Kirjoittaja Blum » 10. Marras 2015 01:48
uuhi, arvostan huoltasi minusta, mutta koska et tunne minua, koen, että sinun on aika vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa minusta tai opiskelustani, samoin siitä, miten opiskeluni ovat elämääni vaikuttaneet. Asia olisi ehkä erilainen, jos tuntisit minut lähemmin, nyt minun on otettava huomioon se, että todennäköisesti otat kantaa elämääni omaamatta siitä kokonaiskuvaa.
Minä olen tietoinen teologian opiskelun riskeistä, olen ollut niistä tietoinen jo silloin, kun hain yliopistoon. Olen kuullut monia tarinoita siitä, miten ihmiset ovat luopuneet uskostaan teologisessa.
Mutta tästä huolimatta olen uskossani varma siitä, että on mahdollista tehdä myös Raamattu-uskollista teologiaa, joka voi oikeasti hyödyttää uskovaisia. Oma unelmani olisi muuttaa suomalaista teologista ajattelua: saada maamme liberaalien teologien parissa aikaan sen ymmärtäminen, että he ehkä ovat tarpeettomasti jumahtaneet historiallis-kriittisiin teorioihin ja ajatuksiin siitä, että esimerkiksi Raamattu ei ole kovinkaan luotettava. Olen lukenut, että maailmalla tilanne on toinen: ollaan menty eteenpäin ja niin Jeesus-tutkimus kuin Paavali-tutkimus ovat saaneet uusia lähtökohtia. Ehkä Raamatun kokonaisilmoituksen harmonisuus on jopa löydetty uudestaan kaiken kritisoinnin ja kyseenalaistamisen jälkeen. Jos Jumala haluaa käyttää minua maallistuneiden teologien väitteiden kumoamiseen, haluan mielelläni olla käytettävissä ja puolustaa raamatullista uskoa.
Teologian opiskeleminen on muuttanut uskonkäsityksiäni niin häviävän vähän, että olen itsekin siitä yllättynyt. En ole missään vaiheessa esimerkiksi alkanut epäillä Raamatun ristiriidattomuutta tai vaikkapa muuttanut seurakuntakäsitystäni teologian opiskelun takia. Uskonkäsityksissäni on kyllä tapahtunut muutoksia, mutta lähes mikään niistä ei ole johtunut suoranaisesti teologian opiskelusta, sen sijaan aika tarkkaan tiedän, että ne ovat johtuneet tyystin muista elämässäni olevista asioista.
En pidä katolista traditiota auktoriteettina uskolleni. Yksin Raamattu -periaatteeseen sen sijaan lakkasin muistaakseni uskomasta jo ennen teologian opiskelua, joten tässäkään asiassa oppikirjamme eivät ole käsityksiäni mullistaneet.
Koska olen erittäin tietoinen siitä, että yliopistoteologiassa (tai oikeastaan lähinnä pelkästään eksegetiikassa) esitetään paljon nähdäkseni kristillisen uskon vastaisia ajatuksia, olen totta kai ollut erittäin varuillani. En ole muuttanut uskonkäsityksiäni sen takia, mitä eksegetiikassa minulle on esitetty, sen sijaan olen innostunut ottamaan haasteen vastaan ja tutkimaan, onko asia todella niin, kuten minulle on väitetty. Useissa kohdin olen huomannut yliopistoväitteet tutkimisen jälkeen huonosti perustelluiksi. Lienee syytä mainita, että vaikka meille ei yliopistossa paljon sitä mainostetakaan, on olemassa myös kasapäin "hyvää" eksegetiikkaa, johon minun on tarkoitus tutustua. Haluan oppia tuntemaan Raamatun mahdollisimman hyvin ja näen teologian kaikesta huolimatta käyttökelpoisena tieteenä sitä varten. Tämän haluan sanoa vähättelemättä Pyhää Henkeä tai muita tuikitärkeitä asioita.
Koen, että teologian opiskelu yliopistossa ei ole yksiselitteisesti syntiä. Olen myös kokenut, että opiskelulleni on tarkoitus, kristillisen uskon puolustaminen. Haluan ottaa sanasi huomioon, mutta ellet kirjoita Jumalan auktoriteetilla, on minun haasteellista uskoa, että arvelusi perustuisivat kokonaisvaltaiseen kuvaan elämästäni. Haluan koetella sanasi niin kuin muutkin asiat. Herra minua johdattakoon oikeaan suuntaan elämässäni.
Kiitos kuitenkin ja siunausta sinulle!