Minusta tuollainen "maallinen puuhastelu" vs. "hengellinen puuhastelu" ei välttämättä ole ihan raamatullista ajattelua. Ajattelu juontaa juurensa kreikkalaisen filosofian dualistiseen maailmankuvaan, jossa tehdään ero materiaalisen maailman ja henkisen/hengellisen maailman välillä. Raamattu erottelee toki myös ruumiin, sielun ja hengen, mutta raamatullinen maailmankuva ja ihmiskuva nivoo nämä kuitenkin yhdeksi kokonaisuudeksi sellaisella tavalla, että käytännössä on aika vaikeaa sanoa mikä on "maallista puuhastelua" ja mikä "hengellistä puuhastelua".
No mun mielestä raamatun mukaan ne kyllä tulis erottaakkin toisistaan.Lähimmäisen auttaminen on Jumalan mielen mukaista palvelua mutta esim. oman kehumisen, palkan ja kiitoksen kerjääminen on lihallista.Me eletään maailmassa mutta ei maailmasta,vai miten se sanotaan siellä.
Jumala on Hänen omiensa kanssa joka paikassa, ja käyttää kaikkea Hänen omiensa elämässä oman kunniansa kirkastamiseksi. Niinsanotut "maalliset" harrastuksetkin voivat esimerkiksi olla apuna ja avaimena viemään evankeliumin sanomaa eteenpäin. Ja mikä taas saattaa ulospäin näyttää "hengelliseltä puuhastelulta", voikin todellisuudessa olla lihallista. Raamatusta tällaisesta on esimerkkinä Martta, joka ajatteli ja esiintyi palvelevansa Herraa ahkerasti, ja toinen esimerkki on tuhlaajapojan vanhempi veli joka oli vuosikaudet ahkeroinut isänsä pellolla. Kumpaakaan näistä ei Jumala kiitä, joten se mikä vaikutti "hengelliseltä puuhastelulta" olikin tosiasiassa lihallista.
Jumala on omiensa kanssa jokapaikassa mutta eikös se ollut niin että Martta kuvitteli ahkeroimisellaan palvelevansa Jumalaa paremmin kuin Maria, mutta Maria oli se joka viipyi Jeesuksen jalkojen juuressa ja oli valinnut sen hyvän osan
Tuhlaajapojan veli oli varmaan kans hyvällä asialla niinkauan kunnes puuttui isänsä "juttuihin".Mutta eikös tuhlaajapoika oo vertaus uskosta osattomasta joka palaa Jumalan luo.Itse tarkoitin nyt uskovan elämää ja vaellusta.
Ajattelen itse, että "Henkeen kylväminen" on yhteyden ylläpitämistä Jumalan kanssa. Se ei siis ole ennenkaikkea jotain ulkonaista tekemistä, vaan sydämen ja mielen taipumista Isän kuuliaisuuteen ja Jeesuksen ikeeseen. Toki käytännössä se tarkoittaa rukoilemista, Sanan kuulemista, palvelemista, ja kaikkea mitä Raamattu kertoo uskonelämään kuuluvan. Mutta terveessä uskonelämässä se kaikki tulee sisältäpäin Pyhän Hengen vaikuttamana, kun me vain käännytään Jumalan puoleen vilpittömällä sydämellä ja tahdotaan Hänen kanssa elää
Kyllä,niinkuin tuos edellä sanoit.Mutta en tarkoittanut tuolla maallisella puuhastelulla esim maallista työntekoa tai siivoamista,ne on pakollisia kuvioita, vaan sitä missä esim itse vietän eniten vapaa-aikaani.Mulle se on ollu nyt hyvin paljon esim facebook tai muu netissä pyöriminen ,joskus televisio tjk. Ne ei kasvata eikä ravitse mun uskonelämää...pahimmassa tapauksessa ärsyynnyn sekä omista että toisten jutuista
Silti siellä pitää roikkua.Se on koukku.Kyllä mä uskon että se on sama kuin avioelämässä ...seurustelu Jeesuksen kanssa antaa sen elämän virvoituksen ja ravinnon.