Joel:
Totta kai jokainen ihminen myös jokainen uskova on erehtyväinen ihminen. Kyse on ollut siitä että voiko uskova erehtyä joka asiassa ja kaikessa koskien Raamatun opetusta, näin olen ainakin ymmärtänyt, että tästä keskustelemme.
Raamattu sanoo meidän uskovien erehtyvän monessa kohden, mutta sitä Raamattu ei opeta, että me uskovina voimme erehtyä kaikessa ja joka asiassa koskien Raamatun sanan opetusta. Emme voisi tulla tai olla uskossa jos olisimme kaikessa erehtyneet tai voisimme erehtyä kaikessa. Usko edellyttää uskoa Jumalaan, omien syntien katumista ja tunnustamista sekä uskomista Herraa Jeesukseen syntien Sovittajana. Emme voi tässä erehtyä, jos olemme uskossa. Ymmärrätkö nyt, että on eri asia sanoa ja tunnustaa olevansa erehtyväinen ja erehtymisen mahdollisuus on monessa asiassa, kuin että voisi kaikissa asioissa erehtyä koskien Raamatun opetusta?
Kukaan uskova ei saisi ajatella siten, että hän voi erehtyä kaikessa, koska se ei ole Raamatullista, mutta se on Raamatullista että me voimme erehtyä monessa asiassa, kuten olemme kaikki erehtyneetkin. On asioita, jotka on varmoja, kuten Jumalan olemassaolo, Jeesus on Pelastaja, pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen sovitustyön tähden jne. On siis olemassa varmoja uskon asioita, mutta toki on olemassa myös asioita liittyen Jumalan sanan opetukseen, jossa voimme erehtyä, vaikka luulemme niiden olevan varmoja itsellemme.
Otit auto esimerkin sanoen: Esim. jos sanon, että on varmaa, että omistamani auto on auto niin minusta meidän ihmisenä tulee jättää se pienen pieni prodentti varmuudesta sille että minä voinkin olla sanomisessani väärässä.
Jos sinä ihan oikeasti omistat auton ja sanot sen olevan auto, niin se on varma asia, eikä sinun tule sellaisessa asiassa jättää pienen pientä mahdollisuutta siihen ettei omistamasi auto olekaan auto.
Joel sinä tunnustit, että viesteissäsi on minua kohtaan vihainen ja syyttävä sävy ja siksi sinun käsityksesi minusta voi värittyä väärän värisellä värillä. Ei varmaankaan ole Jumalan tahto, että vihan tuottaman syytöksen vallassa arvioimme toisia, sillä siinä tilassa ei varmaankaan kykene tekemään sellaista analyysia kun ja jos elää rakkaudessa, pyhityksessä ja totuudessa. En minä ole sinulle vihainen ja elän anteeksiantamuksessa sinua kohtaan siitä huolimatta miten koet tällä hetkellä minua kohtaan.
Missä ja miten se näkyy, että olen ylpeä ja ylpistynyt? Raamatun sanan opetuksen mukaan pyrin pitämään toista itseäni parempana sekä opetan sitä. En varmasti ole tässä aina onnistunut, mutta pyrin siitä huolimatta kasvamaan siinä, koska se on Jumalan tahto ja Jumalan käsky.
Kysyit näin: mutta olenko nyt viesteissäni vielä tehnyt syntiä ja vääryyttä Petriä kohtaan?
Tämän asian Jumala varmasti tietää miten se asia on. Itse en siihen ota nyt kantaa.
Niin uskon elämä on monesti (ei aina) kärsikää toinen toisianne:
Kol 3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Onneksi Herra antaa aikaa anteeksiantamukseen, eikä pakota tai vaadi, vaan johdattaa anteeksiantamuksen prosessiin.
Tämäkin keskustelu voi olla todella hyödyllinen minulle ja sinulle sekä monelle muulle. Sinua siunaten ja rukouksissa muistaen.