Isoäiti kirjoitti::shock: Katsoin myös tuon Patrickin juoksun ja ravistelun. Samaa henkeä täynnä kuin tuo puhujakin. Onneksi ei tarvinnut kuunnella enempää. Voi raasuja, kun ovat tuollaisen syötin nielleet.
Olen tuota "Patrickin tapausta" tutkinut nyt vajaan viikon. Hänestä löytyy netissä riittävästi tietoa jonka perusteella jokainen voi itse ratkaista suhteensa hänen harjoittamaan kokous- ja opetustoimintaan. Tässä en kajoa kyseisen toiminnan juuriin, jotka ulottuvat paljon kauemmas kuin Patrickilla on ikää, vaan totean yksinkertisesti hänen jatkavan Uskon Sanan menestysteologista kylvötyötä torontolaisuuden hengessä. Tässä on kysymys edellä mainittujen eksytysten jatkumosta uudenlaisiin muotivaatteisiin pukeutuneena. Älkää menkö hänen tilaisuuksiinsa älkääkä toivottako hänen oppejaan ja tapojaan tervetulleiksi sydämiinne. Sen, joka ottaa "hänen joukkonsa" jakaman voitelun vastaan, on vaikea enää irtautua siitä. Tiedän kirjoittavani tässä kovia sanoja ja olevani niistä tilivelvollinen tässä ajassa Jumalan seurakunnalle ja tuomiopäivänä Jeesukselle Kristukselle - siksi en ole koetellut ja arvioinut kyseistä toimintaa kevein perustein (joskin myönnän arvioon käyttämäni 5 päivää olevan kovin lyhyt aika, vaikka olenkin joka päivä käyttänyt asian tutkimiseen useita tunteja).
Muistelen tässä aikaa 2000-luvun alkuvuosilta, jolloin koin tehtäväkseni arvioida kovin sanoin silloista Nokia Mission ja Markku Koiviston toimintaa epäraamatullisena, lihallisena ja vieraan hengen vaikuttamana. Kirjoituksiani poistettiin foorumeilta (varsinkin helluntailaisten ylläpitämiltä) ja minua uhattiin oikeustoimin. Uhkauksiin sisältyi (kuten tavallista on) varoitus Pyhän Hengen pilkasta ja innokkaimmat Koivisto-fanit lukivat päälleni peruuttamattoman iankaikkisen tulen tuomion. Rakas uskonveljeni (jo pois nukkunut) Paavo Hiltunen pyrki varoittamaan maamme uskovaisia Nokia-herätyksen ja torontolaisuuden eksytyksistä, mutta kuinkas siinä kävikään? Hiltusta ei päästetty enää Vapaakirkkoon, helluntaiseurakuntiin eikä kansankirkkoon puhumaan (ennen näiden eksytysten tulemista hän oli ollut tervetullut vierailija). Kristilliset lehdet kieltäytyivät myös julkaisemasta Hiltusen kirjoituksia meidän "tavisten" teksteistä nyt puhumattakaan. Useinpien seurakuntien vanhimmistot olivat nielaisseet syötin ja samoin näyttää tapahtuvan nyt, kun vanhimmistot vastaanottavat Patrick Tiaisen seurakuntaan (vai pitäisikö käyttää sanan seurakunta sijasta ilmaisua "monenkirjavat uskonsuunnat" tai peräti "uskonnolliset lahkot"). Seurakunnan vanhimmat ovat aivan erikoisella tavalla vastuussa heille uskotusta laumasta Herralle Jeesukselle. Sellaisten vanhinten, jotka eivät uskalla rohkeasti puolustaa sitä uskoa, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu ja suojella laumaansa susilta, on syytä luopua viivyttelemättä jalosta tehtävästään. Erään vanhimmistoveljen tavatessani ja arvostellessani puhujia, jotka toivat "toronton tulta" seurakuntaan, sanoi tämä vanhin, ettei uskalla arvostella puhujia koska pelkäsi lankeavan Hengen pilkkaamiseen. 'Voi pahanen aika' sentään; vanhimmiston jäsen tuollaisessa pimeydessä ja kuin suolapatsaaksi jähmettyneessä tilassa (ymmärrän tässä poikenneeni otsikkoasian varsinaisesta aiheesta, mutta käyköön tämä kappale tarpeellisena reunahuomautuksena)
Uskon useinpien tälle palstalle kirjoittavista (ja toivottavasti myös palstaa lukevista) ymmärtävän mitä tarkoitetaan jumalisuuden mukaisella uskolla, opilla ja käytöksellä (1.Tim. 2:2, 6:3ss., Tiit. 1:1 ym). Rukoukseni on (jotta emme eksyisi) saada kasvaa Jumalan armossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa, kunnes koittaa se päivä, että "
maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren" (Hab. 2:14). Jumalan seurakunnassa tuota autuaan toivo täyttymystä odottaessamme "
oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro"