Peace In Rest kirjoitti:Moniakin keskusteluja seuranneena vaikuttaa minusta, että aika monet uskovat ovat ihmeen tiukasti kiinni kansallismielisyydessä ja sekulaarissa politiikassa. En löydä Raamatusta tällaiseen minkäänlaista kehoitusta. Sieltä voi kyllä lukea, minkälaiset lainalaisuudet ja rajoitukset Jumala on asettanut tähän maailmaan koko ihmiskunnalle. Mutta mielestäni sieltä näkee hyvin selkeästi, että meitä ei ole uskovina asetettu vartioimaan näitä lainalaisuuksia ja rajoituksia ajallisessa mielessä ja ajallisin keinoin, vaan meille on annettu erilaiset tehtävät ja keinot.
Arvelisin näiden sidosten osoittavan, että ei olla oikein sisäistetty ja koettu todeksi vapautusta tästä maailmasta (tarkoitan tässä Raamatussa käytettyä termiä "maailma" joka on yksinkertaistettuna sanoen vastakohta "Jumalan valtakunnalle"). Tästä johtuen tehdään käytännössä ehkä jopa selkeämpi ero oman kansallisuuden ja toisen kansallisuuden edustajien välille, kuin eri kansallisuuksiin kuuluvien uskovien sekä ei-uskovien välille. Mikä on täysin vastoin Raamatun sanomaa.
Hebr. 11:1. Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.
2. Sen kautta ovat vanhat todistuksen saaneet.
3. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt.
4. II. Uskon kautta Abel uhrasi Jumalalle suuremman uhrin kuin Kain*, jonka kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas+, kuin Jumala hänen lahjoistansa todisti; ja sen kautta hän vielä puhuu, vaikka hän kuollut on§.
5. Uskon kautta Enok otettiin pois, ettei hän kuolemaa nähnyt, ja ei ole löydetty, että Jumala hänen otti pois*; sillä ennenkuin hän otettiin pois, oli hänellä todistus, että hän kelpasi Jumalalle.
6. Sillä ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle); sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että hän on, ja on niille kostaja, jotka häntä etsivät.
7. Uskon kautta sai Noa* Jumalan käskyn niistä, jotka ei vielä näkyneet, pelkäsi ja valmisti arkin huoneensa autuudeksi; jonka kautta hän maailman tuomitsi, ja tuli sen vanhurskauden perilliseksi, joka uskon kautta tulee+.
8. Uskon kautta tuli Abraham kuuliaiseksi, kuin hän kutsuttiin* menemään siihen maahan, jonka hän oli perivä, ja hän meni eikä tietänyt kuhunka hän tuleva oli.
9. Uskon kautta oli hän muukalainen luvatussa maassa, niinkuin vieraalla maalla, ja asui majoissa Isaakin ja Jakobin kanssa, jotka olivat sen lupauksen kanssaperilliset.
10. Sillä hän oli odottanut sitä kaupunkia*, jolla perustus oli, jonka rakentaja ja luoja on Jumala+.
11. Uskon kautta myös Saara sai voiman siittääksensä*, ja synnytti jälkeen ikänsä ajan+; sillä hän piti sen uskollisena, joka sen hänelle luvannut oli§.
12. Sentähden myös yhdestä, joka niin jo kuollut oli, syntyi monta, niinkuin tähtiä on taivaassa* ja niinkuin santaa meren rannassa, joka epälukuinen on.
13. Nämät kaikki ovat uskossa kuolleet ja ei ole niistä lupauksista saaneet, vaan ainoastansa taampaa nähneet ja kuitenkin niihin turvanneet ja hyvin tyytyivät ja tunnustivat, että he vieraat ja muukalaiset* maan päällä olivat.
14. Sillä ne, jotka näitä sanovat, he osoittavat, että he isänmaata etsivät.
15. Ja jos he sitte muistaneet olisivat, kusta he lähteneet olivat, olis heillä kyllä aikaa palata ollut.
16. Mutta he pyytävät parempaa, se on: taivaallista*. Sentähden ei Jumala häpee kutsuttaa heidän Jumalaksensa; sillä hän valmisti heille kaupungin.
