Näinä päivinä on tullut paljon pohdittua kiittämistä sekä maailman menoa ehken vähän pakostakin (pakolais keskustelu siellä sun täällä ja muut yhteiskuntaa (politiikka) koskevat jutut) ja olen havainnut yhen murheellisen asian nimittäin sen, että me uskovat murehitaan maailman menoa ihan liikaa varsinkin siellä kokoontumisissa missä ihmiset ovat olleet jo pitempään uskossa. Miksi ja mistä tämä johtuu? Kun minusta jos me murhedimme niin eikö meidän tulisi murhetia omasta syntisyydestämme vai olemmeko jotenkin parempia kuin muut vai onko ensirakkaus Jumalaan sammunut?
Toki minua murehuttaa sekin, että sitten on tämä toinen ääripää joka ylistää Herraa 24/7 siinä toivossa että näkisivät ihmeitä ja merkkejä, mutta sitten kuitenkaan Sana ei ole saanut eikä saa näissä kokoajan ylistäjissä kunnolla sijaa sydämissään vaan tahtovat olla kuin maalliset ihmiset juttuinensa ja tekoneinsa.
Missä tasapaino kun sitä ei tahdo oiken enää löytyä? Mitäs sitten jos yhtääkkiä ilman syytä (yleensä kylläkin syy tarvitaan) uskovien vainot alkavat täällä suomessa? Kuinkahan monen sydän sammuu kun on vaan joko ajan ylistetty tai koko ajana murehittu maailman menosta?
Miks emme voisi enemmän mennä itseemme ja etsiä sieltä virheitä, malkoja, hirsiä ja tehdä parannusta sen sijaan että murehtisimme meihin kohdistuvasta uhasta? Onko suomalaisuus sokaissu meidät vai missä sitten se vika?
Minusta miedän tulisi kokoajan enemmän ja jatkuvasti kasvaa ja janota Kristuksen kuvan kaltaisuutta sekä ylistää, kiittää ja iloita siitä että me emme ole enää maailman kansalaisia emmekä sen ongelmissa vaan Herran omia jotka odottavat Hänen syliin pääsyä.
Eli minua murhehuttaa veljien ja siskojen maailmasta ja sen ongelmista murehtiminen... (tämä murhe myös sai kirjoittamaan toiseen ketjuun tämän "...Kiittäkää joka tilassa. (silloinkin kun pakolaiset valtaa maan) Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa... "
Olenko siis ainut jolla on tälläisiä murheita vai onko täällä myös muitakin?
Lopuksi vielä meille kaiken maailman murehtijoille hyvä ylistys kappale.