Kirjoittaja PetriFB » 12. Marras 2010 09:30
Näyttää siltä, että meidän uskovien ongelmana voi olla se, että emme ymmärrä Raamatun hengellistä opetusta, vaan koitamme luonnollisen lihan mielen mukaan ymmärtää Raamattua. Silloin tulee aina suuria ongelmia.
Matt 23:11 Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
Tuossakin on samanlainen ajatusmalli kuin Fil 2:3:ssa. Eli suurin ei ole suurin, vaan kaikkien palvelija. Jos takerrumme sanaan suurin ja ajattelemme sitä luonnollisen lihan mielen mukaan, niin silloin emme kykene ymmärtämään sitä kuinka suurin hengellisessä mielessä voi kaikkia palvella. Matt 23:11 selittää itse itsensä hengellisen ajattelutavan mukaan, eikä kysymys ole siitä, että asetun toista suuremmaksi lihan mielen mukaan, vaan siitä että asetun muita palvelemaan, enkä pidä itseäni muita suurempana ("parempana"), vaan todellinen suuruus on kaikkien palvelemista ja silloin ei ole enää kysymys lihan ajatusmallin mukaisesta suuruudesta, vaan hengellisestä asiasta. Eli hengellinen suuruus Matt 23:11 ei ole luonnollisen mielen mukaista suuruutta, vaan hengellinen asia, jossa asetutaan sille tasolle, jossa on kaikkia palveleva mieli ja tällaisen mielen omaava ei edes ajattele lihan mielen mukaisesti olevansa muita suurempi ("parempi").
Kun ymmärrämme tämä asian hengellisesti, niin silloin ymmärrämme, että suurinta ja parasta on palvella kaikkia, emmekä ole muita suurempi luonnollisen lihan mielen mukaan. Tämä ajatus suurin ja parasta kohdistuu lähimmäiseemme ja on hänen parhaaksensa, kun me rakastamme ja kunnioitamme häntä ja haluamme palvella häntä ottamalla huomioon hänet ja hänen tarpeensa. Hengellisesti suurin ei ole muita suurempi, vaan kaikkien palvelija; eli hengellinen suuruus on nöyrtymistä palvelemaan muita, mutta lihan mielen mukainen suuruus on itsensä jalustalle nostamista ja muiden aliarvioimista ja väheksymistä.
Eli kysymys on hengellisestä asiasta Fil 2 ja Matt 23:11, jonka hengellinen ihminen ymmärtää, koska hänellä on Hengen mieli, ei lihan mieli.
Fil 2:
1 ¶ Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
12 ¶ Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Fil 2 sanoo, että älä ole itsekäs, älä pyydä turhaa kunniaa itsellesi, vaan nöyryyden kautta pidä toista itseäsi parempana ja ole sydämellinen ja laupias toista kohtaan; eli koko konteksti jo itsessään selittää mistä on kysymys, eli siitä, että ei asetu lihallisesti toisen yläpuolelle, vaan Jumalan Hengen vaikuttamassa nöyryydessä pitää toista itseään parempana, eli kunnioittaa ja rakastaa toista, eikä nouse toisen yläpuolelle. Fil 2 selittää myös itse itsensä ja selittää sen, että kun hengellisesti eläen Hengen vaikuttamassa nöyryydessä pidämme toista itseämme parempana, kysymys ei ole siitä, että tutkisimme itseämme opin ymmärryksen tai vaelluksen kautta (kuka on onnistunut parhaiten ja on paras, eli ei näin!), vaan nöyryydessä asetamme toisen uskovan meidän edelle ja kunnioitamme ja rakastamme häntä sen aseman tähden mikä hänellä on, eli Jumalan lapseuden tähden.
Fil 2 koko tekstiyhteydessään opettaa, että Jeesuksen mieli oli sellainen, että vaikka Hänellä oli Jumalan muoto, niin silti Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan (palvelijan) muodon nöyrtymällä (lue nöyrtymällä, ei nöyristelemällä!) tulemaan ja olemaan kuin ihminen. Jeesus Jumalan Poikana ja Taivaan kirkkauden omistavana nöyrtyi palvelemaan syntistä ihmistä. Herra Jeesus Kristus tiesi syntisen ihmisen synnin likaisuuden ja saastaisuuden, mutta siitä huolimatta Hän nöyrästi palveli ja rakasti ihmisiä ja asetti ihmisten palvelemisen itsensä edelle. Jeesus ei ajatellut, että kun olen moraalisesti ja kaikin tavoin näitä syntisiä parempi, niin siksi nyt minä nyt asettumalla heidän yläpuolelleen palvelen heitä, ei vaan siksi Jeesus heitä palveli, koska Hän rakasti heitä ja Hän tiesi tietenkin sen, että Hän oli synnitön ja muut syntisiä, mutta Jeesus ei keskittynyt tuomaan esille omaa synnittömyyttänsä, vaan Hän keskittyi muiden auttamiseen. Tästä on kysymys kun ymmärrämme oikein Fil 2:3 sanoman, eli me rakastamme ja asetamme toisen etusijalle ja haluamme palvella ja auttaa häntä. Palvelija osoittaa olevansa palvelija muita palvelemalla, joka tarkoittaa sitä, että palveltava asettaa muut ja muiden asiat tärkeämmiksi kuin itsensä. Palvelija ei asetu toisen yläpuolella, vaan asettaa palveltavat itsensä yläpuolelle, eikä tässä ole kysymys siitä kuka on moraalisesti paras, vaan halusta rakastaa ja auttaa toista, eli eläen, niin etten enää minä elä, vaan Kristus asuu minussa ja sen minkä nyt elän, elän Jumalan Pojan uskossa, eli elän kuten Hän eli sen kasvun ja voiman mukaan minkä Jumalan Pyhä Henki minussa vaikuttaa.
Me uskovina emme kuitenkaan kykene elämään täydellisesti kuten Jeesus Kristus, mutta Jumalan armosta saamme kuitenkin kasvaa ja kypsyä elämään koko ajan kypsempää elämää Pyhässä Hengessä.
Mark 10:45 Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
Mark 10:45 valaisee hyvin myös tätä ajatusta mistä on kysymys kun on kysymys hengellisistä asioista. Jeesus oli synnitön ja hyvä, mutta silti Hän nöyryytti itsensä ja otti palvelijan muodon ja palveli ja rakasti syntisiä ihmisiä. Hengellisen työn A ja O on ymmärtää toisten kunnioitus ja rakastaminen sekä palveleminen, vain siten voimme tehdä hengellisesti hengellistä työtä.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!