Hyvistä teoista

[paa]

Tiedän ettei teoilla voi pelastua, mutta onko palkkani taivaassa isompi, jos teen hyviä tekoja? Voiko Jumalaa ilahduttaa hyvillä teoilla? Iloitseeko Jumala niistä vai onko se perusoletus, että meidän kuuluu niitä tehdä? Pitääkö motiivi olla kohdallaan, vaan riittääkö että tekee hyvää (silloinkin kun ei jaksa/huvita)?

[pekka]

Tiedän ettei teoilla voi pelastua, mutta onko palkkani taivaassa isompi, jos teen hyviä tekoja? Voiko Jumalaa ilahduttaa hyvillä teoilla? Iloitseeko Jumala niistä vai onko se perusoletus, että meidän kuuluu niitä tehdä? Pitääkö motiivi olla kohdallaan, vaan riittääkö että tekee hyvää (silloinkin kun ei jaksa/huvita)?

Jaakobin kirje 2:

1. Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.

2. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,

3. ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen",

4. niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?

5. Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?

6. Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen?

7. Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?

8. Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;

9. mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.

10. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

11. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.

12. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.

13. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.

14. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?

15. Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla

16. ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?

17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

18. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.

19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.

20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

21. Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?

22. Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;

23. ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.

24. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.

25. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?

26. Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

[paa]

Ok Pekka, mutta voisitko omin sanoin tarkentaa ajatuksiasi, kun en oikein löydä vastauksia kysymyksiini?

[pekka]

Ok Pekka, mutta voisitko omin sanoin tarkentaa ajatuksiasi, kun en oikein löydä vastauksia kysymyksiini?

Niin, pyhityselämästähän tuossa Jaakobin kirje 2 luvussa puhutaan. Luterilainen lahkohan ei juuri tunnusta pyhityselämän olemassaoloa ja välttämätöntä tarpeellisuutta koska luterilaisen lahkon papistossa opetetaan niin että se riittää jos joku sanoo uskovansa Jeesukseen niin hän on pelastunut eli heidän mukaansa hyvin pitkälle ei opeteta parannuksen teosta enää varsinkaan tänä päivänä juuri mitään.

Olen nimittäin itse keskustellut luterilaisten papiston edustajien kanssa ja esim. lapsikasteen saanut on heidän mukaansa jo pelastunut ja mitään pyhityselämää eli parannuksen tekoja pahoista teoista ei heidän mukaansa välttämättä juuri tarvita.

Mutta tuo Jaakobin kirjeen toinen luku varsinkin puhuu tosi selkeää viestiä siitä, että se on vain kuollutta uskoa jos joku sanoo olevansa uskossa ja Jeesuksen seuraaja mutta ei tee juuri mitään parannusta uskonvaelluksellaan (jos joku sanoo olevansa uskossa) pahoista syntitavoistaan ja -tottumuksistaan vaan paaduttaa sydämensä parannuksen teoista eri synneistä. Syntiähän on niin monenlaista mistä sitä parannusta voi tehdä ihan joka päivä. ♥


Jaak. 2:22

Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;


Jaak. 2:24

Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.


Jaak. 2:26

Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

[paa]

Onko Jumala sitten iloinen? Siis tavallista iloisempi kun tekee hyvää?

[pekka]

Onko Jumala sitten iloinen? Siis tavallista iloisempi kun tekee hyvää?

♥ Kyllä minä uskon niin, että Jumala on hyvin iloinen aina sen ihmisen kohdalla joka oikeaa ja hyvää tekee. ♥


Tämä seuraava Raamatun kohta sopii mielestäni erittäin hyvin nyt laittaa tähän:

2. Korinttolaiskirje 9:

6. Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.

7. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

[Mikko Murpatti]

Minä sanoisin niin ohjenuoraksi, että aina kun tuntee vaimeankin ja pienenkin halun vapaaehtoisesti tehdä hyvää niin siihen kannattaa tarttua.

Samoin kun tunnistaa jostain tilanteesta mikä olisi Jumalan tahto tai oikein ja oikeudenmukaista niin siihenkin kannattaa heti tarttua eikä käydä lihansa kanssa mitään neuvotteluja että mitä minä siitä hyödyn tai laskea oikeuden tekemisen tai hyvän tekemisen hintaa. Liha kyllä vakuuttaa meille hyvin nopeasti että hinta on liian kova ja tämä ei kannata.

