systeri kirjoitti:Joh.8 kohdassa tuomitsemassa ovat Fariseukset ja kirjanoppineet jotka toivat kiinniotetun naisen.
Heillä oli tuomiovalta tähän naiseen nähden, he pystyivät määräämään tuomion.
Eihän pystyny
Room 14 jatkuu:
13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
Laittamalla toisen eteen langetuksen voi saada toisen lankeamaan tekoon joka tuomitsee tekijänsä.
Miten tää tähän liittyy
sekä:
23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
Joka syö on tuomittu, miksi? Siksi että on itse tuominnut itsensä, koska on syönyt vaikka se ei ollut uskosta. Hän ei siis tullut tuomituksi , kosa joku syytti häntä jostain tai mitään tällaista, vaan tuli tuomituksi koska söi vaikka ei uskonut syömisen olevan sallittua.
Eli pointtini yhä pitää, normi uskova ei tuomitse toista mihinkään syyttämällä häntä jostain, sillä hänellä ei ole tuomiovaltaa. Syyttäminen ei ole tuomitsemista.
Eikös syyttäjä yleensä vaadi tuomiota?
Aamu-Usva kirjoitti:Ymmärrän tämän systerin kanssa samalla tavalla, eli tuomita voivat myös ne, joilla ei ole virallista valtaa panna toimeen tuomiota.
Aamu-Usva kirjoitti:No jos vaikkapa sanotaan, että koko kansa tuomitsee muslimien maassa tekemät raiskaukset, niin siinä puhutaan tuomitsemisesta asenteellisessa merkityksessä eikä oikeudellisessa merkityksessä. Oikeudessahan tuomitseminen tarkoittaa aina sitä tuomion langettamista, joka on siis tuomarin tehtävä lopulta. Tuomitseminen tarkoittaa siis eri asiaa jos sanotaan, että muslimit tuomittiin raiskausrikoksistaan oikeudessa.
Äh... Tätä on vaikea selittää, mutta ajattelen, että sanalla on kaksi eri merkitystä. Ei Raamatussa varmaan kehotettaisi meitä olemaan tuomitsematta jos emme pystyisi millään tasolla ketään tuomitsemaan. Jos siis toisten syyttäminen siitä tai tästä ei ole tuomitsemista, niin mikä on tuomitsemista, josta meitä kehotetaan pidättäytymään?
Aamu-Usva kirjoitti:Äh... Tätä on vaikea selittää, mutta ajattelen, että sanalla on kaksi eri merkitystä. Ei Raamatussa varmaan kehotettaisi meitä olemaan tuomitsematta jos emme pystyisi millään tasolla ketään tuomitsemaan. Jos siis toisten syyttäminen siitä tai tästä ei ole tuomitsemista, niin mikä on tuomitsemista, josta meitä kehotetaan pidättäytymään?
Joh.8 kohdassa tuomitsemassa ovat Fariseukset ja kirjanoppineet jotka toivat kiinniotetun naisen.
Heillä oli tuomiovalta tähän naiseen nähden, he pystyivät määräämään tuomion.
Miten niin eivät pystyneet? En ymmärrä...
Viimeviikolla vaimo syytti minua sukka terrorismista, eli olin syyllistynyt sukkien heittelyyn enkä vienyt pyykkikoriin.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 16 vierailijaa