15 Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.
16 Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?
17 Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?
18 Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkääväinen selviää näistä kaikista.
19 Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa.
20 Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.
21 Älä myöskään pane mieleesi kaikkia puheita, mitä puhutaan, ettet kuulisi palvelijasi sinua kiroilevan.
22 Sillä oma sydämesikin tietää, että myös sinä olet monta kertaa kiroillut muita.
23 Kaiken tämän olen viisaudella koetellut. Minä sanoin: "Tahdon tulla viisaaksi", mutta se pysyi minusta kaukana.
24 Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä; kuka voi sen löytää?
25 Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia, tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi. Saarn. 7:15-25
Mitä jakeet 16 ja 17 voisivat tarkoittaa? Äkkiseltään kun niitä lukee, niin joku voisi luulla että syntiä saa tehdä "kohtuudella", että ei saa olla "liian pyhä", mutta ei "liian jumalatonkaan". Raamatun kokonaisopetuksen valossa tiedän, että meidän tulee tehdä synneistämme parannusta ja että Jumala vihaa syntiä, mutta miten noiden jakeiden sisältö olisi hyvä selittää?