Murehtiminen.

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja Joel.A » 11. Loka 2015 20:01

Näinä päivinä on tullut paljon pohdittua kiittämistä sekä maailman menoa ehken vähän pakostakin (pakolais keskustelu siellä sun täällä ja muut yhteiskuntaa (politiikka) koskevat jutut) ja olen havainnut yhen murheellisen asian nimittäin sen, että me uskovat murehitaan maailman menoa ihan liikaa varsinkin siellä kokoontumisissa missä ihmiset ovat olleet jo pitempään uskossa. Miksi ja mistä tämä johtuu? Kun minusta jos me murhedimme niin eikö meidän tulisi murhetia omasta syntisyydestämme vai olemmeko jotenkin parempia kuin muut vai onko ensirakkaus Jumalaan sammunut?

Toki minua murehuttaa sekin, että sitten on tämä toinen ääripää joka ylistää Herraa 24/7 siinä toivossa että näkisivät ihmeitä ja merkkejä, mutta sitten kuitenkaan Sana ei ole saanut eikä saa näissä kokoajan ylistäjissä kunnolla sijaa sydämissään vaan tahtovat olla kuin maalliset ihmiset juttuinensa ja tekoneinsa.

Missä tasapaino kun sitä ei tahdo oiken enää löytyä? Mitäs sitten jos yhtääkkiä ilman syytä (yleensä kylläkin syy tarvitaan) uskovien vainot alkavat täällä suomessa? Kuinkahan monen sydän sammuu kun on vaan joko ajan ylistetty tai koko ajana murehittu maailman menosta?

Miks emme voisi enemmän mennä itseemme ja etsiä sieltä virheitä, malkoja, hirsiä ja tehdä parannusta sen sijaan että murehtisimme meihin kohdistuvasta uhasta? Onko suomalaisuus sokaissu meidät vai missä sitten se vika?

Minusta miedän tulisi kokoajan enemmän ja jatkuvasti kasvaa ja janota Kristuksen kuvan kaltaisuutta sekä ylistää, kiittää ja iloita siitä että me emme ole enää maailman kansalaisia emmekä sen ongelmissa vaan Herran omia jotka odottavat Hänen syliin pääsyä.

Eli minua murhehuttaa veljien ja siskojen maailmasta ja sen ongelmista murehtiminen... (tämä murhe myös sai kirjoittamaan toiseen ketjuun tämän "...Kiittäkää joka tilassa. (silloinkin kun pakolaiset valtaa maan) Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa... ;)"
Olenko siis ainut jolla on tälläisiä murheita vai onko täällä myös muitakin?

Lopuksi vielä meille kaiken maailman murehtijoille hyvä ylistys kappale.

Joel.A
 

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja toni t » 11. Loka 2015 20:37

Omaa tilaa tulee aina valvoa se on selvää. Kristuksen kuvankaltaisuuteen kasvaminen kasvattaa kuitenkin koko ajan enenevässä määrin myös lähimmäisen rakkauteen. Mitä enemmän kristitty kasvaa kohti Kristuksen kuvankaltaisuutta sitä vähemmän hän etsii omaa parastaan vaan lähimmäisen parhaan etsiminen kasvaa sydämessä.

Room.9:1 Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
9:2 että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
9:3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta.


Paavalilla oli suuri murhe ja kipu sydämessä rakkaiden lähimmäistensä puolesta jotka elivät eksyksissä. Paavalin sydämen asenne oli sitä luokkaa suhteessa eksyneisiin lähimmäisiin että hän olisi ollut valmis antamaan jopa pelastuksensa heidän edestä. Paavalin lähimmäisenrakkaus oli ihaltavan suurta ja Kristuksen kuvankaltaista.

Tämä tarkoittaa sitä ettei meidän tule tuudittautua siihen että koska olemme itse uskossa niin miksi murehtisimme siitä mitä maailmassa enään tapahtuu kun emme ole enään sen kansalaisia. Päinvastoin koska olemme itse tulleet tuntemaan Herran hyvyyden niin sitä suuremmalla syyllä meillä tulisi olla hätä ja murhe niistä lähimmäisistä jotka sitä eivät ole tulleet vielä tuntemaan.

Ei kristittyjen tule olla niinkään huolissaan meihin itseemme kohdistuvista uhista sillä Herra on kanssamme vaan siitä että eksytykset eksyttävät ja ovat johtamassa rakkaita lähimmäisiämme tuhoon maailmassa. Vaikka me itse emme ole enään maailman kansalaisia niin rakkaat lähimmäisemme jotka elävät eksyksissä sitä vielä ovat ja heidän rakastaminen ja auttaminen tulisi kasvaa sitä mukaa kun kasvamme kohti Kristuksen kuvankaltaisuutta sillä Kristus ei etsinyt omaansa vaan sitä mikä on lähimmäisten.

Minusta on hyvää että sydämessä on murhe ja kipu lähimmäisten edestä jotka elävät maailmassa ja eksytyksissä sillä sellainen murhe ja kipu on Kristuksen sydämen murhetta ja kipua ja sellainen murhe ajaa auttamaan lähimmäisiä myös oman hyvinvoinnin ja edun kustannuksella. Kristuksen kuvankaltaisuuteen kasvaminen kasvattaa rakastamaan lähimmäisiä jopa enemmän kuin itseään ja silloin tietysti murehtii siitä että lähimmäiset kulkevat kohti tuhoa maailmassa. Rakkaudesta lähimmäisiin kristittyjen tulisikin taistella Jumalan sanan ja Hengen voimassa lähimmäisten pelastuksen edestä eikä tuudittautua siihen että kun olemme itse pelastuneet niin mitä se maailman meno meihin enään koskee. Todellinen rakkaus ei etsi ensin omaansa vaan sitä mikä on rakkaiden lähimmäisten.

1.Kor.13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja Joel.A » 11. Loka 2015 21:18

toni t kirjoittaa: Minusta on hyvää että sydämessä on murhe ja kipu lähimmäisten edestä jotka elävät maailmassa ja eksytyksissä sillä sellainen murhe ja kipu on Kristuksen sydämen murhetta ja kipua ja sellainen murhe ajaa auttamaan lähimmäisiä myös oman hyvinvoinnin ja edun kustannuksella. Kristuksen kuvankaltaisuuteen kasvaminen kasvattaa rakastamaan lähimmäisiä jopa enemmän kuin itseään ja silloin tietysti murehtii siitä että lähimmäiset kulkevat kohti tuhoa maailmassa. Rakkaudesta lähimmäisiin kristittyjen tulisikin taistella Jumalan sanan ja Hengen voimassa lähimmäisten pelastuksen edestä eikä tuudittautua siihen että kun olemme itse pelastuneet niin mitä se maailman meno meihin enään koskee. Todellinen rakkaus ei etsi ensin omaansa vaan sitä mikä on rakkaiden lähimmäisten.


Aamen. Eli niin minustakin on hyvää, että uskovilla on todellinen murhe lähimmäistensä edestä, mutta minua murehuttaa se, että me uskovat niin helposti ajaudumme samanlaiseen maailman murheeseen kuin ne maailmassa olevat ihmiset murehtivat eli vähän niinku poliittiset asiat, koska eihän se ole eksytystä, että tukia leikataan tai pakolaiset tulee tai venäjä hyökkää...

Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;


Fil 4.
Joel.A
 

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 11. Loka 2015 21:55

Niin ...eikä kirjoitukset lupaa yhtään parempaa ...vaan katastrofaalisesti huonompaa ...

Uskosta luopuminen ..seuraamalla eksyttäviä oppeja (jonka lähtökohta tiedetään)
Haaleus/penseys /laiskuus ,joka on kristityillä yksi vitsaus kuten myös ,että ei välitetä Raamatun peruskallio Totuudesta.
Ylpeys ....joka lienee perkeleenkin ykkössyy kun putosi korkealta jalustaltaan ollessaan korkeassa virassa ja lähellä Jumalaa
Kun ihmiset kääntyvät kristittyjä vastaan ja saavat monet vaankielellä olevat uskovat luopumaan ja menemään maailman mukaan.

Toisaalta nämä on ennalta tiedossa ..kysymys on millä teholla ne iskee esim pohjolaan ja mitä uskovat tekevät.
Olemme varmuudella ohittaneet sen Pyhyyden huipun ja menemme vauhdilla pimeyttä kohti ..loppuun asti pitää evankeliumia pitää esillä ,mutta sellainen murhe on ,että milloin tulee se aika ,jolloin siirrytään maanalle ja puolustustaisteluun jo olemassa olevien omien puolesta .

Kuten olemme huomanneet äkkikäänteitä tapahtuu hyvinkin nopeasti ..esim juuri tapahtunut täysi myllerrys turvapaikka asioissa euroopassa.
EU-osoitti kuinka sekaisin koko systeemi on eikä alue ole varautunut mihinkään mullistukseen.

