Luin aloituksen alle kirjoitetut viestit. Viestejä analysoidessani huomasin, että monet luontoamme käsittelevät raamatunkohdat ovat meiltä kateissa. Mistä se johtuu, en tiedä varmaa vastausta. Ailahtelevat tunteemme ovat saaneet ajatuksemme valtaansa. "Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen". On ihmismieliin levinnyt ajatus, että olemme maailmankaikkeudessa numero 1 ja Jeesus tuli pelastamaan meidät säälistä. Näin ei ollut. Jeesus tuli maailmaan tekemään Isänsä tahdon ja siihen liittyy kiinteästi pelastumisemme, mutta ennen kaikkea muuta Hän tuli tekemään Isänsä tahdon.
Tunne-elämämme johtaa meitä hämminkitilaan, koska emme tunne Jumalan Sanaa emmekä ankkuroi elämäämme sen lupauksiin. Kaksi merkittävää asiaa sekoittuvat keskenään; samaistamme yksilöllisyyden persoonallisuuteen ja himon rakkauteen. Ne jäljittelevät toisiaan, mutta niillä ei ole tekemistä toistensa kanssa. Yksilöllisyytemme kuoren on murruttava jotta persoonallisuutemme tosi olemus voisi tulla esille (vertaa alabasteripulloon, jonka voiteen tuoksu tulvaili vasta sitten, kun pullon kuori oli särjetty). Himo jäljittelee rakkautta ja olemme jokainen sen kokeneet; himo vaatii nautintoja ja tyydytysta itselleen ja sen eräs oleellinen puoli on, että se haluaa haluamansa heti. Sanomme usein rakastavamme haluamiamme asioita, mutta sanoihimme kätkeytyy mitä räikein valhe. Me himoitsemme haluamiamme asiaa ja tahdomme täyttää himomme heti.
Kolmanneksi näen tämän otsikon alla tarjottavan sosiaalista evankeliumia ristin evankeliumin korvikkeena. Elämämme ensisijainen tarkoitus ei ole oma hyvinvointimme, terveytemme, menestymisemme eikä lähimmäisiemmekään auttaminen. Niillä on elämässämme paikkansa, mutta vasta kaukana tärkeimmän jälkeen. Ihmiselämän tärkein asia on, että elämme Jumalalle ja ymmärrämme syvästi, että meidät on luotu Jumalan Pyhyyttä varten. Se on elämämme perimmäinen tarkoitus ja se riisuu meidät kaikesta omasta minästämme, kunnes olemme vain oma Jumalalta saamamme persoonallisuus vailla itsetehostusta.