Kunniaa Nimellesi!

[lonelyrider]

Tuli tuosta systerin kommentista vielä mieleen... että ihmisethän on taipuvaisia "sitomaan" itsensä asioihin ja sitten loppuviimein ovatkin hyvin onnettomia, eivätkä onnellisia... sisäisesti. Ihmiset usein mittaavat itseään ja muita, erinnäisin asioin, näkemättä mikä on todellisesti arvokasta.

Vapaus... on vapautta sidonnaisuuksista, vapautta jossa elämä on sisäinen rauha, itsensä ja lähimmäisten kanssa.
Se on sisäinen näkökyky kohdata maailmaa ja lähimmäisiä ja elää rauhasta käsin... sisimmän rauhasta käsin.

Näen Jumalan rakkauden niin, että Hän tahtoisi lapsilleen, että he olisivat onnellisia ja hyvinvoivia, eivätkä onnettomia sidonnaisuuksien kahlehtimia.

[PetriFB]

Jumala hylkäsi Israelin ja antoi sille erokirjan sen aviorikoksen tähden (Jer 3:8). Jumala ei ollut varmastikaan katkera tai kovasydäminen niin tehdessään, vaan viisaudessaan Hän tiesi että uusi liitto tulisi olemaan parempi.

Kun tutkimme koko Raamatun ilmoitusta, niin silloin ymmärrämme, että Jumalan antama erokirja ei tarkoittanut Israelin kertakaikkista hylkäämistä, sillä Jumalan antama erokirja Israelille ei johtanut Israelin hylkäämiseen, vaan siihen että Jumala salli Israelin joutuvan pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen sekaan syntiensä tähden. Pakkosiirtolaisuuden tarkoitus oli saada israelilaiset heräämään, katumaan ja näkemään syntinsä sekä palaamaan takaisin uskolliseen liitto-suhteeseen Jumalan kanssa. Näin myös aina tapahtui, ei kaikkien kohdalla, mutta aina osa (ne jotka katuivat) palasi takaisin Jumalan luokse.

Jumala antoi erokirjan Israelille sen tähden kun he olivat rikkoneet liitto-suhteen Jumalan kanssa, harjoittaen hengellistä haureutta (usein myös fyysistä pakanoiden kanssa) pakanakansojen epäjumalien kanssa.

Jos asetamme Jumalan erokirjan Israelille kuvaamaan avioliitto suhdetta, niin aina Jumalan tahto on ensimmäiseksi palauttaa avioliitto ennalleen, jonka haureus on rikkonut. Se on ikävä tosiasia etteivät kaikki avioliitot palaudu ennalleen haureuden tapahduttua, mutta se on selkeästi Jumalan tahto, että kaikkensa tulee tehdä avioliiton palautumisen ja ennallistumisen tähden, jos haureus on tapahtunut. Salliessaan erokirjan (pakkosiirtolaisuus) Israelille Jumala kuitenkin aina otti katuvat ja parannuksen tehneet israelilaiset avosylin vastaan, rakastaen heitä, auttoi parantamaan luopumuksen ja hengellisen (sekä fyysisen) haureuden pahan hedelmän. Jumala ei kieltänyt katuvia palaamasta takaisin liitto-suhteeseen Hänen kanssaan, vaan todellakin otti heidät kaikki avosylin vastaan.

Tämä olkoon meille opetuksena Jumalan ensisijaisesta tahdosta haureuteen langenneita kohtaan, jotka katuvat syntiään, että mekin toimisimme samalla tavalla. Se on eri asia jos huoruuteen langennut ei kadu tekemisiään, silloin hän ei halua parantaa tapojansa, mutta Raamatun opetuksen mukaan Jumala on armollinen niitä kohtaan, jotka katuvat syntejään:

San 28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Raamatun mukaan huoruuden tähden on lupa erota, mutta jos toinen katuu ja haluaa jatkaa, niin voimme siitä huolimatta erota tai sitten toimia niin kuin Jumala salliessaan erokirjan Israelille.

Kunnioitan suuresti niitä uskovia, jotka ovat palanneet yhteen huoruuden tapahduttua, koska siellä synti on tullut suureksi, mutta Jumalan armo on tullut ylenpalttiseksi. He ovat noudattaneet Jumalan esimerkkiä erokirja asiassa, jonka Jumala salli Israelille huoruuden tähden (harjoittivat hengellistä haureutta) salliessaan katuvien palata takaisin Hänen luoksensa, vaikka hänen kansansa oli harjoittanut haureutta riivaajahenkien kanssa.

[hrmn2]

Tuli vielä mieleen vääntää ihan rautalangasta miten aviopuoliso voi tehdä vääryyttä niin, että monet uskovatkin saattavat hämääntyä.

