Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 15. Loka 2015 09:40

Rakastamisen kohteessa ei tarvitse olla mitään hyvää. Tätä juuri tarkoittaa Jumalan armo; ansaitsematonta hyvyyttä ja rakkautta. Hyvyydellä ostettu rakkaus ei mielestäni ole yhtä suurta kuin ansaitsemattomana saatu rakkaus.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 15. Loka 2015 09:45

Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Jukka » 15. Loka 2015 11:27

Aamu-Usva kirjoitti:Tuli juuri vastaan hyvän tekemiseen liittyvä uutisjuttu: http://yle.fi/uutiset/uusi_tutkimus_todistaa_ihmisilla_on_synnynnainen_tarve_tehda_hyvaa/8351121


Ihmisissä on paljonkin hyvää, vaikka hän elää erossa Jumalassa. Otan tähän esimerkkinä äidit, kuinka he vaalivat ja hoivaavat pienokaisiaan. Lähtemättömästi on myös painunut mieleeni veden varaan joutuneet kolme nuorukaista Suomenlahdella. Kahdella oli pelastusliivit, kolmannella ei. Vesi oli kylmää ja matka lähimmälle saarelle pitkä. 17-vuotias poika antoi pelastusliivinsä sille, jolla ei ollut ja sitten he lähtivät uimaan kohti saarta. Pelastusliivein varustetut pelastuivat; se, joka antoi pelastusliivinsä ystävälleen, hukkui. Mikä sitten on näiden hyvää tehneiden ihmisten kohtalo. Se on kadotus. Miksi. Koska he syntyivät "väärän maan kansalaisina". Tietenkin tilanne muuttuu päinvastaiseksi, jos heistä tai keistä tahansa on tullut Jumalan valtakunnan kansalaisia. Perimä ratkaisee sen kenet ja mitä perimme. Jumalan lapsi perii oman Isänsä ja maailman lapsi perii oman isänsä. Näin karusti tahdon asian ilmaista. Ihmisen hyvyys ei yltä lähellekään Jumalan pyhyyttä ja täydellisyyttä.

Raamatun näkemys ihmisestä on päinvastainen kuin lehtiuutisen. Poimin pari kohtaa:

"Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet" Jer. 13:23.

"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään" (Room. 3:10b-12)

Ihmisluonnossa on sellaista "hyvää", että se ei haluaisi ottaa pelastusta vastaan pelkkänä lahjana Jumalalta vaan haluaisi painaa siihen myös oman puumerkkinsä. Se on itse asiassa lain tekojen tekemistä siinä kuin Mooseksen lain noudattamisen yrityksetkin... Hups. Tuli vieraita ja joudun lopettamaan vähän kesken tämän kirjoitukseni.
Jukka
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 15. Loka 2015 12:05

Aloin nyt taas oikein ajatella tätä asiaa; ihmisen hyvyyttä ja pahuutta ja mistä pahuus tai hyvyys on peräisin... Yleensä ajattelusta ei seuraa mitään hyvää, mutta kuitenkin...

Jumala loi ihmisen varmasti hyväksi. Kaiken luotuaan "...Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (1.Moos.1:31)." Myös ihminen Jumalan luomana oli sangen hyvä. Syntiinlankeemuksessa ihminen ei ottanut pahuuden puusta, vaan hyvän ja pahan tiedon puusta, jolloin hän oppi erottamaan hyvän pahasta. Ehkä ennen tätä ihminen oli kuin yksi eläimistä. Eläintähän ei voi sanoa pahaksi, vaikka se tappaa ja raatelee ja puree tai potkaisee tai harrastaa irtosuhteita. Eläin ei tiedä hyvän ja pahan eroa, vaan toimii viettiensä varassa. Hyvän ja pahan erottamisesta seurasi automaattisesti vastuu tehdä hyvää, mutta siihen ihmisellä ei ollutkaan voimaa.

Ihminen ajettiin pois paratiisista, koska hän ei totellut Jumalaa, mutta tuliko ihmisestä tässä läpeensä paha? Vai milloin? Nooan aikana Jumala sanoi jo luomastaan sangen hyvästä ihmisestä: "...ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat (1.Moos.6:5). " Kuitenkaan ihminen ei ole syntyessään paha. Pieni vauva ei ole paha eikä vielä pieni lapsikaan. Vauva ei tee pahaa ottaessaan siskonsa hiuksista kiinni niin että siskoon sattuu. Mutta 3-vuotias jo tekee pahaa jos nappaa siskoa hiuksista kiinni. Kysymys on siis nimenomaan hyvän ja pahan erottamisesta. Mielestäni muistisairasta asiakastani ei voi syyttää pahasta teosta jos hän huitaisee minua päin naamaa, koska ei ymmärrä kuka minä olen ja mitä tekemässä ja miksi tulen niin lähelle. Hän ei myöskään valehtele, vaikka kertoo itsellään olevan pieniä lapsia tai itse olevansa vasta pieni lapsi äitiä odottamassa.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 15. Loka 2015 12:55

