Peace in Rest kirjoitti, että "valo heikentää synnin valtaa, pimeys vahvistaa sitä."
Onefortruth taas kirjoitti näin: "Jumalan evankeliumissa on kaiken pimeyden vallan yli käyvä voima, jonka voima on kätkettynä sanaan rististä."
Jukka kirjoitti, että häntä "ahdistaa tämä pimeys ja sokeus, joka on vallannut Suomen siionin."
Minä puhuin itsekin täällä pimeyden teoista.
Tuli kuitenkin tässä mieleen Jeesuksen sanat: "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys (Matt.6:23)!" Tämä sana on taas samaa kuin se, että joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea (1.Kor.10:12). Omaa pimeyttään voi kuvitella valkeudeksi ja tämä ei koskea vain Jehovan todistajia tai mormoneita tai muslimeita tai buddhalaisia tai Patrick Tiaista, vaan meistä jokaista, joka kuvittelee valkeudessa vaeltavansa.
Ihmettelen, että miksi minä tai joku muu voi jotenkin ajatella, että joku toinen on pimeydessä ja minä valkeudessa. Siis miksi Jumala armossaan antaisi meille valkeuden ja noille toisille pimeyden? No, Hänellähän on valta armahtaa kenet haluaa eikä se ole meidän ihmisten vallassa (Room.9:15). Mutta samassa harhassahan meistä itse kukin voi todellisuudessa olla kuin missä kuvittelemme jonkun toisen olevan, vaikka uskoisimme miten vilpittömästi (Room.16:18). Ellemme sitten kuvittele olevamme jotenkin erityisiä tässä maailman kaikkeudessa. Mutta jos kuvittelemme, niin ainakin se Raamatun sana kaataa meidät, joka sanoo, että autuaita ovat hengessä köyhät (Matt.5:3). Eihän hengessä köyhä voi kuvitella olevansa hengellisempi kuin joku toinen...
Tämä on minulla oikein sellainen vuoden aihe, kun tuntuu, että oli aihe mikä tahansa, niin päädyn pohtimaan tätä samaa