Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

1) Kun henkilö ei enää koskaan lankea kyseiseen syntiin?
3
30%
2) Kun henkilö päättää lopettaa kyseisen synnin tekemisen?
5
50%
3) Kun henkilö vihaa, katuu sekä tuntee huonoa omatuntoa kyseisen synnin tekemisestä?
2
20%
 
Ääniä yhteensä : 10

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja paa » 24. Elo 2015 09:54

Tuo kohta 1 ei ole saavutettavissa tässä elämässä, koska kuka sitä tietää koska ja mihin syntiin vielä lankeaa. Vasta Taivaassa loppuu parannuksen tekeminen, kun pyhittyminen on täydellistä.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja Lily » 24. Elo 2015 10:54

Paa, uskotko siis että jos vaikka ihminen tekee parannuksen esiaviollisen seksin harjoittamisesta ja menee avioon, niin hän kyllä ehkä siihen vieläjoskus lankeaa? Tai murhamies uskoontulonsa jälkeen suurella todennäiköisyydellä vielä tappaa jonkun?

Itse kyllä uskon, että ihminen voi tehdä täyden parannuksen synneistä Jumalan voimalla jos haluaa ja on Herran edessä nöyrällä sydämmellä.
Lily
 

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 24. Elo 2015 12:50

Lily kirjoitti:Paa, uskotko siis että jos vaikka ihminen tekee parannuksen esiaviollisen seksin harjoittamisesta ja menee avioon, niin hän kyllä ehkä siihen vieläjoskus lankeaa? Tai murhamies uskoontulonsa jälkeen suurella todennäiköisyydellä vielä tappaa jonkun?

Itse kyllä uskon, että ihminen voi tehdä täyden parannuksen synneistä Jumalan voimalla jos haluaa ja on Herran edessä nöyrällä sydämmellä.


Synteihin voi langeta uudestaan.

Eikö meidän kaikkien oma vaellus todista tämän?

On myös totta, että ihminen voi Jumalan armosta säilyä niin, ettei lankea enää johonkin tiettyyn syntiin ollenkaan.

*Edit

Anteeksi, että tungin vastaamaan kysymys olikin Paalle.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja Joel.A » 24. Elo 2015 13:24

Mikko Murpatti kirjoitti:
On myös totta, että ihminen voi Jumalan armosta säilyä niin, ettei lankea enää johonkin tiettyyn syntiin ollenkaan.


Eikös sit ykkös vaihtoehto ole sitten se täsmällisin näistä kolmesta vaihtoehdosta?

-----------------------------------

On vain asioita joista voi tehdä kokonaan parannuksen ja on asioita josta ei voi tehdä kokonaan parannusta parannusta. Ajatellaan vaikka sellaista Raamatun kohtaa kuin Mat 22.36-40 rakasta Herraa...rakasta lähimmäistäsi...

Tätä kohtaan varmasti me jokainen rikomme päivittäin kuolemaamme asti ja sen takia tarvitsemmekin sitten sitä Jumalan armoa pelastuaksemme.

Itse ajattelisin myös niin, että emme oikeasti voi sanoa itsellemme ja toisillemme, että nyt mä olen tehnyt parannuksen siitä ja siitä synnistä, koska vain yksin Jumala tietää sen tulemmeko vielä lankeamaan siihen syntiin mistä olemme muka tehneet parannuksen. Näin ollen kellään ei pitäisi olla myöskään varaa vääränlaiseen tuomihenkeen tai toisen ihmisen vääränlaiseen arvosteluun.

Oikeastaan tähän kysymykseen "koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen" ei voi ihminen itse siihen vastata, koska vain yksin Jumala....<--- Vain siis vaelluksemme voi näyttää onko meissä parannuksen mieltä vai ei eli sii puu tunnetaan hedelmistään.
Joel.A
 

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja Jukka » 24. Elo 2015 15:55

Lily kirjoitti:Paa, uskotko siis että jos vaikka ihminen tekee parannuksen esiaviollisen seksin harjoittamisesta ja menee avioon, niin hän kyllä ehkä siihen vieläjoskus lankeaa? Tai murhamies uskoontulonsa jälkeen suurella todennäiköisyydellä vielä tappaa jonkun?


Lily, en käyttäisi tässä yhteydessä (mahdollisesta lankeamisesta) tuota termia "suurella todennäiköisyydellä", mutta lähihistoriammekin todistaa, että niin voi käydä tunnetuillekin Jumalan valtakunnan työntekijöille. Meistä jokaiselle voi niin käydä (mutta toivottavasti emme joudu sellaisia polkuja kulkemaan). Turhaan ei Paavali varoita uskovaisia: "Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea" (1.Kor. 10:12).

Lily kirjoitti:Itse kyllä uskon, että ihminen voi tehdä täyden parannuksen synneistä Jumalan voimalla jos haluaa ja on Herran edessä nöyrällä sydämmellä.


Parannus joko tehdään tai sitä ei tehdä. Esimerkkinä vaikkapa Herodes Antipas, joka Johannes Kastajaa kuunnellessa tuli epäröivälle mielelle monesta asiasta ja kuunteli Johannesta mielellään (Mark. 6:20). Hän myös yritti suojella tuota vanhurskasta miestä, mutta hän ei tehnyt parannusta.

Mielestäni tämän aloituksen alla parannusta käsitellään kovin suppeasta näkökulmasta ja tämä näkökulma painottuu yksittäisiin synnin tekoihin. Raamatussa "tehkää parannus" ei ensisijaisesti tarkoita kuitenkaan minkään tekemistä. Yksi poikkeus tosin löytyy ja lainaankin sen tähän. "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme" (asianajaja Tertullus, Ap.t 24:3).