Samanlainen voi iskeä eräänä päivänä kristittyjä kohtaan mannerlaajuisesti...vuosia ?? vuosikymmeniäkö ??
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 11. Loka 2015 22:19

Aina on jotain tehtävissä. Vaikka Jumala olisi päättänyt rangaistuksen joidenkin ihmisten osaksi, mutta nämä sitten kääntyvät ja tekevät parannuksen, niin Jumala voi jättää rankaisematta niinkuin kävi Niinivessä. Jos ihmiset kääntyvät sydämestään Jumalan puoleen, niin hyvyyden lähteet aukeavat. Jokaisen ehyesti Jumalalle antautuneen sydämen kautta elävän veden kirkkast ja raikkaat virrat kumpuavat tähän kuivaan ja saastuneeseen maailmaan. Jeesus tahtoo meidän jokaisen sydämen.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja PetriFB » 11. Loka 2015 22:53

Amen. Joelilla ja Tonilla on tässä todella hyviä ajatuksia. Ei ole lisättävää minulla, sillä asiat oli todella hyvin tuotu esille.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 12. Loka 2015 08:19

Komppaan Tonia ja lisään, että kristittyinä me olemme totuuden kannalla ja kun on ilmassa valheita vilppiä epäoikeudenmukaisuutta ja juonia niin kristityn sisäinen arvomaailma on semmoista vastaan.

Kristitty ei tahtoisi , että ketään petetään valheilla ja juonilla, ja tunnistaa valheen saatanan puheeksi.

Joh. 8:44

Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja systeri » 12. Loka 2015 09:32

Aamu-Usva kirjoitti:Aina on jotain tehtävissä. Vaikka Jumala olisi päättänyt rangaistuksen joidenkin ihmisten osaksi, mutta nämä sitten kääntyvät ja tekevät parannuksen, niin Jumala voi jättää rankaisematta niinkuin kävi Niinivessä. Jos ihmiset kääntyvät sydämestään Jumalan puoleen, niin hyvyyden lähteet aukeavat. Jokaisen ehyesti Jumalalle antautuneen sydämen kautta elävän veden kirkkast ja raikkaat virrat kumpuavat tähän kuivaan ja saastuneeseen maailmaan. Jeesus tahtoo meidän jokaisen sydämen.


Näin minäkin uskon vaikka se välillä vähän vaikealta tuntuukin,mutta Jumalalle on kaikki mahdollista :)
systeri
 

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja tanu » 12. Loka 2015 09:46

Ymmärrän hyvin sen mitä Joel tässä aloituksessa ajoi takaa.
Joel ei tarkoittanut (näin ymmärrän) että ei saisi murehtia maailman menosta ja ihmisten puolesta, vaan
sitä että me uskovat usein aletaan liikaa murehtia omalle kohdalle sitä mitä ympärillä tapahtuu.
Esim. minä olen liikaa murehtinut tätä pakolaisasiaa ja sitä mitä siitä kenties omalle perheelle seuraa.
Toisaalta on ihan hyvä olla tietoinen mitä tapahtuu ja valmistautua siihen, että asiat kenties
tulevat menemään todella vaikeiksi. Mutta liika on liikaa murehtimisessakin.

Uskovalla ei oikeasti ole mitään syytä murehtia omaa kohtaloaan ja varsinkaan pelätä
mitään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin selkeästi Herra lupaa Raamatussa olevansa meidän
kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka, kun vain Häneen luotamme ja Häntä rakastamme.
"Rakkaudessa ei ole pelkoa".

Viikonloppuna sain olla kokouksessa, jossa kukaan ei sanallakaan murehtinut tätä pakolaisasiaa.
Sitä vastoin kerrottiin, että miten näillä maahantulijoilla on evankeliumin jano ja miten materiaalit
suorastaan viedään käsistä.

Murheita ja pelkoja voi viedä taivaan Isälle rukouksessa, niin Hän antaa rauhan koko asian suhteen.
Ja Jumala kyllä kuulee rukoukset ja voi muuttaa asioiden suuntaa, kun Jumalan mielen mukaisesti rukoilee.
Olihan lähellä (?) pelastuminen tuholta Sodoman kanssa, kun Abraham hartaasti rukoili Jumalaa
sen säästämään. Mutta ei vaan löytynyt ketään muuta vanhurskasta loppujen lopuksi kuin Loot.
Tutkimattomat ovat tosiaan Herran tiet.

Ei ole kovin virvoittavaa jos uskovat kokoontumisissaan liikaa murehtivat maailman menoa ja lietsovat
pelkoa tulevaisuudesta. Saa toki asioista keskustella, mutta ettei menisi siihen että pääpaino on
maailman menossa. Tuon kun itse varsinkin muistaisi.
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Murehtiminen.

ViestiKirjoittaja pekka » 12. Loka 2015 13:49

Kiitos kirjoituksistanne, laitan tämän kohdan Raamatusta vielä tähän teidän kirjoituksienne jatkoksi:


Matteus 6:

24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.

29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?

31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'

32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.

33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."



Image
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 28 vierailijaa

cron