MrKerimäki kirjoitti:Minä ajattelen ,että se lopun Jumalan lähettämä eksytys ei vielä ole voimassa vaan on tuleva.Eksyttäjiä tosin on ja kaikki menee niinkuin raamatussa on kerrottu .Antikristus tulee ja merkit ovat jo ilmassa.
Tämä eksytys mikä nyt on siis on ja enteilee antikristusta ,joka pian ilmestyy näyttämölle .
Näinhän mäkin oon kuullut mitkä juuret tällä uuskarismaattisella liikkeellä on, etenkin NAR-liikkeellä. Kaikki huomio kiinnitetään muuhun keskiöön kuin Jeesukseen ja ristille. Periaatteessa on vanhanaikaista uskoa vanhaan tapaan, puhua Jeesuksen verestä ja Golgatasta. Ei ne sellaisesta puhu.
Näin olen käsittänyt kaikista puheista että tämä eksytys joka tunkeutuu väkevällä tavalla seurakuntiin on osa ekumeniaa ja johdattaa lopulta katoliseen kirkkoon, joka on ekumenian aloittaja.
Mennään vähän sivuteille Patrickista tässä kyllä jo sitten. Mutta siinä se oli kaikessa lyhykäisyydessään. Tietysti se myös hajottaa seurakuntia, turmelee uskon vapahtajaan koska kokemukset ja ilmiöt ovat edellä aina.
En lähde sen enempää arvostelemaan häntä henkilökohtaisemmin mutta mitä ulkoa päin katselleena on päätellyt että milloinkohan Herra pysäyttää tämän toiminnan.
Epäraittiin ja epäraamatullisen Uuden opin joka ei kestä hetkeä pidempään.
Mä toivon ja rukoilen että nämä seurakuntalaiset myös heräilisivät totuuteen, mikä tyhjä kupla karismaattisuus voi ollakaan kun sitä itseään korotetaan.
Se on sama kuin keskityttäisiin auringon valon sijaan ihmettelemään sen säteitä ja lämpöä unohtaen itse valon, se kokemus on tärkeämpi siinäkin.
Ja kyllä, Patrick Tiainen on ollut osa tätä uuskarismaattisuutta, sen vahvistaa hänen monet puheet ja käyttäytyminen kokouksissa (kuten Pohjoiskalotin kokouksessa paineli juoksemaan ja piti ihmeääniä).
Kokkolalalset tuntevat hänet paremmin ja oon tosiaan kuullut joltakin juttua että "aika erikoinen tyyppi on todellakin".
No se on asia erikseen myöskin. Eiköhän niitä juttuja tule.
Luulen että nyt tämän homoseksuaalisen paljastuminen johti yhteen asiaan ja se puolestaan taas toiseen, ilmeisesti suhde paljastui jotenkin yllättävästi dramaattisten käänteiden perusteella.
Tämä jo herättää vähitellen keskustelua piireissä ja toivottavasti terveellä tavalla.
Poika on selvästi käynyt kovaa kamppailua asian kanssa pitkään asian muuttumatta mihinkään.
En tiedä kuinka hän on uskoon tullut, onko tosiaankin ollut asialla joku kotkapäinen hahmo vai mikä. Paha sanoa mitään tuntematta ihmistä sen paremmin hänen taustoja jne.
Kaikki oppivat tuntemaan hänet erittäin iloisena poikana tai nuorena miehenä.
Todella paljon tuli kerralla varmasti hänelle, niin suosiota kuin nuhtelua ja asiallista niinkuin asiatontakin palautetta/kritiikkiä.
Moni aprikoi, liekö hän tehnyt parannusta opetuksistaan. Sitä hän ei ole julki tuonut niinkään kuin hänen toista ongelmaansa josta ei ole päässyt mihinkään. Luulen että tällainen ihminen, joka ei ole sinut oman sukupuolisuutensa kanssa, ei tule opettaa eikä toimia pastorina. Tarkoitan nimenomaan ettei hän ole tosiaankaan siitä päässyt todellakaan selvyyteen.
Saati vielä se, että oman elämän asiat ovat sotkussa tai solmussa. Kertoohan Paavali tarkoin, millainen tulee seurakunnan opettajan olla. Yksityiselämänkin tulee siis olla kunnossa.
Viittaan näillä kohtiin 1. Tim.3:1-2 ja Tiit. 1:7-8.
"Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan."
"Sillä seurakuunan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensä hillitseväinen, hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet."