Ajattelin tätä gallupin kysymystä ja halusin kysyä mitä muut on mieltä.
Koska tapahtuu siis mielenmuutos eli parannus? Koska se on "päällä"?
pekka kirjoitti:Kiitos sinulle Toni kirjoituksestasi.
Taisin nyt jotenkin lukea huonosti tuon kakkosvaihtoehdon, siinähän lukee näin:
"2) Kun henkilö päättää lopettaa kyseisen synnin tekemisen?"
Vastasin tavallaan siten kuin kakkosvaihtoehdossa olisi lukenut näin:
2) Kun henkilö on lopettanut kyseisen synnin tekemisen?
Eli olen Tonin kanssa samaa mieltä siitä, että pelkkä päätös jonkun synnin hylkäämisestä ei ole vielä varsinaista parannuksen tekemistä.
Mutta koska Raamatussa muistaakseni sanotaan että ei tule vannoa (eikä luulla itsestään liikoja) mitään niin en kuitenkaan muuta valitsemaani kakkosvaihtoehtoa ykkösvaihtoehdoksi koska enhän voi varmuudella (sataprosenttisesti) tietää lankeanko enää koskaan johonkin syntiin josta olen tehnyt parannuksen. Mielestäni vain Jumala sen voi täydellisesti tietää. Vai mitä mieltä olette?
toni t kirjoitti:Näistä vaihtoehdoista mielestäni vain vaihtoehto 1 pitää sisällä sen että henkilö on todella tehnyt parannuksen. Mielestäni ihminen on tehnyt parannuksen silloin kun hän lopettaa kyseisen synnin tekemisen. Eli tekee synnistä parannuksen. Parannus on päällä kun se on tehty. Toisin sanoen ruoka ei ole ennen suussasi kuin alat syömään vaikka sinulla olisi nälkä ja päätös alkaa syömään. Nälkä (3) ja päätös alkaa syömään (2) ovat tietysti edellytyksiä sille että ruoka menee suuhusi mutta syömisen edellytykset eivät ole vielä syömistä.
2 vaihtoehto toi esille vain henkilön päätöksen (aikeen) synnin lopettamiseen. Päätös tehdä jotain ei vielä tarkoita sitä että ihminen tekisi niin. Toki parannuksenteko edellyttää aina ensin päätöksen tehdä se mutta päätös itsessään ei vielä ole parannus vaan aikomus siihen.
Matt.21:28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani.'
21:29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
21:30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
Henkilö joka päättää mennä muttei menekkään ei ole silloin todellisuudessa mennyt. Päätös ja aikomus ei siis itsessään riitä ilman tekoa.
3 vaihtoehto sisältää myös niitä asioita joita parannuksentekeminen edellyttää mutta synnin vihaaminen ja katuminen ei ole vielä parannuksenteko vaikka ne kyllä ohjaavat siihen. Monet saattavat vihata tiettyjä tekoja (syntejä) ja kuitenkin tehdä niitä. Se että tietää jonkin asian vääräksi ja siksi kokee huonoa omaatuntoa, vihaa ja katumusta siitä että tekee kyseistä asiaa ei vielä ole parannus. Synnintunto -> katuva sydän ja viha syntiä kohtaan ovat kuitenkin edellytys siihen että ihminen tekee parannuksen mutta kyseinen edellytys ei vielä itsessään ole parannus.
Näistä vaihtoehdoista vain 1 pitää sisällä sen että henkilö on todella tehnyt parannuksen. Muut vaihtoehdot toki ohjaavat parannukseen ja ovat osa parannuksentekoprosessia mutta vaihtoehdot 2 ja 3 eivät sisällä vielä todellista parannuksentekoa. Ihminen voi ajatella vaihtoehtojen 2 ja 3 tavalla ilman että on vielä tehnyt parannusta. Jos ihminen ei enään koskaan lankea kyseiseen syntiin - vaihtoehto 1 niin on selvää että hän on tehnyt silloin parannuksen joka on päällä.
Se on hyvä kuitenkin muistaa että kenestäkään kristitystä ei tule täydellistä tässä ajassa. Se tarkoittaa sitä että tässä ajassa kenestäkään ei tule sellaista joka ei joskus lankeaisi johonkin syntiin. On kristittyjä jotka ovat tehneet parannuksen joistain tietyistä synneistä eivätkä ole enään niihin langenneet.
Esimerkiksi monet entiset alkoholistit ovat tehneet parannuksen juomisesta eivätkä ole enään siihen langenneet. Heidän parannus juomisesta on pysynyt päällä siis loppuelämän. Jotkut kristityt ovat myös tehneet parannuksen juomisesta mutta ovat myöhemmin lihansa heikkoutta langenneet juomaan. Tällöin heidän tulee tehdä uusi parannus juomisesta - eli katua juomista ja päättää lopettaa se ja lopettaa se. Kun tunnustamme syntimme ja kadumme niitä ja teemme niistä parannuksen niin Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät synnistä. Silloinkin jos lankeamme lihamme heikkoutta ja tunnustamme sen ja teemme parannuksen.
Uskonelämä on kasvuprosessi jossa opitaan Jumalan Hengen ja sanan voimasta hylkäämään syntielämää. Se tarkoittaa sitä että mitä pidemmälle ihminen on ehtinyt Kristuksessa sitä enemmän Jumalan Henki on vaikuttanut hänessä tahtomista ja tekemistä Isän tahdon mukaiseen elämään parannuksessa. Jos uskova ei enään halua tehdä parannusta vaan antaa itsensä jäädä elämään johonkin syntiin (sallii sen omalle sydämelleen) niin sillon ei ole enään uhria syntiemme puolesta (Hebr.10:26).
toni t kirjoitti:Ensimmäinen vaihtoehto: - "Kun henkilö ei enää koskaan lankea kyseiseen syntiin".
Tämä vaihtoehto 1 on aseteltu niin että siinä on henkilö joka ei enään koskaan lankea kyseiseen syntiin - esim juomiseen. Onhan tällaisia henkilöitä maailmassa ollut paljon jotka ovat tehneet esimerkiksi juomisesta parannuksen johonka eivät enään koskaan langenneet elämänsä aikana.
On totta että emme voi tietää sitä etukäteen lankeammeko tulevaisuudessa johonkin syntiin. Mutta kun katsomme kysymysvaihtoehtoja ja niiden asettelua niin vaihtoehto yksi on mahdollinen ja myös tapahtunut eri ihmisten toimesta ja ainut vaihtoehdoista joka täyttää todellisen parannuksenteon.
1. Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
2. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
6. Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
7. Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
8. Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.
9. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'."
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 15 vierailijaa