Ostin tuolta Aikatorilta juhannuskonffassa tällaisen Juha Ahvion kirjan jossa on huolestuttavaa asiaa, mihin luterilainen kirkko ja helluntaiherätys ovat menossa.
Kirja on vauhdilla luettu, helppolukuinen ja huolestuttavalla asialla kyllästetty.
Se kertoo siitä, miten liberalismi on tunkeutunut kirkkoon ja samoin helluntaiherätykseen salavihkaa.
Ilmeisesti kirjoitukset perustuvat faktatietoon ja tutkittuun, koska Ahvio osaa aika tarkasti lukujen kera määritellä miten liberalismi on käytännössä tullut kirkkoihin.
Olin itse talkoissa tuossa konffassa mutta ehdin jokuseen tilaisuuteen osallistua. Minäkin panin merkille, kuinka opetus oli jäänyt vähälle, kun sen sijaan musiikilla oli suorastaan päärooli siellä.
Mitäs kun mä en sitä musiikkia sinne mennyt niinkään kuuntelemaan ja tylsistyn tuntikausien musiikkishow:n keskellä?
En lyttää ylistystä, mutta sen korostus on mennyt kyllä yli ja pahasti.
Sen sijaan kun olisi saanut kunnon opetusta, olikin järjestetty paneeli jonka alusti Veli-Matti Kärkkäinen.
No, eihän tuollainen mitään opetusta ole nähnytkään...
Olin todella pettynyt konferenssin antiin nyt. Edellisestä kerrasta on 5 v. kun siellä kävin (!!!)...tästä sen sitten näkee minne helluntaiherätys menee.
Minäkin oon helluntailainen, en muuten olisi päässytkään talkoisiin.
Kuulun sinne lähinnä siksi, koska en halua olla kirkonkaan jäsen ja jonnekin pitäisi kuulua. Tosin en kerkeä usein minnekään kokouksiin 3-vuorotyöni takia.
Ja kynnys lähteä nousee sitä enemmän mitä vähemmän sinne pääsee.
Uskovien yhteys onkin sitä ja tätä, satunnaista ja riippuu paljon itsestäni.
Hyvähän se olisi jos olis joku srk-yhteys jossa oikeasti voisi nauttia uskossa elämisestä, rukoilla ja lukea sanaa vapaasti, jakaa sitä...
Mutta pointtini tässä oli se, että onko Jumalanpalveluksista tullut viihdettä kansalle ja musakonsertteja?
Sitä vähemmän mä välitän musiikkia kuunnella mitä enemmän sitä tyrkytetään.
Voi olla tuntikausienkin ylistystä jossain mutta opetus on olematonta. Missä menee todellakin Suomen Siion?
Mä melkein menisin kansanlähetyspäivillekin, ihan minne vaan missä on opetusta.
Erään talkoolaisen kanssa juteltiin tuosta samasta, että on mennyt malliinsa kun opetusta ei enää saa vaan sen sijaan musiikkia kyllä...
Okei, mä kuuntelen vapaa-ajallani jo kohtuullisesti musiikkia, en mä mitään konsertteja kaipaa. Enkä välttämättä joka tilaisuudessa halua olla muottiin hakattu yksilö jonka tehtävä on seistä puoli kokousta ja ylistää pakolla, kun kaipaan oikeasti sitä sanaa...kaipaan opetusta Raamatusta enkä viihdettä.
Olisin voinut lähteä noista kokouksista pois lopulta niilä mielillä että olipas hyvä konsertti taasen.
Oletteko huomanneet jotain mikä leimaa tätä aikamme seurakuntaa? Onko tullut penseyttä? Tai jotain että minäpä teenkin ihan toisin nyt kuin Raamattu kehoittaa. Tuomme rockin seurakuntaan!
Kuinka moni on lukenut David Wilkersonin Saadokin pappeus -opetuksen?
Palatakseni vielä kirjan aiheeseenkin tässä, niin kyllä, se on liian totta että tätä Raamattua pyritään eri tavoin vesittämään, nyt kun kirkossa ja helluntaikirkossakin alkaa olla tätä puolueellisuutta, on liberaaliutta ja konservatiivista. Tarkkailkaa mitä tapahtuu.
Juha Ahvio kuvaa aika hyvin, mitkä on näiden erot. Liberaalit pyrkivät "uudistamaan" eivätkä uskokaan että Raamattu on Jumalan sanaa ja ilmoitus, sillä verukkeella he tahtovat tuoda sen uudistuksen että "ei tämä kirja koske tätä aikaa", "ihmisten kirjoittama koko Raamattu" jne. juttuja.
Merkillepantavaa on se, että Ahvio kertoo naispappien olevan liberalisteja useammin kuin miespapit.
Hyvin monet papit eivät siis usko, että Raamattu kuuluu tähän aikaan eikä se heistä ole Jumalan ilmoitus.
He opettavat siksi päin männikköä koska tulkitsevat sitä lihassa, ei Pyhässä Hengessä.
No, ehkäpä moni teistä tämän saattoikin tietää ilman tätäkin.