Ihmiset puhuvat paljon rakkaudesta.
Maallinen on vajavaista.
Jumalan rakkaus on täydellistä.
Jumalan tahtoo lahjoittaa meille yhä suurempaa, Hänen rakkautensa tuntemista.
Se on luopumista, omasta itsestä.
Se luopuu pyyteistään.
Se ei etsi ihmisen omaa parasta, vaan tavoittelee lähimmäisen parasta.
Mikään tieto ja taito, ei ole niin suurta kuin rakkaus.
Korinttolaiskirjeessä sanotaan kauniisti;
"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii."
Rakkaus, mikä on Jumalasta, on puhdasta ja hyvää.
Sen hedelmät eivät ole karvaita, ei tuota pahaa satoa.
Rakkaus tulee ilmi teoissa, ei pelkästään se mitä tuotamme suulla, vaan sen tulee tulla näkyviin myös sydämenasenteessa ja teoissa....
kuitenkaan, mikään teko ilman rakkautta, ei ole itsessään mitään rakkauden rinnalla.
Rakkaudesta lähtevät teot, tuottavat hyvää satoa.
Rakkaudessa on Hengen hedelmät.
Jumala on rakkaus.