Raamattu myös ilmoittaa meille , että Jumala voi mielistyä ja mielistyykin meihin ja tekoihimme silloin kun teemme hyvää.

Hepr.13

12 Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella.
13 Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen;
14 sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
15 Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.
16 Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.
17 Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.

Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy sanoo jae 16.

Minä uskon, että motiiviksi Jumalalle kelpaa joko Hänen miellyttämisensä, Hänen tahtonsa tekeminen, toisen auttaminen, oikeuden tekeminen, sääli, armahtaminen jne.

Moni kelpaa Jumalan silmissä motiiviksi, mutta pelastuksen kanssa näillä ei ole mitään tekemistä.

Yksin uskosta Kristuksen sovituskuolemaan tulemme täydellisen hurkaiksi (hurskas= Jumalalle kelpaava, ja tarkemmin sanottuna semmoinen jonka Jumala on julistanu/kuuluttanut Hänelle kelpaavaksi).

[paa]

Raamattu sanoo että kukin ihminen saa tekojensa mukaan eli onko niin, että eniten hyvää tehnyt palkitaan suurimmin?

Jos omatunto painaa, niin olenko silloin toiminut vastoin Jumalan tahtoa? Onko omatunto aina oikeassa?

[Mikko Murpatti]

Raamattu sanoo että kukin ihminen saa tekojensa mukaan eli onko niin, että eniten hyvää tehnyt palkitaan suurimmin?

Jos omatunto painaa, niin olenko silloin toiminut vastoin Jumalan tahtoa? Onko omatunto aina oikeassa?

1)

Raamatussa ilmoitetaan, että kukin tuomitaan (saa) tekojensa mukaan. Me kaikki saamme kuoleman tuomion ellemme saa jotakin toista henkilöä ottamaan meidän rangaistusta päällemme, onneksi on Jeesus, joka kantoi ja sovitti kaikkien niiden rangaistuksen jotka Häneen uskovat.

Eli ainakin tällä tavalla kaikki saa tekojensa mukaan.

2)

Tekojen mukaan saaminen voi myös tarkoittaa että saa palkkaa tai jotain hyödykettä tekojansa vastaan eli palkaksi.

Matt.6

19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

Tämä Raamatunkohta mielestäni antaisi ymmärtää, että voimme koota aarteita taivaaseen, en ole kuitenkaan varma onko tämä jokin kielikuva siitä että tulisi ajatella asioita hengellisesltä kantilta, koska päämäärämme on taivaissa jossa kaikilla on ihanaa ja tämä taivaspaikka olisi aarteemme, vai onko kyse siitä että jos ahkeroimme hyvää täällä saamme taivaassa jotain extraa siitä vastineeksi. En ole täysin varma, mutta siihen suuntaan tämä Raamatunkohta vihjaisi.

Oli miten oli niin taivaassa ei kukaan ole kateellinen eikä köyhä tai missään puutteessa.


Omaatuntoa kannattaa kuunnella, se on hyvä mittari. Ja meillä uskovilla on lisäksi Raamatun sana johon voimme sitä vielä peilata että onko jokin asia Jumalan tahdonmukaista.

Se onko omatunto aina oikeassa on vaikea kysymys, itse ajattelen niin että omatuntoni on todella hyvällä onnistumisprosentilla oikeassa (95%) joten se on luottamisen arvoinen.

Joskus voi potea huonoa omaatuntoa vaikka ei tarvitsisi, mutta ei se ole niin vaarallista. Vaarallisempaa on olla kuuntelematta omaatuntoansa kuin se että noudattaa ja kuuntelee sitä.

En tee aina niin kuin omatuntoni sanoo vaan epäonnistun siinäkin ja teen sitä mikä lihalleni mieluisempaa kuin kuuntelen omaatuntoani. Kilvoittelen tehdäkseni sen mitä omatunto sanoo, mutta en aina onnistu.

[paa]

Mutta sitten kun Jumala on määrännyt ihmiset joko kadotukseen tai pelastukseen, niin katsotaanko sen jälkeen niitä hyviä tekoja? Entä pahoja tekoja helvettiin joutuvilta?

Muistan aina kun joku tyyppi kertoi tv7:ssa taivaskokemuksestaan, niin hän sanoi että kaikki teot -niin hyvät kuin pahat- tuodaan ihmisen eteen. Mies oli ihan murtunut kaikesta pahasta mitä hän oli tehnyt. Mutta eikö se mene niin, että pahoja tekoja ei muistella niiltä, jotka turvaavat Jeesukseen?