Ihmisen pahat teot ovat seurausta sydämen väärästä suhteesta Jumalaan. Synti on enemmän olotila kuin teko. Jeesus sanoi asian näin: "Mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat" (Matt. 15:18-20a). Ulkonaiset tekomme kertovat sydämemme tilan, ts. elämämme hedelmät todistavat enemmän jumalasuhteemme aitoudesta kuin sanamme.

Uskon, että ihminen voi vaeltaa ehyesti Jumalan kasvojen edessä ja tämä myös on Hänen tahtonsa. "Vaella Minun edessäni ja ole nuhteeton". Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vaellamme yhä "alennustilan ruumiissa" ja olemme syntisiä. Olemuksessamme on sellaista, mikä ei voi seurata meitä Jumalan kirkkauteen. Jeesuksen lunastustyö eskatoloituu täyteen mittaansa, kun alennustilamme ruumis muuttuu Hänen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. Nyt vielä kilvoittelemme ja Herra tahtoo, että armo, usko ja Jeesuksen tunteminen kasvavat ja lisääntyvät Hänen pyhissään. "Pyhät pyhittyköön edelleen".

Itse en osannut valita aloituksessa esitetyistä vaihtoehdoista yhtäkään. Lähtökohtaisesti nimittäin ymmärrän, että pelastuaksemme meidän täytyy kuulla evankeliumi, tulla mielenmuutokseen (parannukseen) ja uskoa Jeesuksen sovitustyö todeksi omalle kohdallemme. Kutsun tätä mielelläni uskontapahtumaksi, jonka Jumala evankeliumiin kätketyn voiman kautta tekee todeksi, kun annamme Hänen pelastaa itsemme ("antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta"). Se parannus, jota seuraa syntyminen ylhäältä, tapahtuu vain kerran ihmisen elämässä. Kilvoittelu ja pyhityselämä alkavät tuosta syntymisestä Jumalan lapseksi ja ne jatkuvat kunnes nukumme pois ja pääsemme kotiin. Se parannuksen tekeminen, joka liittyy kilvoitteluun ja pyhityselämään on mielen ja hengen uudistumista ja puhdistumista kaikesta saastutuksesta (2.Kor. 7:1-2, muistaakseni), jonka Pyhä Henki tuo matkallamme valoon. Ehkä siihen parannuksen tekemiseen sopisivat Jeesuksen sanat: "Joka on kylpenyt ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas".
Jukka
 

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja JHK » 24. Elo 2015 18:36

Jos parannus on tehty vasta sitten kun synti on kokonaan voitettu, silloin lankeilevalla ei ole asiaa taivaaseen, sillä hän ei ole tehnyt parannusta.
JHK
 

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja Lily » 24. Elo 2015 18:51

JHK, eikä raamattu ilmoita että on syntiä joka on kuolemaksi ja syntiä joka ei ole kuolemaksi.


1. Joh.5

1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
13 Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
14 Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.
15 Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
19 Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
21 Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.
Lily
 

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja Juha » 24. Elo 2015 18:55

Mielestäni 2. Päätös lopettaa synninteko on sama kuin se että tekee parannuksen. Lankeiluja voi sattua, mutta mielestäni ne eivät silti vielä vie pelastusta, vaan oleellisinta on sydämenasenne ja päätös ettei enää tee syntiä. Vasta tahallinen synninteko vie pelastuksen (Hepr. 10:26).

Vaihtoehto 1 on utopistinen siksi, koska mistä voin tietää että en enää ikinä lankea johonkin syntiin? Mikä määräaika pitää olla tekemättä syntiä, että voi julistautua sen synnin suhteen synnittömäksi? Jos en 10 vuoteen tee jotain syntiä, niin olenko tullut silloin synnittömäksi sen suhteen? Jos sen jälkeen joku päivä lankeaisin, niin tarkoittaako se sitä että en koskaan ollutkaan tehnyt parannusta ja kaikki nämä vuodet elin kadotuksentiellä?

Ja mitä nroon 3 tulee, niin huonoa omaatuntoa voi potea aina, mutta jos sydämenasenne ei muutu niin että tahtoo tehdä parannuksen, niin huono omatuntokaan ei silloin merkitse mitään. Huono omatunto voi johtaa parannuksentekoon, mutta ei vielä ole silti parannuksenteko.

Silmäilin vastauksia vain pikaisesti, jos tulee tekstissäni päällekkäisyyksiä jonkun kanssa niin pahoittelen.
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1702
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja paa » 25. Elo 2015 09:12

Syntiin voi langeta uudestaankiin. Siihen samaan syntiin. Vai onko Raamatussa luvattu, että kun on tehnyt parannuksen, on immuuni kyseiselle synnille? Minä joudun itse tehdä parannusta esim. valehtelun suhteen usein, joskus päivittäinkin, kun huomaamatta lipsahtaa "valkoinen valhe". Tai kaunistelen totuutta omaksi edukseni. Valehtelua yhtä kaikki.

Vaihtoehto 1 on huono, koska kukaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Koska voi sanoa, että ihminen on tehnyt parannuksen?

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 25. Elo 2015 11:10

Oli huonosti muotoiltu aloitus ja vahtoehdot näin jälkiviisaana huomaan :). Pahoittelut tästä, mutta keskustelu oli kyllä kuitenkin mielenkiintoista ja hyvää eli ei ihan hukkaan mennyt ketju !
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 29 vierailijaa