Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

[Mikko Murpatti]

Ajattelin tätä gallupin kysymystä ja halusin kysyä mitä muut on mieltä.

Koska tapahtuu siis mielenmuutos eli parannus? Koska se on "päällä"?

[Joel.A]

Ensin 3 ja sitten 2 ja sitten loppujen loppujen lopuksi 1.

[JHK]

Numero kaksi. Mafian "sotilas" saattaa vihata, katua ja inhota työtään, mutta edelleen jatkaa sitä. Päätös lopettaa synnin tekeminen ei vielä tarkoita sitä, että päätös pitäisi täydellisesti. Pyrkimyksen parempaan pitää mielestäni olla läsnä.

[pekka]

Mielestäni ykkösvaihtoehto ei ainakaan koska uskovasta ei voi tulla täydellistä tässä ajassa.

Kolmosvaihtoehto olisi jotenkin liian helppo (jos noin uskaltaa sanoa) koska siinä voi vielä jatkaa synnissä vaikkakin siis tuntee kenties koko ajan katumusta ja huonoa omaatuntoa jostakin synnistä tai joistakin synneistä.

Vastasin kakkosvaihtoehto sen takia, koska se "sallii" vielä lankeamiset johonkin syntiin/joihinkin synteihin vaikka olisikin siis jo selvästi päässyt voitolle useimmista synneistä mitkä ovat uskovaa ihmistä piinanneet, kenties pitkäänkin.

Mutta luulen kuitenkin niin, että totuus voi olla myös kolmosvaihtoehto ja kakkosvaihtoehto yhdessä koska on sellaisia syntejä joista on hyvin vaikea sanoa onko tullut todellakin voitettua joku synti vai ei ja samoiten esimerkiksi vastauskoontulleelta ei voi vielä vaatia kovin paljon erilaisissa syntikysymyksissä.


Matt. 7:13

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;


Luuk. 13:24

"Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.



Isän Jumalan siunausta ja Herran Jeesuksen armoa teille kaikille rakkaat uskonystävät. ♥




Tämä kannattaa minusta myös lukea ajatuksella kokonaan läpi ja pohtia mitä siinä meille sanotaan:

Ensimmäinen Johanneksen kirje 3:

1. Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

3. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.

4. Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.

5. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.

6. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.

7. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.

8. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.

9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

10. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

11. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme

12. eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.

13. Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.

14. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.

15. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

16. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

17. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,

20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

21. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,

22. ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.

23. Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.

24. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

[toni t]

Näistä vaihtoehdoista mielestäni vain vaihtoehto 1 pitää sisällä sen että henkilö on todella tehnyt parannuksen. Mielestäni ihminen on tehnyt parannuksen silloin kun hän lopettaa kyseisen synnin tekemisen. Eli tekee synnistä parannuksen. Parannus on päällä kun se on tehty. Toisin sanoen ruoka ei ole ennen suussasi kuin alat syömään vaikka sinulla olisi nälkä ja päätös alkaa syömään. Nälkä (3) ja päätös alkaa syömään (2) ovat tietysti edellytyksiä sille että ruoka menee suuhusi mutta syömisen edellytykset eivät ole vielä syömistä.

2 vaihtoehto toi esille vain henkilön päätöksen (aikeen) synnin lopettamiseen. Päätös tehdä jotain ei vielä tarkoita sitä että ihminen tekisi niin. Toki parannuksenteko edellyttää aina ensin päätöksen tehdä se mutta päätös itsessään ei vielä ole parannus vaan aikomus siihen.

Matt.21:28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani.'
21:29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
21:30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.

Henkilö joka päättää mennä muttei menekkään ei ole silloin todellisuudessa mennyt. Päätös ja aikomus ei siis itsessään riitä ilman tekoa.