Kuvitellaan uskova aviopari jonka toinen puoliso palaa Jeesukselle, mutta toinen on penseässä tilassa. Palava puoliso haluaa tehdä kaikkensa perheen keskellä, sekä maailmassa voittaakseen sekä perheensä että mahdollisimman paljon sieluja maailmasta Jumalan valtakuntaan. Penseä puoliso ei tästä pidä. Joten hän keksii, että tekeytymällä uhriksi hän voi hallita puolisoaan ja estää häntä tekemästä Jumalan valtakunnan työtä.

Ja niin hän alkaa puhumaan ihmisille, että hänen puolisonsa ei huomioi häntä tarpeeksi ja kuitenkin juoksee ympäriinsä palvelemassa muita ihmisiä. Ja niin monet uskovat kuuntelevat näitä tunteisiin vetoavia vuodatuksia, ja päättelevät siitä että tuolla Jeesusta palvelevalla puolisolla on sydän väärässä asennossa, kun hän laiminlyö perheensä palvelutyön varjolla.

Olen kohdannut tällaisia tapauksia tosielämässä, joten tämä ei ole tuulesta temmattua tarinaa. Siksi olen tullut hyvin varovaiseksi tekemään patenttivastauksia ja kaavoja, kun on kyse ihmissuhteista. Ne ovat niin monimutkaisia ja mysteerisiä asioita, että tarvitaan herkkää korvaa Pyhän Hengen äänelle sekä ihmisten tasapuolista kuuntelemista, jotta mahdollisesti voidaan olla selvittämässä tällaisia solmuja.

[systeri]

Sana lupaa että huorin tehneen puolison voi hyljätä,mutta Sana lupaa myös paljon muuta jonka kautta on luvattu siunaus.Epäuskon ja epätoivon sijaan uskon ja toivon, kylmenneen rakkauden tilalle palavan rakkauden joka palvelee tavalla niin että se saa muutkin hehkumaan
Tuokaa kaikki asiat Jumalan eteen kiitoksen kanssa,mieluiten "kädet" tyhjiksi antaneena.Hän on ihmeellinen ja muuttava voima!

[Joel.A]

Tuli vielä mieleen vääntää ihan rautalangasta miten aviopuoliso voi tehdä vääryyttä niin, että monet uskovatkin saattavat hämääntyä.

Kuvitellaan uskova aviopari jonka toinen puoliso palaa Jeesukselle, mutta toinen on penseässä tilassa. Palava puoliso haluaa tehdä kaikkensa perheen keskellä, sekä maailmassa voittaakseen sekä perheensä että mahdollisimman paljon sieluja maailmasta Jumalan valtakuntaan. Penseä puoliso ei tästä pidä. Joten hän keksii, että tekeytymällä uhriksi hän voi hallita puolisoaan ja estää häntä tekemästä Jumalan valtakunnan työtä.

Ja niin hän alkaa puhumaan ihmisille, että hänen puolisonsa ei huomioi häntä tarpeeksi ja kuitenkin juoksee ympäriinsä palvelemassa muita ihmisiä. Ja niin monet uskovat kuuntelevat näitä tunteisiin vetoavia vuodatuksia, ja päättelevät siitä että tuolla Jeesusta palvelevalla puolisolla on sydän väärässä asennossa, kun hän laiminlyö perheensä palvelutyön varjolla.

Olen kohdannut tällaisia tapauksia tosielämässä, joten tämä ei ole tuulesta temmattua tarinaa. Siksi olen tullut hyvin varovaiseksi tekemään patenttivastauksia ja kaavoja, kun on kyse ihmissuhteista. Ne ovat niin monimutkaisia ja mysteerisiä asioita, että tarvitaan herkkää korvaa Pyhän Hengen äänelle sekä ihmisten tasapuolista kuuntelemista, jotta mahdollisesti voidaan olla selvittämässä tällaisia solmuja.

Minun mielestäni jos avioliitto voi huonosti niin silloin on parempi jättää kaikki muu tekeminen tois sijaiseen arvoon ja keskittyä vain ja ainoastaan perheeseen olipa sitten se muu työ hengellistä työtä tai ei.

Minun järjestykseni on--> ensin Jumala sitten perhe sitten palvelutyö tai muu työ ja sitten kaikki muu... Mutta uskovan ihmisen varsinkin miehen järjestys on se, että ensin Jumala sitten palvelu työ tai maallinen työ ja sitten vasta perhe tai monesti ennen perhettä menee vielä sen oman "lepo" ajan saaminen edelle.

Minä uskon niin että Perheen hyvinvointi ja onni lähtee ensin Jumalasta ja sitten sen jälkeen miehestä, et jos mies ei oikeasti rakasta ja anna kaikkeaan perheen/avioliiton eteen niin on hyvin todennäköistä että perhe voi huonosti.

Jos se miten pyhityselämä näkyy ratintakana olemisesta niin vielä enemmän se näkyy omassa perheessä.

