hrmn2 kirjoitti:Sellaisen asian olen huomannut, että joillain ihmisillä tuntuu olevan lähes pakonomainen tarve sanoa mielipiteensä asiaan kuin asiaan. Silloin painopiste voi herkästi mennä oikeassa olemisen puolelle, ja toiminnasta tulee enemmän taistelua ja vääntämistä mielipiteistä, toisten todellisen kohtaamisen ja ihmisenä kunnioittamisen kustannuksella.
Kyllä Herman, noin on asia monesti kun ihmisiä kokoontuu yhteen, uskovienkin parissa. Olen huomannut että kun esim. uskovat kerääntyvät yhteen tutkimaan Sanaa niin joku haluaa aina olla äänessä ja sanoa lähes jokaiseen asiaan oman painavan mielipiteensä. Ja jos tämä voimakas persoona (joka haluaa olla koko ajan äänessä) on jossain asiassa selvästikin väärässä niin tämä voimakas persoona ei kuitenkaan useinkaan suostu muuttamaan mielipidettään vaikka toisi kuinka hyvät Raamatulliset perustelut esiin että hän on nyt tällä kertaa väärässä mitä puhuu ja siitähän ne väittelyt ja lopulta riidatkin sitten alkavat ja helposti jatkuvat vaikka kuinka pitkään kun tämä voimakas persoona ei halua muuttaa mielipidettään. Mutta jos alistuu hänen kaikkiin mielipiteisiinsä niin sitten ei tule tietenkään väittelyitä ja riitoja. Sanottakoon vielä että minulla on kokemuksia kertynyt myös kahdesta eri Raamattupiiristä.
Vai mitä mieltä olette?