Ymmärrän tuon peruskaavan samoin kuten moni muu..?? Kenties .Siis kun ihminen rikkoi sen säännön ja söi .Niin siinä tuli ihmiseen se perisynti sisään.Ihminen muuttui kuten osaamme lukea Raamatusta ...silmät avautui näkemään,mutta niin ei ollut Jumalan tarkoitus vaan eksyttäjän tarkoitus ja se sai sen oman agendan läpi.
Tuo perisynti tai synti ainameissä kulkee alusta eteenpäin .Olemme siis erilaisia kun kuin Adam alussa ..Jumalan kuva .Tätä osaa emme voi muuttaa ,mutta Jeesuksen ansiosta Hänessä voimme muuttua lähemmäs Hänen kaltaisuutta kun Pyhä Henki on meissä kasvattajana.

Tekee ihminen hyvää taikka pahaa ...Armo on se ,joka meitä kantaa.Mutta ei tietenkään meitä ole synnintekoon vapautettu vaan Pyhityelämään ....olemme näet Kristuksen edustajia maanpäällä eli ei ihan mikään pikkuvirka meillä .Suolana ja valona meidän tulee olla .

Kuuluisa laki on edelleen ja se on Pyhä ja Hyvä ja se osoittaa meille oikean ja väärän ja käskyt ovat meille ohjeena elämään.
Emme kuitenkaan ole lain alla kuten Juutalaiset vaan olemme siirtyneet Armon alle Täydellisesti ja näin ollen meitä ei tutkita niinkuin juutalaisia tutkitaan ja meitä ei esim kivitetä ,koska uudessa liitossa vanhan liiton "lainkirjain" ei ole meidän harteilla.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Lily » 15. Loka 2015 14:23

Ei kukaan ole väittänytkään, että ihmisen omien tekojen taikka "hyvyyden" (inhimillinen hyvyys) tähden ihminen olisi Jumalalle kelvollinen tai voisi pelastua... Huoh...
:(
Lily
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Lily » 15. Loka 2015 14:36

Aamu-Usva kirjoitti:Aloin nyt taas oikein ajatella tätä asiaa; ihmisen hyvyyttä ja pahuutta ja mistä pahuus tai hyvyys on peräisin... Yleensä ajattelusta ei seuraa mitään hyvää, mutta kuitenkin...

Jumala loi ihmisen varmasti hyväksi. Kaiken luotuaan "...Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (1.Moos.1:31)." Myös ihminen Jumalan luomana oli sangen hyvä. Syntiinlankeemuksessa ihminen ei ottanut pahuuden puusta, vaan hyvän ja pahan tiedon puusta, jolloin hän oppi erottamaan hyvän pahasta. Ehkä ennen tätä ihminen oli kuin yksi eläimistä. Eläintähän ei voi sanoa pahaksi, vaikka se tappaa ja raatelee ja puree tai potkaisee tai harrastaa irtosuhteita. Eläin ei tiedä hyvän ja pahan eroa, vaan toimii viettiensä varassa. Hyvän ja pahan erottamisesta seurasi automaattisesti vastuu tehdä hyvää, mutta siihen ihmisellä ei ollutkaan voimaa.

Ihminen ajettiin pois paratiisista, koska hän ei totellut Jumalaa, mutta tuliko ihmisestä tässä läpeensä paha? Vai milloin? Nooan aikana Jumala sanoi jo luomastaan sangen hyvästä ihmisestä: "...ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat (1.Moos.6:5). " Kuitenkaan ihminen ei ole syntyessään paha. Pieni vauva ei ole paha eikä vielä pieni lapsikaan. Vauva ei tee pahaa ottaessaan siskonsa hiuksista kiinni niin että siskoon sattuu. Mutta 3-vuotias jo tekee pahaa jos nappaa siskoa hiuksista kiinni. Kysymys on siis nimenomaan hyvän ja pahan erottamisesta. Mielestäni muistisairasta asiakastani ei voi syyttää pahasta teosta jos hän huitaisee minua päin naamaa, koska ei ymmärrä kuka minä olen ja mitä tekemässä ja miksi tulen niin lähelle. Hän ei myöskään valehtele, vaikka kertoo itsellään olevan pieniä lapsia tai itse olevansa vasta pieni lapsi äitiä odottamassa.



Aamu-usva, minusta sinulla on nyt väärä ymmärrys ihmisestä ennen syntiinlankeemusta. Ei ihminen ollut mikään eläimen kaltainen viettiensä vietävänä oleva olento, vaan hyvä Jumalan luomus.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon valita elämän ja kuoleman suhteen, joko tietää pelkän hyvän ja elää siinä tai tietää hyvän ja pahan. Tästä hyvän ja pahan tietämisestä Jumala varoitti ihmistä, että jos ihminen haluaa tietää mitä paha on, niin se on oleva ihmiselle kuolemaksi. Ihmisen olisi ollut hyvä vaan pitäytyä siinä hyvässä ja olla Herran lähellä, mutta toisin kävi...

