En oikein ymmärrä tätä raamatun opetusta:
"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä"
Tässä koko Raamatun kohta jotta asiayhteys aukeaa:
Heprealaiskirje 10
25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".
31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
32 Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,
33 kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla.
34 Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.
35 Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
36 Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
37 Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
38 mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".
39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.
Yksi tulkinta on , jos katsoo koko kappaletta että tekstiyhteys puhuu uskovien kokouksesta poisjäämisesä ja uskosta vetäytymisestä (uskon hylkäämisestä). Viimeinen jae tukisi tätä eli jae 39.
Toinen on , se että kirjaimellisesti otetaan mitä sanotaan unohtaen tekstiyhteys eli uskova joka tahalleen tekee synnin (minkä vain) niin hänen edessään ei ole sovitusta...
Silloin alla olevat asiat on totta, jos kyseessä on kirjaimellinen totuus:
Minä teen tälläkin hetkellä meinaa tahalleni syntiä, eli tiedän että näin työaikana en saisi kirjoittaa foorumille , sillä työpaikkani maksaa minulle ihan toisenlaisista asioista. Jos sanoisin esimiehelleni että saanko työajalle kirjoitella foorumeille niin vastaus olisi että ei se ei kuulu työvelvoitteisiisi.
Minä siis varastan tässä työnantajan aikaa (joka on rahaa).
Eikö tämän synnin ja tahalleen tehdyn synnin edestä nyt ole enää uhria? Lukeeko joku lehtiä netissä työajalla, tai tekee yhtään mitään muuta asiaa kuin sitä mikä on työehtosopimuksessa määrätty, jos tekee niin silloin hänkin tekee syntiä tahalleen. Yksityisasioita ei saisi hoitaa työajalle sekin on työnantajan ajan varastamista (paitsi lounastuko).
Ylinopeutta ajava joka on myöhässä töistä tietää että ei saa ajaa ylinopeutta ja leikkiä läheistensä hengellä eli tekee syntiä tahalleen.
Henkilö joka näkee tilaisuuden tehdä hyvää, vaikka kuinka pienen ja ei sitä hyvää tee, tekee tietoisen synnin, ja on näin kadotustuomion alainen. Sillä Raamattu opettaa, että joka ei tee sitä hyvää minkä tietää hyväksi tekee synnin.
Onko kukin noista ylläolevista esimerkeistä siis ilman sovitusta?
Vai miten tuon kohdan kanssa tulis elää ja olla?