Rikkinäinen ihminen, kantaa haavoja ja haavoittaa.
Ihminen voi kantaa sisimmässään kipua ja pettymystä ja peilaa itsensä kautta usein toinen toistansa.
Rikkinäisyys on kuin tulehtunut haava, joka haavoittaa myös muita.
Jumalan rakkaus... sisäinen eheytyminen ja parantuminen.
Jumalan luokse saa mennä omana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Täydellinen rakkaus... ei syytä eikä soimaa, Hänen ovensa on aina auki lapsilleen... niin pahoin kompastelleille ja kärsineille, kuin haavoitetuille ja loukatuille... kaikille, jotka Häntä etsivät. Hänen rakkautensa ja anteeksiantonsa...antaa mielenrauhan ja parantaa. Kun tuhlaajapoika tai tuhlaajatyttö palajaa kotiinsa, Hän ei laita ovea kiinni, vaan Hänen ovensa on auki... Hän pukee lapsensa parhaimpiin ja katsoo lastansa rakastavasti.
Rakkaus, on ylitsevuotavaa.
Löytää sisäinen valtakunta, joka on kätkettynä saviastioihin.
Kaikki lähtee sieltä mikä on sisimmässä kätkettyä, kätketty on sisäinen valtakunta ihmisessä.
Täydellisessä rakkaudessa on anteeksianto, joka ei muistele ja katso menneisiin.
Hänen rakkautensa on ikiaikainen ja aina läsnäoleva, puhdas ja täydellinen.
Sydän, joka paranee anteeksiannon kautta, kykenee myös antamaan anteeksi lähimmäisille.