Yksin Raamattu?

[Iustus]

Opin loogisuudesta tai sen puutteesta huolimatta viestini oli, että paavin antaman lehtihaastatteluun antama kommentti ei ole erehtymättömyysopin valossa katolista kirkkoa sitova opillinen väite. Käsittääkseni sinä kuitenkin yritit väittää näin.

[toni t]

Opin loogisuudesta tai sen puutteesta huolimatta viestini oli, että paavin antaman lehtihaastatteluun antama kommentti ei ole erehtymättömyysopin valossa katolista kirkkoa sitova opillinen väite. Käsittääkseni sinä kuitenkin yritit väittää näin.

Jos erehtymättömyysopista tehdään täysin epäjohdonmukainen, niin kuin Emil Anttonin linkissä, niin tuosta epäjohdonmukaisuudesta käsin ihminen joka päättää tulkita kyseisen paavin kommentin edustavan nyt ei virallista kantaa, voi siksi sanoa, ettei kyseinen kommentti ole sitova. Ymmärrän siis kyllä sen, mitä esität katolilaisten erehtymättömyysopiksi, mutta en hyväksy sitä, koska siinä ei tehdä oikeutta käsitteille. Ei meidän tarvitse hyväksyä sitä, että käsitteitä käytetään täysin väärin ja epäjohdonmukaisesti. Minun pointtini on nimenomaan ollut koko ajan se, ettei tuollaiselle "väistölle" ole johdonmukaisia perusteita. Väitän siis edelleen, että jos jotakin ihmistä pidetään erehtymättömänä tietyissä tilanteissa, kun hän päättää uskonasioihin liittyvistä määräyksistä, niin on vastoin johdonmukaisuuden ja loogisuuden periaatteita, ajatella että tämä ihminen voisi erehtyä suurimmaksi osaksi uskonasioissa ja vieläpä pääkysymyksissä.

[Iustus]

Olen kanssasi samaa mieltä, että käsitteille tulee tehdä oikeutta. Mutta en näe esimerkiksi Antonin näkemyksen olevan minkään epäjohdonmukaisuuden esimerkki. Katolinen kirkko on määritellyt, mitä se erehtymättömyydellään tarkoittaa ja on määrittelyissään rajannut sen tiettyihin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Sinä taas määrittelet erehtymättömyyden omalla tavallasi, kaiketi tarkoittaen sillä, että kaikki, mitä paavi ikinä sanoo on erehtymätöntä. Ja tuollaisen, sinun oman lausumattoman käsitemäärittelysi perusteella ajatus siitä, että paavi ei aina lausuisi erehtymättömiä oppeja, on tietenkin ristiriitainen. Mutta se, että katolilaiset eivät noudata sinun lausumattomia määrittelyitäsi vaan noudattava omaa julkisesti dokumentoitua määrittelyään, on mielestäni ihan luonnollista ja ymmärrettävää. Ja katolilaisten oman määrittelyn perusteella sanoisin, että paavin lehtihaastattelun toteaminen ei-erehtymättömäksi lausunnoksi ei ole ristiriidassa erehtymättömyysopin kanssa.

On ongelmallista arvostella erehtymättömyyden epäloogisuutta omien määritelmien eikä arvosteltavan määritelmien mukaan. Yhtä ongelmallista olisi katolilaisilta opettaa erehtymättömyysoppia, jos he eivät määrittelisi mitä sillä tarkoittaisivat, vaan antaisivat itse kunkin ymmärtää asian niin kuin ymmärtävät.

[toni t]

Olen kanssasi samaa mieltä, että käsitteille tulee tehdä oikeutta. Mutta en näe esimerkiksi Antonin näkemyksen olevan minkään epäjohdonmukaisuuden esimerkki. Katolinen kirkko on määritellyt, mitä se erehtymättömyydellään tarkoittaa ja on määrittelyissään rajannut sen tiettyihin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Sinä taas määrittelet erehtymättömyyden omalla tavallasi, kaiketi tarkoittaen sillä, että kaikki, mitä paavi ikinä sanoo on erehtymätöntä. Ja tuollaisen, sinun oman lausumattoman käsitemäärittelysi perusteella ajatus siitä, että paavi ei aina lausuisi erehtymättömiä oppeja, on tietenkin ristiriitainen. Mutta se, että katolilaiset eivät noudata sinun lausumattomia määrittelyitäsi vaan noudattava omaa julkisesti dokumentoitua määrittelyään, on mielestäni ihan luonnollista ja ymmärrettävää. Ja katolilaisten oman määrittelyn perusteella sanoisin, että paavin lehtihaastattelun toteaminen ei-erehtymättömäksi lausunnoksi ei ole ristiriidassa erehtymättömyysopin kanssa.

On ongelmallista arvostella erehtymättömyyden epäloogisuutta omien määritelmien eikä arvosteltavan määritelmien mukaan. Yhtä ongelmallista olisi katolilaisilta opettaa erehtymättömyysoppia, jos he eivät määrittelisi mitä sillä tarkoittaisivat, vaan antaisivat itse kunkin ymmärtää asian niin kuin ymmärtävät.

Minä esitin, että on epäjohdonmukaista opettaa, että erehtymättömyys olisi riippuvainen tietystä tilanteesta ja olosuhteesta (rehtori esimerkki). Minä määrittelen erehtymättömyyden sillain miten Raamattu. Vain Jumala on erehtymätön ja vain Jumalaa voidaan pitää erehtymättömänä. Vain Jumalan voidaan ennalta sanoa olevan erehtymätön tietyissä tilanteissa ja olosuhteissa. Jos jollekin ihmiselle annetaan tällainen erehtymättömyyden kuva (itse asiassa paaville annetaan nimenomaan Jumalan pojan virka), niin on mitä epäjohdonmukaisinta opettaa että hän voisi erehtyä suurimmaksi osaksi, (jopa pääkysymyksissä) mutta tietyissä asioissa, niissä jotka kaikkien on pakko uskoa, hän ei erehdy. Ps, eikö katolilaisten tarvitse uskoa Mariasta oikein? Miksi paavi ei ole erehtymätön suhteessa Mariaan, kun on kyse hänen asemastaan kun hän kuitenkin erehtymättömyysopin mukaan on erehtymätön kun hän puhuu saman Marian taivaaseen ottamisen dogmista?

Erehtymättömyys viittaa siihen, että lausujalla täytyy olla kaikkitieto kyseisestä asiasta, sillä mikäli hänellä ei ole kaikkea tietoa, niin miten hän voi olla erehtymätön asian suhteen? Tämän vuoksi erehtymättömyys ja erehtyväisyys samassa ihmisessä joka vaihtelee tilanteen mukaan on epäjohdonmukaista. Tämän vuoksi katolisen kirkon erehtymättömyysoppi on Antonin sivuilla määritelty todella epäjohdonmukaisesti.

Ei ole ongelmallista arvostella erehtymättömyysopin epäloogisuutta omien määritelmien mukaan, jos omat määritelmät esitetään johdonmukaisesti. Sillä jos erehtymättömyysoppi on epälooginen, niin sitä tulee tietysti arvostella yleisesti käsitettyjen käsitteiden ja määritelmien pohjalta esimerkiksi suhteessa siihen miten arvostelija kokee erehtymättömyyden. Ei erehtymättömyysoppia pysty arvostelemaan sen oman määritelmän, mukaan koska se on jo lähtökohtaisesti määritelty epäjohdonmukaisesti ja vieläpä, niin että itseasiassa kirkko saa itse tilanteen mukaan päättää mikä on erehtymätöntä ja mikä ei.

[Iustus]

Ei ole ongelmallista arvostella erehtymättömyysopin epäloogisuutta omien määritelmien mukaan, jos omat määritelmät esitetään johdonmukaisesti.

On. Käytät sanaa tarkoituksella eri merkityksessä kuin arvostelemasi kohde. https://answersingenesis.org/logic/the- ... ivocation/

[Aamu-Usva]

Olen kuullut, että uskovat lukevat Raamatusta paljon enemmän Paavalin kirjeitä kuin evankeliumeja. Mistähän tämä johtuu..?

Mitä te luette eniten?

Minä taidan mieluiten lukea juuri kirjeitä nykyään, mutta yritän tasapainottaa lukemalla aina vähän kaikkialta.

[vaisuliini]

*
Koska Paavali on jo löytänyt Kristuksen sisäisen tuntemisen, niin Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla hän kehotti meitä olemaan hänen seuraajia, niinkuin hän on Kristuksen seuraaja [1Kor. 11:1]. Se liittyy myös apostoliuuteen, miten se käytännössä toimii Sanan valossa. se apostoliuus on nykyajan opetukseksi ja ojennukseksi. Paavali totuuteen perehdyttyään kirjoitti sanoen, että Jumala saarnauttaa ihmisviisautta hullutuksi, koska ihmisviisaudella ei ole mitään tekemistä Jumalan tuntemisen kanssa. Tärkein ydinasia on tämä, että meidän usko ei perustu ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan [1Kor. 2:5].

Sillä Jumala on säätänyt, että pelastuminen tapahtuu vain uskon kautta Jeesukseen - ei ihmisten viisauden kautta, että yksikään ei kerskaisi. Usko on Jumalan lahja ja usko on Jumalan aikaansaama työ ihmisessä. Kun uskoontulon jälkeen ihminen on Jumalan armon sisäpuolella, niin hän saa armon Jumalan tuntemiseen, sillä armo on kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi [Ef. 1:8].

Siksi Paavali saarnasi Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta, pidättäytyi inhimillisestä ja lihallisesta ihmisviisaudesta, joka voi mitätöidä Jumalan voiman siinä evankeliumin julistamisessa. Julistaminen ei tapahdu inhimillisellä ihmisviisaudella, koska Jumala on säätänyt, että pelastuminen tapahtuu uskon kautta, - ei inhimillisen ihmisviisauden kautta ja silloin usko on totisesti Jumalan teko ihmisissä - niin yksikään ihminen ei kerskaisi.

Kun tulimme uskoon ja olemme jo Jumalan armon sisäpuolella, niin me saamme armon Jumalan tuntemiseen, sillä armo on kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi [Ef. 1:8]. Tulkoomme vaeltamaan vain Jumalan armossa ja tällä tavalla emme syrji Pyhää Henkeä, joka antaa ymmärrystä kaikkeen totuuteen. Niin Jumala on todella voimallinen rakentamaan meitä Jumalan armon Sanan hallussa [20:32].

Ap.t. 20:32 Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.

Niin tällä tavalla ojennus ja kasvu vanhurskaudessa Kristusta kohtaan tapahtuu Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta pyhien kirjoituksien kautta. Siksi Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla Paavali kehotti meitä olemaan hänen seuraajia, niinkuin hän on Kristuksen seuraaja.

2Tim. 3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,

1Kor. 11:1 Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.

Saulus Tarsolainen ja Paavali on lempiaiheeni. Kiva!

[Jukka]

Olen kuullut, että uskovat lukevat Raamatusta paljon enemmän Paavalin kirjeitä kuin evankeliumeja. Mistähän tämä johtuu..?

Eräs syy lienee se, että neljässä evankeliumin kirjassa ei kerrota vielä avoimesti ristin ja seurakunnan salaisuutta. Nämä paljastettiin apostoleille ja profeetoille vasta Pyhän Hengen vuodatuksen ts. Uuden Liiton aikakauden alkamisen jälkeen (esim. Ef, 3 luku, jossa Paavali kertoo saamastaan Jumalan taloudenhoitajan tehtävästä "jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille"). Siksi luemme näistä valtavista ilmoituksista apostolisista kirjeistä.

Mitä te luette eniten?

Aloin oikein miettimään, mutta en ole itsekään varma. Tutkin kyllä VT:n kirjoituksia jotka saavat täyttymyksensä UT:n sivuilla tai odottavat vielä täyttymystään. Pitää tunnustaa, että liian vähäiseksi Herran Sanan tutkiminen on jäänyt, samoin rukoileminen. Herään kyllä öisin (kivut herättävät) ja rupean sitten hurskaana tutkimaan Sanaa ja sitten rukoilemaan... ja se päättyy hurskaaseen kuorsaukseen. Oi ja voi.