3 vaihtoehto sisältää myös niitä asioita joita parannuksentekeminen edellyttää mutta synnin vihaaminen ja katuminen ei ole vielä parannuksenteko vaikka ne kyllä ohjaavat siihen. Monet saattavat vihata tiettyjä tekoja (syntejä) ja kuitenkin tehdä niitä. Se että tietää jonkin asian vääräksi ja siksi kokee huonoa omaatuntoa, vihaa ja katumusta siitä että tekee kyseistä asiaa ei vielä ole parannus. Synnintunto -> katuva sydän ja viha syntiä kohtaan ovat kuitenkin edellytys siihen että ihminen tekee parannuksen mutta kyseinen edellytys ei vielä itsessään ole parannus.

Näistä vaihtoehdoista vain 1 pitää sisällä sen että henkilö on todella tehnyt parannuksen. Muut vaihtoehdot toki ohjaavat parannukseen ja ovat osa parannuksentekoprosessia mutta vaihtoehdot 2 ja 3 eivät sisällä vielä todellista parannuksentekoa. Ihminen voi ajatella vaihtoehtojen 2 ja 3 tavalla ilman että on vielä tehnyt parannusta. Jos ihminen ei enään koskaan lankea kyseiseen syntiin - vaihtoehto 1 niin on selvää että hän on tehnyt silloin parannuksen joka on päällä.

Se on hyvä kuitenkin muistaa että kenestäkään kristitystä ei tule täydellistä tässä ajassa. Se tarkoittaa sitä että tässä ajassa kenestäkään ei tule sellaista joka ei joskus lankeaisi johonkin syntiin. On kristittyjä jotka ovat tehneet parannuksen joistain tietyistä synneistä eivätkä ole enään niihin langenneet.

Esimerkiksi monet entiset alkoholistit ovat tehneet parannuksen juomisesta eivätkä ole enään siihen langenneet. Heidän parannus juomisesta on pysynyt päällä siis loppuelämän. Jotkut kristityt ovat myös tehneet parannuksen juomisesta mutta ovat myöhemmin lihansa heikkoutta langenneet juomaan. Tällöin heidän tulee tehdä uusi parannus juomisesta - eli katua juomista ja päättää lopettaa se ja lopettaa se. Kun tunnustamme syntimme ja kadumme niitä ja teemme niistä parannuksen niin Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät synnistä. Silloinkin jos lankeamme lihamme heikkoutta ja tunnustamme sen ja teemme parannuksen.

Uskonelämä on kasvuprosessi jossa opitaan Jumalan Hengen ja sanan voimasta hylkäämään syntielämää. Se tarkoittaa sitä että mitä pidemmälle ihminen on ehtinyt Kristuksessa sitä enemmän Jumalan Henki on vaikuttanut hänessä tahtomista ja tekemistä Isän tahdon mukaiseen elämään parannuksessa. Jos uskova ei enään halua tehdä parannusta vaan antaa itsensä jäädä elämään johonkin syntiin (sallii sen omalle sydämelleen) niin sillon ei ole enään uhria syntiemme puolesta (Hebr.10:26).

[pekka]

Kiitos sinulle Toni kirjoituksestasi.

Taisin nyt jotenkin lukea huonosti tuon kakkosvaihtoehdon, siinähän lukee näin:

"2) Kun henkilö päättää lopettaa kyseisen synnin tekemisen?"



Vastasin tavallaan siten kuin kakkosvaihtoehdossa olisi lukenut näin:

2) Kun henkilö on lopettanut kyseisen synnin tekemisen?



Eli olen Tonin kanssa samaa mieltä siitä, että pelkkä päätös jonkun synnin hylkäämisestä ei ole vielä varsinaista parannuksen tekemistä.

Mutta koska Raamatussa muistaakseni sanotaan että ei tule vannoa (eikä luulla itsestään liikoja, eikä myöskään saa syyllistyä valehteluun joka on tietenkin syntiä myöskin) mitään niin en kuitenkaan muuta valitsemaani kakkosvaihtoehtoa ykkösvaihtoehdoksi koska enhän voi varmuudella (sataprosenttisesti) tietää lankeanko enää koskaan johonkin syntiin josta olen tehnyt parannuksen. Mielestäni vain Jumala sen voi täydellisesti tietää. Vai mitä mieltä olette?