[systeri]

Ja piti vielä kirjoittaa että Petri sulla on täs hyvää opetusta aiheesta! Tärkeä aihe!

[PetriFB]

Ja piti vielä kirjoittaa että Petri sulla on täs hyvää opetusta aiheesta! Tärkeä aihe!

Kiitos rohkaisusta. Saatan kirjoittaa tästä aiheesta uuden kirjoituksen, jos se on Jumalan tahto. Aihe on sydämessäni, mutta se jää nähtäväksi onko se Jumalan tahto, että kirjoitan siitä kirjoituksen.

[PetriFB]

Tuli vielä mieleen vääntää ihan rautalangasta miten aviopuoliso voi tehdä vääryyttä niin, että monet uskovatkin saattavat hämääntyä.

Kuvitellaan uskova aviopari jonka toinen puoliso palaa Jeesukselle, mutta toinen on penseässä tilassa. Palava puoliso haluaa tehdä kaikkensa perheen keskellä, sekä maailmassa voittaakseen sekä perheensä että mahdollisimman paljon sieluja maailmasta Jumalan valtakuntaan. Penseä puoliso ei tästä pidä. Joten hän keksii, että tekeytymällä uhriksi hän voi hallita puolisoaan ja estää häntä tekemästä Jumalan valtakunnan työtä.

Ja niin hän alkaa puhumaan ihmisille, että hänen puolisonsa ei huomioi häntä tarpeeksi ja kuitenkin juoksee ympäriinsä palvelemassa muita ihmisiä. Ja niin monet uskovat kuuntelevat näitä tunteisiin vetoavia vuodatuksia, ja päättelevät siitä että tuolla Jeesusta palvelevalla puolisolla on sydän väärässä asennossa, kun hän laiminlyö perheensä palvelutyön varjolla.

Olen kohdannut tällaisia tapauksia tosielämässä, joten tämä ei ole tuulesta temmattua tarinaa. Siksi olen tullut hyvin varovaiseksi tekemään patenttivastauksia ja kaavoja, kun on kyse ihmissuhteista. Ne ovat niin monimutkaisia ja mysteerisiä asioita, että tarvitaan herkkää korvaa Pyhän Hengen äänelle sekä ihmisten tasapuolista kuuntelemista, jotta mahdollisesti voidaan olla selvittämässä tällaisia solmuja.

Kirjoittamasi on varmasti totta, joissakin tapauksissa, mutta ei kaikissa. Tarinoita on myös monenlaisia, sillä joissakin (ei kaikissa) tapauksissa se palava puoliso, ei kuitenkaan ole palava puoliso, vaan laiminlyö perhettään jopa uhaten heitä. "Palava" puoliso sanoo puolisonsa tekeytyvän uhriksi, vaikka hän on ihan oikeasti uhri. "Palava" puoliso ei ymmärrä sitä, että hänen ensimmäinen ja tärkein tehtävä on perheessä tehtävä Jumalan valtakunnan työ puolisonsa ja lasten hyväksi, jos heillä on lapsia. Tämän jälkeen tulee sitten vasta kaikki muu hengellinen työ. Tällaisessa tapauksessa "palavalla" puolisolla sydän vääristyneessä tilassa sekä hän pyrkii koko ajan etsimään syyllisiä muualta, mutta ei mene itseensä. Minäkin olen kohdannut molempia tapauksia, niitä joita sinä kuvasit ja niitä joita minä kuvasin.

Se on totta, että tarvitaan herkkää korvaa Pyhän Hengen äänelle sekä tasapuolista kuuntelemista, että voisi olla mukana auttamassa solmujen aukaisemisessa. Se kuitenkin tulee muistaa, että Jumala näkee kaiken, eikä kukaan voi huijata Jumalaa, vaikka pystyisikin huijaamaan ihmisiä. Minä en itse ole vain tyytynyt kuuntelemaan näiden ihmisten puheita, sillä elämän hedelmä paljastaa aina sen mistä on kyse, eikä sitä pysty peittämään edes taitavinkaan ihminen, sillä tekomme ja tapamme miten toimimme jättävät aina oman jälkensä sinne missä me olemme ja vaikutamme.

Sellaisen ohjeen antaisin sellaiseen tapaukseen, jossa toinen puoliso on ihan oikeasti penseä ja on ihan oikeasti estämässä Jumalan valtakunnan työtä, että palavan tulee antaa aikaansa penseälle ja rakkaudella voittaa hänet palavaksi, että näky voisi olla yhteinen. Laiminlyönti, tuskastuminen, uhkaaminen sekä monenlaiset lihan teot penseää kohtaan eivät ole palavan uskovan tunnusmerkkejä ja ainoastaan pitkämielinen rakastaminen ja ajan antaminen voi tuoda (ja monesti tuokin, mutta ei aina) hyvän lopputuloksen.

