuolento.Hyvä kun kerroin niin saa alkaa itse työstämään ajatusta ,että mikä on totta ja mikä ei.

[Tirlittan]

No oikaistaan nyt mutkat suoriksi. Joulupukki ja tonttu kuuluvat historian myytteihin, jotka perinteisesti esiintyvät yleensä kerran vuodessa. Myyttitutkijat ovat pitkään jo tiennyt niiden "alkuperän", syyn ja olemuksen. Mitä tulee valehteluun, lapsille ja lapsenmielisille kehityspsykologiset herkkyyskaudt ovat yksilöllisiä. Jokainen lasten kanssa työskentelevä oivaltaa tämän. Se, että jouluna esiintyy satuolentoja ei mielestäni poikkea mitenkään vuodenkierrossa muista ajankohdista,joissa lapsilla tosi muuttuu myytiksi. Osa pettyy rankasti, osa selviää ilman kolhuja, mutta kaikki lapset elävät satu=totta vaiheen jossain vaiheessa ja irtikasvaminen on yksilöllistä. Joulutontuissa/pukissa sattuu nyt olemaan vain kovin iso tunnelataus liittyen juuri lahjoihin ja hyvään käytökseen. Toisaalta tämäkin myytti on maallisessa mielessä pedagoginen: käyttäydy hyvin, niin sinut palkitaan. Mitä tulee pettymyksiin, kannatan niitä osana yhtenä lasten kasvatusta. Siksi ei huvittaisi hengellistää joka juttua ja nähdä mörköjä kaikkialla. Joulupukki/tonttu ei vie minua pois Joulun tosi sisällöstä. Ei kai sinunkaan?
Ehkä tää vääntö joulusta saa tältä erää minun puolestani toistaiseksi riittää

Valehtelu on syntiä, valkoisetkin valheet.

Minusta on kieroa sellainen lasten kasvatus, jos tahallaan valehdellaan jostakin
jotta lapsi valheen kautta oppisi kestämään pettymyksiä, kun kuulee totuuden.
Ei Jumala ole varmasti käskenyt tämmöistä tekemään.

[Juha]

Sille ei mitään voi jos "ympäristö" uskottelee lapsille että on joulupukki ja tonttuja, mutta jos itse ottaa osaa valheeseen niin se on kyllä väärin. Raamatussa ei ole minkäänlaista opetusta "valkoisista valheista". Kun valehdellaan yhdestä asiasta niin hyvin helposti valheita alkaa tarttua kaikkialle. Raamatussa Jumala on sanonut itsestään ettei edes pysty valehtelemaan. Meidän tulee mielestäni seurata Jumalan esimerkkiä.

[vaisuliini]

*
Jos se perustuu johonkin valheeseen, jota tuetaan niin se on väärin eikä pidä hyväksyä valhetta. Totuuden Henki on Raamatun, Jumalan Sanan ilmoittaman Totuuden Henki joka ei voi yhtyä johonkin valheeseen, ei edes 0.05% valheeseen. Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti niin siksi on tärkeä ymmärtää tätä juttua ja Jumalan lapsilla ei saisi olla osallisuutta johonkin valheeseen.

Tulee se aika jolloin jokainen istutus jota Isä Taivaallinen ei ole istuttanut, on revittävä juurineen pois ennen Jeesuksen tulemusta. No joulu on saanut paljon aikaan ihmisissä niin on vaikea niellä tämän asian ja hyväksyä kans että joulu perustuu valheeseen puhumatta yhessäolosta.

Kun Jumala uloskutsuu ja ennalleenasettaa seurakuntaa niin uskon että tulee jotain ihanampaa asiaa kuin joulunviettoa. Ja vielä liian parempaa vasta uudessa kotimaassa jossa saa ateroida Kristuksen kanssa. Se on vielä paljon parempi ja mahtavampi kuin joulunvietto josta on turha riitautua. No lopettelen nyt.

[onefortruth]

Olen jo vuosia miettinyt tätä joulu-asiaa, olen kyllä viettänyt sitä mutta yhä vähemmällä "hartaudella" jotenkin. No tuleehan se joka vuosi kuitenkin...mikäpäs siinä.
Mielenkiintoista lukea ja tietää tästä asiasta eri näkökulmia.
Joku jo tässä sanoikin että lapsetkin erottavat tontut, joulupukin jne. uskonnosta. Ne tiedetään saduksi. En tiiä, lapsille satukin on toisaalta "totta" satumaailmassa.
Itse en kyllä lapsena kovin montaa kertaa kirkkoon päässyt, mutta aina siellä oli oma tunnelmansa eikä Jeesus sotkeutunut satuolentojen joukkoon, sen lapsenakin tiedosti.
Huvittaa toisinaan kun monet ihmiset tohkeissaan puhuvat että Raamattu on satukirja ja Jeesus sekä Jumala satuolentoja.
Joskus se suorastaan harmittaakin.
Mutta kyllä, ainakin itselleni tuli selväksi se ero Jeesuksen ja Aku Ankkojen sun muiden Hessu Hopojen välillä...On vähän eri asia uskoa satuolentoon, itsellenikin tuli joulumaajutuista hyvä mieli.
Niin tai näin, suhde jouluun on kuitenkin muuttunut aikuisikään tullessa.