[toni t]

Kiitos sinulle Toni kirjoituksestasi.

Taisin nyt jotenkin lukea huonosti tuon kakkosvaihtoehdon, siinähän lukee näin:

"2) Kun henkilö päättää lopettaa kyseisen synnin tekemisen?"



Vastasin tavallaan siten kuin kakkosvaihtoehdossa olisi lukenut näin:

2) Kun henkilö on lopettanut kyseisen synnin tekemisen?



Eli olen Tonin kanssa samaa mieltä siitä, että pelkkä päätös jonkun synnin hylkäämisestä ei ole vielä varsinaista parannuksen tekemistä.

Mutta koska Raamatussa muistaakseni sanotaan että ei tule vannoa (eikä luulla itsestään liikoja) mitään niin en kuitenkaan muuta valitsemaani kakkosvaihtoehtoa ykkösvaihtoehdoksi koska enhän voi varmuudella (sataprosenttisesti) tietää lankeanko enää koskaan johonkin syntiin josta olen tehnyt parannuksen. Mielestäni vain Jumala sen voi täydellisesti tietää. Vai mitä mieltä olette?

Ensimmäinen vaihtoehto: - "Kun henkilö ei enää koskaan lankea kyseiseen syntiin".

Tämä vaihtoehto 1 on aseteltu niin että siinä on henkilö joka ei enään koskaan lankea kyseiseen syntiin - esim juomiseen. Onhan tällaisia henkilöitä maailmassa ollut paljon jotka ovat tehneet esimerkiksi juomisesta parannuksen johonka eivät enään koskaan langenneet elämänsä aikana.

On totta että emme voi tietää sitä etukäteen lankeammeko tulevaisuudessa johonkin syntiin. Mutta kun katsomme kysymysvaihtoehtoja ja niiden asettelua niin vaihtoehto yksi on mahdollinen ja myös tapahtunut eri ihmisten toimesta ja ainut vaihtoehdoista joka täyttää todellisen parannuksenteon.

[Joel.A]

Näistä vaihtoehdoista mielestäni vain vaihtoehto 1 pitää sisällä sen että henkilö on todella tehnyt parannuksen. Mielestäni ihminen on tehnyt parannuksen silloin kun hän lopettaa kyseisen synnin tekemisen. Eli tekee synnistä parannuksen. Parannus on päällä kun se on tehty. Toisin sanoen ruoka ei ole ennen suussasi kuin alat syömään vaikka sinulla olisi nälkä ja päätös alkaa syömään. Nälkä (3) ja päätös alkaa syömään (2) ovat tietysti edellytyksiä sille että ruoka menee suuhusi mutta syömisen edellytykset eivät ole vielä syömistä.

2 vaihtoehto toi esille vain henkilön päätöksen (aikeen) synnin lopettamiseen. Päätös tehdä jotain ei vielä tarkoita sitä että ihminen tekisi niin. Toki parannuksenteko edellyttää aina ensin päätöksen tehdä se mutta päätös itsessään ei vielä ole parannus vaan aikomus siihen.

Matt.21:28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani.'
21:29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
21:30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.

Henkilö joka päättää mennä muttei menekkään ei ole silloin todellisuudessa mennyt. Päätös ja aikomus ei siis itsessään riitä ilman tekoa.

3 vaihtoehto sisältää myös niitä asioita joita parannuksentekeminen edellyttää mutta synnin vihaaminen ja katuminen ei ole vielä parannuksenteko vaikka ne kyllä ohjaavat siihen. Monet saattavat vihata tiettyjä tekoja (syntejä) ja kuitenkin tehdä niitä. Se että tietää jonkin asian vääräksi ja siksi kokee huonoa omaatuntoa, vihaa ja katumusta siitä että tekee kyseistä asiaa ei vielä ole parannus. Synnintunto -> katuva sydän ja viha syntiä kohtaan ovat kuitenkin edellytys siihen että ihminen tekee parannuksen mutta kyseinen edellytys ei vielä itsessään ole parannus.

