Lily kirjoitti:Paa, uskotko siis että jos vaikka ihminen tekee parannuksen esiaviollisen seksin harjoittamisesta ja menee avioon, niin hän kyllä ehkä siihen vieläjoskus lankeaa? Tai murhamies uskoontulonsa jälkeen suurella todennäiköisyydellä vielä tappaa jonkun?
Lily, en käyttäisi tässä yhteydessä (mahdollisesta lankeamisesta) tuota termia
"suurella todennäiköisyydellä", mutta lähihistoriammekin todistaa, että niin voi käydä tunnetuillekin Jumalan valtakunnan työntekijöille. Meistä jokaiselle voi niin käydä (mutta toivottavasti emme joudu sellaisia polkuja kulkemaan). Turhaan ei Paavali varoita uskovaisia: "Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea" (1.Kor. 10:12).
Lily kirjoitti:Itse kyllä uskon, että ihminen voi tehdä täyden parannuksen synneistä Jumalan voimalla jos haluaa ja on Herran edessä nöyrällä sydämmellä.
Parannus joko tehdään tai sitä ei tehdä. Esimerkkinä vaikkapa Herodes Antipas, joka Johannes Kastajaa kuunnellessa tuli epäröivälle mielelle monesta asiasta ja kuunteli Johannesta mielellään (Mark. 6:20). Hän myös yritti suojella tuota vanhurskasta miestä, mutta hän ei tehnyt parannusta.
Mielestäni tämän aloituksen alla parannusta käsitellään kovin suppeasta näkökulmasta ja tämä näkökulma painottuu yksittäisiin synnin tekoihin. Raamatussa "tehkää parannus" ei ensisijaisesti tarkoita kuitenkaan minkään tekemistä. Yksi poikkeus tosin löytyy ja lainaankin sen tähän. "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme" (asianajaja Tertullus, Ap.t 24:3).
Ihmisen pahat teot ovat seurausta sydämen väärästä suhteesta Jumalaan. Synti on enemmän olotila kuin teko. Jeesus sanoi asian näin: "Mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat" (Matt. 15:18-20a). Ulkonaiset tekomme kertovat sydämemme tilan, ts. elämämme hedelmät todistavat enemmän jumalasuhteemme aitoudesta kuin sanamme.
Uskon, että ihminen voi vaeltaa ehyesti Jumalan kasvojen edessä ja tämä myös on Hänen tahtonsa. "Vaella Minun edessäni ja ole nuhteeton". Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vaellamme yhä "alennustilan ruumiissa" ja olemme syntisiä. Olemuksessamme on sellaista, mikä ei voi seurata meitä Jumalan kirkkauteen. Jeesuksen lunastustyö eskatoloituu täyteen mittaansa, kun alennustilamme ruumis muuttuu Hänen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. Nyt vielä kilvoittelemme ja Herra tahtoo, että armo, usko ja Jeesuksen tunteminen kasvavat ja lisääntyvät Hänen pyhissään. "Pyhät pyhittyköön edelleen".
Itse en osannut valita aloituksessa esitetyistä vaihtoehdoista yhtäkään. Lähtökohtaisesti nimittäin ymmärrän, että pelastuaksemme meidän täytyy kuulla evankeliumi, tulla mielenmuutokseen (parannukseen) ja uskoa Jeesuksen sovitustyö todeksi omalle kohdallemme. Kutsun tätä mielelläni uskontapahtumaksi, jonka Jumala evankeliumiin kätketyn voiman kautta tekee todeksi, kun annamme Hänen pelastaa itsemme ("antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta"). Se parannus, jota seuraa syntyminen ylhäältä, tapahtuu vain kerran ihmisen elämässä. Kilvoittelu ja pyhityselämä alkavät tuosta syntymisestä Jumalan lapseksi ja ne jatkuvat kunnes nukumme pois ja pääsemme kotiin. Se parannuksen tekeminen, joka liittyy kilvoitteluun ja pyhityselämään on mielen ja hengen uudistumista ja puhdistumista kaikesta saastutuksesta (2.Kor. 7:1-2, muistaakseni), jonka Pyhä Henki tuo matkallamme valoon. Ehkä siihen parannuksen tekemiseen sopisivat Jeesuksen sanat: "Joka on kylpenyt ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas".