Minulle tuli tästä mieleen, että uskovat ovat usein kovin innokkaita jakelemaan neuvoja toisilleen siitä mitä elämässä tulee tehdä ja mitä ei. Olen itse saanut niin paljon negatiivista palautetta siitä mitä teen ja millainen olen ja millainen minun tulisi olla, että mietin herkempiä ihmisiä, että miten he mahtavat ryöpytyksen kestää. He voivat joko alkaa toimia niinkuin käsketään mikä on loputon suo, koska ikinä ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä asiat oikein. Toinen vaihtoehto heille on varmaan luopua uskovista ihmisistä elämässään.
Joidenkin mielestä naisen kokouksissa puhuminen on ehdottomasti väärin ja toisten mielestä pitää ehdottomasti puhua. Harvemmin kysytään haluaako juuri tämä yksilö puhua. Hoitoalalla toimiminen on väärin, koska siellä tehdään myös vääryyttä ja suurin osa sairaanhoitajista kannattaa eutanasiaa. Yliopistosta taas tarttuu humanismin henki ja onhan selvää, että yliopistossa opiskelleet ovat ylpeämpiä kuin muut. Finlaysoniltakin pitää irtisanoa itsensä Tom of Finlandin takia. Näytellä ei saa eikä maalata muita kuin evankelioivia tauluja.
En oikeasti ihmettele sitä, että niin moni uskova jää työttömäksi jos kaikessa työssä on niin paljon pelättävää. Ehkä meidän uskovien tulisi pohtia enemmän Jumalan tahtoa kunkin yksilön kohdalla kuin luoda yleisiä sääntöjä siitä mitä työtä voi tehdä ja mitä voi opiskella ja missä. Luulen, että juuri niissä teologian opinnoista syyllistävissä voi olla suurempi syy tulevien teologien uskosta luopumiseen kuin teologisessa tiedekunnassa.
Tulipa taas vuodatettua ja varmaan olette sitä mieltä, että tällaista ei voi kirjoittaa kukaan muu kuin ylpeä miestään alistava nainen, johon on yliopistossa tarttunut humanismin henki