Silloin kun asiat ovat huonosti avioliitossa, eli ei hyvin niin sen toisen syyllistäminen on pahinta mitä voimme tehdä. Sen sijaan sitä tulisi rakastaa ja auttaa, joka on penseä tai muuten negatiivisessa tilassa. Useinkin (ei aina) toisen penseys tai negatiivisuus avioliitossa johtuu siitä ettei oma aviopuoliso arvosta, tai rakasta, eikä tee rakkauden tekoja puolisoaan kohtaan, vaan sen sijaan vaati häneltä asioita sekä saattaa jopa uhkailla. Joskus (ei aina) puolison pahoinvointi johtuu hänen puolisonsa toimista ja tekemättä jättämisistä.

Ihmisen elämän hedelmä paljastaa sen mistä lähteestä hänen hedelmänsä tulevat. Jos ihminen ei koskaan (tai hyvin harvoin) myönnä olevansa väärässä, eikä korjaa kurssiaan, vaan aina syyttää muita ihmisiä, niin sellainen ihminen on valmis tekemään ja keksimään vaikka mitä, että vika on puolisossa (tai toisessa ihmisessä), ei hänessä itsessään.

Niin kuin ihan oikeasti penseä tarvitsee apua ja rakkautta, niin myös hän tarvitsee apua, joka aina syyttää muita, ei mene itseensä, vaan keksii koko ajan uusia juonia omaksi "parhaakseen". Hän vain ei kovinkaan usein pysähdy hyvällä, siksi Jumala joutuu pysäyttämään hänet ikävällä tavalla.

Tapauksia ja tilanteita on vieläkin monenlaisia, joita emme vielä edes käsitelleet tässä ketjussa.

Onneksi Jumala voi muuttaa ja auttaa jokaista, joka menee itseensä, eikä kaivele toisen syntejä, vaan haluaa laittaa ensin oman pesänsä kuntoon, kun on kyse avioliitosta ja tietysti muustakin.

[hrmn2]

Minun mielestäni jos avioliitto voi huonosti niin silloin on parempi jättää kaikki muu tekeminen tois sijaiseen arvoon ja keskittyä vain ja ainoastaan perheeseen olipa sitten se muu työ hengellistä työtä tai ei.

Minun järjestykseni on--> ensin Jumala sitten perhe sitten palvelutyö tai muu työ ja sitten kaikki muu... Mutta uskovan ihmisen varsinkin miehen järjestys on se, että ensin Jumala sitten palvelu työ tai maallinen työ ja sitten vasta perhe tai monesti ennen perhettä menee vielä sen oman "lepo" ajan saaminen edelle.

Minä uskon niin että Perheen hyvinvointi ja onni lähtee ensin Jumalasta ja sitten sen jälkeen miehestä, et jos mies ei oikeasti rakasta ja anna kaikkeaan perheen/avioliiton eteen niin on hyvin todennäköistä että perhe voi huonosti.

Jos se miten pyhityselämä näkyy ratintakana olemisesta niin vielä enemmän se näkyy omassa perheessä.

Entä jos toisella aviopuolisoilla onkin petollinen ja eksytetty sydän? Jos hän ei tahdokaan, että asiat menevät kuntoon, hän tahtoo vaan pilata puolisonsa elämän, ja hän näkee mahdollisuuden siihen vetoamalla Raamattuun ja siihen että puolison täytyy "laittaa asiat kuntoon kotona" ennenkun voi palvella Herraa muualla? Jos silloin lähdetään myötäilemään tätä pimentynyttä puolisoa, niin silloinhan annetaan saatanalle vapaat kädet, ja se saa tuhota koko perheen ja Jumalan suunnitelmat heidän kauttaan.

Avioliiton hyvinvointiin tarvitaan kahden puolison tahto ja panostus. Jos toinen puoliso ei tahdo että avioliitto voi hyvin (ja sellaisia ihmisiä löytyy), niin avioliiton ei ole mahdollista voida hyvin. Eli avioliiton hyvinvointi ei ole aina kiinni pelkästään yhden puolison tahtotilasta tai yrityksistä. Mielestäni olennaisinta on nimenomaan tahtotila, eikä se miltä asiat konkreettisesti näyttää. Mutta helpompaahan se on katsoa paperilta ja tuomita sen mukaan, kuin että näkisi vaivaa ja on ihmisiä lähellä.

[hrmn2]

Mutta jokainen auttaa vaikeuksissa olevia aviopuolisoja omalla tavallaan. Minä koitan auttaa heitä aina molempia osapuolia kuunnellen, ja erityisesti Pyhää Henkeä kuunnellen, ilman patenttivastauksia tai ennakkoluuloja tai puolueellisuutta suuntaan tai toiseen.