[vaisuliini]

*
Kiitos, kun lisäsit äsken ymmärrystä siitä Ef. 3 luvusta, että Paavali osoitti ilmestyksen kautta saaneensa tietää sen Jumalan salaisuuden, että pakanatkin ovat osallisia pelastuksesta Kristuksessa. Voimia toipumiseen, Jukka. Minäkin olen kans toipilaana kun se on tylsää kun pitää levätä - lääkärin määräyksestä.

Sinun asian puolesta rukouksin vaisuliini

[vaisuliini]

*
Kun itselläni on niinkuin addin oloinen ja sen takia on vaikea keskittyä mitään, eikä lepäämällä auta mitään, niin haluaisin vielä kirjoittaa toisen jutun Paavalista. On mielenkiintoinen juttu, että Paavali, joka oli itse juureltaan juutalainen, kirjoitti osoittamalla, että me, eli juutalaiset ja pakanat olemme Kristuksessa, kun me olimme ennen kaukana, ja nyt me olemme juutalaisten kanssa päässeet lähelle Kristuksen veressä.

Eli juutalaisten kanssa me olemme juuri nyt YKSI ['echad' -ykseyden muodossa] rauhan yhdyssiteen avulla. Näin me pääsemme rauhaan säilyttämällä Hengen ykseyttä rauhan yhdyssiteen avulla. Näin tällä rauhalla rakennumme Kristuksessa muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä ilman riidanalaista hajaannusta eripuraisuudesta johtuen [Ef. 2:22]. Niin Herra on meidän rauhamme [Ef. 2:14]. Se on mahtava asia.

Ef. 2:22 Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä.

14 Hän on meidän rauhamme. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät [juutalaiset ja pakanat] yhdeksi ja purki niitä erottavan vihollisuuden muurin, RK

Minä tajusin, että ei ole mitään erottava oppi meidän, eli pakanoiden ja juutalaisten välissä, vaan meidät on yhdistänyt olemaan yksi itse Pyhä Henki, jota sanotaan ykseyden Hengeksi [Ef. 4:3]. Ja lisäksi Paavali kirjoitti, että Ykseyden Henki johdattaa meidät ykseyden uskoon,  jossa on vain - yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste [Ef. 4:13, 4:5]. Niin silloin ei ole mitään erottavaa tulkintaa, vaan vain yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.

Ef. 4:3 Pyrkikää rauhan yhdyssiteen avulla säilyttämään Hengen ykseys: RK

Ef. 4:13 kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. RK

Ef. 4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; RK

Oli mielenkiintoinen havainto, miten Raamattu puhuu ykseyden uskosta ja siitä, että Pyhä Henki [ykseyden Henki] avaa, puhuu ja opettaa meille totuutena. Raamatun opetuksen mukaan emme saisi uskovina ihmisinä luottaa omaan inhimilliseen järkeen tai yleensä ihmisviisauteen, vaan kaikki Raamatun opetukset ja Jumalan tahtoa koskevat asiat tulee alistaa Pyhän Hengen alaisuuteen, niin Jumala avaa Pyhässä Hengessä ymmärryksemme ymmärtämään Jumalan tahtoa ja Jumalan sanan opetuksia.

Silloin ykseyden uskon kautta terveellä nöyryydellä syntyy yksimielisyys Kristuksessa, silloin Pyhän Hengen avaamasta opetuksesta ykseyden uskon kautta pääsemme samaan ymmärrykseen niin meillä ei olisi enää hajaannuttavaa tulkittavaa. Me kaikki joko myöhemmin tai enemmin, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme sitä samaa tietä [Fil. 3:15-16]. Herra itse avaa ymmärrystä ilmoittamalla kuinka asia on ja näin me saavutamme saman ykseyden uskon.

Tällä tavalla me ojennamme Kristusta kohtaan kohtaamalla Hänet ja tuomme Hänet tänne maailmaan Hänen ollessaan ilmielävänä - herätykseksi ihmisille ykseyden kautta. Siksi Paavali löysi Kristuksen sisäisen tuntemisen, jonka rinnalla hän kehotti meitä olemaan hänen seuraajia, niinkuin hän oli Kristuksen seuraaja.

<--- yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste ykseyden uskossa ja meidät yhdistää olemaan yksi - itse Ykseyden Henki. Niin ja amen!