Ihminen oli siis alunperin luotu elämään yhteydessä Jumalaan ja elämään hyvää elämää. Jopa paratiisin eläimet olivat täynnä rauhaa, ei siellä ollut petoeläimiä.

Aadam ja Eeva oli luotu yksiavioisiksi ja heidän elämänsä oli ollut todellista paratiisissa eloa, ellei saatana olisi tullut viekoittelemaan ihmistä. Tämänkin Jumala salli tapahtua.
Lily
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Jukka » 15. Loka 2015 15:09

Aamu-Usva kirjoitti:Kuitenkaan ihminen ei ole syntyessään paha. Pieni vauva ei ole paha eikä vielä pieni lapsikaan.


Kysymys ei ole siitä, onko lapsi hyvä vai paha. Kysymys on siitä, että lapsella on isänsä perimä. Hän on luonnollisen syntymänsä perusteella Aadamin suvun jäsen ja jälkeläinen, hänen, joka ajettiin pois paratiisista. Aadamin suku joutui kirouksen alaiseksi. Tämän aloituksen alla on käsitelty paljon synnin tekoja, mutta sangen vähän synnin olemusta. Näyttäisi siltä, että osa kirjoittajista ei kykene hyväksymään sitä Raamatun ilmoittamaa tosiasiaa, että ihminen on läpikotaisin paha (tässä ei ole yhtään erotusta). Kun joku sanoo, ettei Jumala siunaa syntiä niin hän puhuu synnin teoista ja unohtaa, että Jumala kuitenkin siunaa ihmistä, jossa yhä on synnin olemusta. Toinen vaihtoehto tietysti on, että ihminen selittää tulleensa synnittömäksi. Näinkin selittäviä olen tavannut, mutta en ole tavannut vielä yhtään synnitöntä ihmistä.

Jeesuksen sijaisuhri edestämme muuttaa perusteellisesti asemamme Jumalan edessä, koska synnymme Jumalasta ja meissä on siis Jumalan perimä. Tämä on Jumalan yliluonnollinen armoteko, sillä Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra" (1.Kor. 1:30-31). Jeesus on viisautemme, vanhurskautemme, pyhityksemme ja lunastuksemme.

Aadamissa on kirous ja kuolema, Kristuksessa (viimeisessä Aadamissa) on siunaus ja elämä. Nämä kaksi ihmissukua erottaa toisistaan Jumalan Pojan risti, risti josta niin kovin vähän enää julistetaan. Paavali julisti ja kerskasikin rististä. "Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!"
Viimeksi muokannut Jukka päivämäärä 15. Loka 2015 22:11, muokattu yhteensä 1 kerran
Jukka
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Lily » 15. Loka 2015 15:52

Jukka, tuohon ISO Aamen!
:thumbup: :clap:
Lily
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 15. Loka 2015 18:45

Lily: Minä vain hapuilen tätä aihetta, mutta minulla ei ole asiasta mitään ymmärrystä oikeasti. Tiedän, että psalminkirjoittaja sanoo synnissä siinneensä jne. Ja Raamatussa sanotaan myös, että ei ole yhden yhtäkään, joka jotain hyvää tekisi. Aloin vain miettiä tuota syntiinlankeemusta ja sitä, että tuo puu oli juuri hyvän ja pahan tiedon puu. Mistä sinä Lily tiedät, että ihminen ei ollut viettiensä vietävänä kulkeva ennen syntiin lankeemusta? Usein me vain oletamme jotain, koska joku on asian joskus meille tietyllä tavalla selittänyt ja olemme luoneet asioista jonkinlaisen mielikuvan, jota pidämme ehdottomana totuutena. Mutta en minäkään siis nyt lähde tähän ajatukseeni ihmiseläimestä ennen hyvän ja pahan erottamista syntiin lankeemuksen seurauksena. Ymmärrän vain, että helpompaa olisi elää eläimen kaltaisena kuin ihmisenä, joka erottaa hyvän ja pahan ja on täten vastuussa tekemisistään; moraalinen olento.

Kyllä minullakin on ihan perinteinen käsitys kahdesta kauniista ihmisestä kauniin paratiisin keskellä täydellisessä yhteydessä Jumalaan, kunnes heidän päähänsä pälkähti ajatus tehdä jotain, mistä oli sanottu, että "Älä tee". Ja voin minä ajatella, että ihminen on läpimätä nykyisellään, mutta kokemusmaailmani ei vain tue tuota näkemystä. Olen nähnyt ihmisissä niin paljon hyvää. Mutta toki siis jokaisessa on myös jotain huonoa, paitsi niissä pienissä vauvoissa <3 Mutta en siis tietenkään usko, että kukaan ihminen voi omalla hyvyydellään pelastua.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 35 vierailijaa