Näistä vaihtoehdoista vain 1 pitää sisällä sen että henkilö on todella tehnyt parannuksen. Muut vaihtoehdot toki ohjaavat parannukseen ja ovat osa parannuksentekoprosessia mutta vaihtoehdot 2 ja 3 eivät sisällä vielä todellista parannuksentekoa. Ihminen voi ajatella vaihtoehtojen 2 ja 3 tavalla ilman että on vielä tehnyt parannusta. Jos ihminen ei enään koskaan lankea kyseiseen syntiin - vaihtoehto 1 niin on selvää että hän on tehnyt silloin parannuksen joka on päällä.

Se on hyvä kuitenkin muistaa että kenestäkään kristitystä ei tule täydellistä tässä ajassa. Se tarkoittaa sitä että tässä ajassa kenestäkään ei tule sellaista joka ei joskus lankeaisi johonkin syntiin. On kristittyjä jotka ovat tehneet parannuksen joistain tietyistä synneistä eivätkä ole enään niihin langenneet.

Esimerkiksi monet entiset alkoholistit ovat tehneet parannuksen juomisesta eivätkä ole enään siihen langenneet. Heidän parannus juomisesta on pysynyt päällä siis loppuelämän. Jotkut kristityt ovat myös tehneet parannuksen juomisesta mutta ovat myöhemmin lihansa heikkoutta langenneet juomaan. Tällöin heidän tulee tehdä uusi parannus juomisesta - eli katua juomista ja päättää lopettaa se ja lopettaa se. Kun tunnustamme syntimme ja kadumme niitä ja teemme niistä parannuksen niin Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät synnistä. Silloinkin jos lankeamme lihamme heikkoutta ja tunnustamme sen ja teemme parannuksen.

Uskonelämä on kasvuprosessi jossa opitaan Jumalan Hengen ja sanan voimasta hylkäämään syntielämää. Se tarkoittaa sitä että mitä pidemmälle ihminen on ehtinyt Kristuksessa sitä enemmän Jumalan Henki on vaikuttanut hänessä tahtomista ja tekemistä Isän tahdon mukaiseen elämään parannuksessa. Jos uskova ei enään halua tehdä parannusta vaan antaa itsensä jäädä elämään johonkin syntiin (sallii sen omalle sydämelleen) niin sillon ei ole enään uhria syntiemme puolesta (Hebr.10:26).

Tähän ei voi muuta vastata ku aamen!

[pekka]

Ensimmäinen vaihtoehto: - "Kun henkilö ei enää koskaan lankea kyseiseen syntiin".

Tämä vaihtoehto 1 on aseteltu niin että siinä on henkilö joka ei enään koskaan lankea kyseiseen syntiin - esim juomiseen. Onhan tällaisia henkilöitä maailmassa ollut paljon jotka ovat tehneet esimerkiksi juomisesta parannuksen johonka eivät enään koskaan langenneet elämänsä aikana.

On totta että emme voi tietää sitä etukäteen lankeammeko tulevaisuudessa johonkin syntiin. Mutta kun katsomme kysymysvaihtoehtoja ja niiden asettelua niin vaihtoehto yksi on mahdollinen ja myös tapahtunut eri ihmisten toimesta ja ainut vaihtoehdoista joka täyttää todellisen parannuksenteon.

Mielestäni olet kyllä oikeassa, noista annetuista vaihtoehdoista ykkösvaihtoehto on kyllä se vaihtoehto minkä minäkin noista kolmesta nyt sitten loppujen lopuksi valitsisin. Mutta minulla ei ole tietoa kuinka voi poistaa jo annetun äänen ja sitten äänestää uudestaan. Ehkä joku tietää?

[JHK]

1. Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
2. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
6. Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
7. Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
8. Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.
9. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'."

Miten suhteutuu vaihtoehto numero 1 tähän raamatun tekstiin?