Uskossa nuori on lihallinen, se on ymmärrettävää, sillä uskoontulohetkeensä asti hän on elänyt vanhan ihmisensä kautta, ja vanhan kautta eläminen jatkuu uskoontulon jälkeen, sillä eihän tuo ihminen tunne muuta tapaa elää. Kuitenkin Jumalan Henki alkaa vaikuttamaan hänessä uskoa ja hyviä tekoja uuden ihmisen kautta jonka Jumala on hänelle sisimpään lahjaksi luotu.
Samaan aikaan vihollinen käy tämän ihmisen kimppuun lihan (vanhan ihimsen kautta). Tästä lähtee prosessi kohti kasvua hengelliseen täysi-ikäisyyteen, jonka tavoite on siirtyä alaikäisyydestä (ymmärrän sen; lihallisuudesta) aikuisuuteen (hengellisyyteen). Jumalan luoma uusi ihminen vahvistuu uskovan sisimmässä sitä nopeammin, mitä suotuisammat olosuhteet sille ovat (uskovien yhteys, elämäntilanne ym.), ja miten Jumala on hyväksi nähnyt. Aikanaan sitten prosessi valmistuu, ja uusi ihminen ns. murtautuu esiin. Tämän jälkeen hän voi elää Hengessä siten, ettei täytä lihan himoja. Kuitenkaan ei hänestä ole tullut synnitöntä, sillä lihastaan hän ei pääse eroon tässä maailmanssa.
Kun nyt tiedämme että hengen mukaan elävä ei saata syntiä tehdä (se on, siinä elää), tiedämme että jos joku ylpeilee, katsoo alaspäin muihin, vihaa muita tai ilmentää mitä muuta pahuutta hyvässä, on hän tässä osin lihallinen; näin moni joka uskoo olevansa hengellisesti varttunut osoittaa teoillansa olevansa edelleen lihallinen, kun elää sen mukaan. Jumalinen ihminen ei näes ylpeile, sillä se on hänen luontoaan vastaan.