Sivu 1/60

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 19. Heinä 2015 12:20
Kirjoittaja vaisuliini
*
No en tiedä mihin ketjuun voi kirjoittaa. Tämä on kai oikea paikka kysyäkseni erästä juttua. Löysin uskovan omasta kotipuolestani fb:n kautta ja hänen usko perustuu vahvasti Raamattuun ja hän sanoi itse kuuluvan Jeesuksen seurakuntaan. Vaikuttaa terveeltä opilta niin ilahduin mutta lopulta petyin kun hän sanoi että vaeltaa mieluummin yksin itse.

Aistin hänen kirjoituksen perusteella jotain vanhaa kaunaa ja jotain vanhaa katkeruutta ja jotain vanhaa traumaa väärästä opista ja jotain vanhaa pelkoa tuomitsevanhenkisistä uskovista. Siten huomasin miten hän on eheytynyt sen kautta kun on pitkään yksin vaeltanut ja elänyt Sanan mukaan niin ymmärsin ja annoin hänen olla. Mutta hän elää menneisyyden haavojen vankina yhä kirjoituksen perusteella ks. Joh. 20:23.

Siten aloin miettiä miten yksinvaeltavien uskovien laita niinä viimeisinä päivinä kun sisäiset asiat ovat yhä käsittelemättä? Kerro miten heidän käy kun Jeesus tulee noutamaan meitä? Anteeksi, tämä mietityttää...

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 19. Heinä 2015 12:39
Kirjoittaja vaisuliini
*
Itse etsin uskovien yhteyttä joka pohjautuu Raamattuun mutta yhä löytämättä ja kaikki ovet ovat yhä suljettuna. Jos mikä asia tahansa siitä menneisyydestä pidättää yhä, se ei todella päässyt vapautumaan eikä itse ole täysin vapaa siitä.

Esim. oma luottamus on petetty ja jää odottamaan että luotettavat uskovat löytyisivät tai luotettavuus löytyisi niin voisi liittyä yhteen. Se ei näin voi toimia koska se elää yhä vankina menneisyyden haavan kanssa.

Kun se lähtee rakentamaan uuden luottamuksen niin se vapautuu menneisyyden haavasta ja se tarkoittaa että itse on silloin valmis antamaan anteeksi, kun oma luottamus on petetty. Jos jää odottamaan, se tarkoittaa, ettei itse ole valmis kasvamaan ulos haavasta ja antamaan anteeksi koko sydämestä. Anteeksiantamuksen ohessa se alkaa itsestään eli se lähtee rakentamaan uuden luottamuksen uskovien keskelle, niin se eheytyy ja on täysin irti menneisyyden haavasta ks. Joh. 20:23.

Jumala haluaa, että me nostamme päämme rohkeasti ja puhtaassa omassatunnossa - vapautettuina, kun Jeesus tulee noutamaan meidät ks. Luuk. 21:28. Me olemme vapautettuja pois menneisyyden haavoista. siksi me nostamme päämme pystyyn.

Jos elämme yhä kiinni menneisyyden haavoista niin Raamattu varoittaa että häpeä voi karkottaa meitä Jeesuksen tullessaan ks. 1Joh. 2:28.

Esim. pelkäämme tulla väärinymmärretyksi ja elämme yhä pelon kanssa siinä pitämällä suun kiinni ettemme tulisi taas väärinymmärretyksi. Niin emme ole valmis kasvamaan ulos pelon haavasta. Se pidättää yhä meitä ks. Joh. 20:23.

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 19. Heinä 2015 12:53
Kirjoittaja vaisuliini
*
Aateles, Raamattuun pohjautuva seurakunta jää yhä löytämättä syystä että uskovat elävät menneisyyden haavojen vankina. :(

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 20. Heinä 2015 08:13
Kirjoittaja vaisuliini
*
Mitä tuumitte tästä jutusta? Välit tulee laittaa kuntoon uskovien keskellä ennen Jeesuksen tuloa ettei omaatuntoa jää kolkuttamaan ja on täysin vapaa siitä. Raamatun mukaan rukoillessaan omaatuntoa alkaa kolkuttaa, niin se kehottaa jättämään uhrilahjan alttariin ja menemään selvittelemään välit kuntoon veljen kanssa. Se koskee kaikki uskovia, joiden välit tulee laittaa kuntoon, niin siten voi rukoilla Isän edessä omatunto puhtaana ja täysin vapautettuna, eikä sitä enää kolkuta, niin häpeä, joka tulee veljen välisestä jutusta ja omastatunnosta, ei enää yllätä meitä Jeesuksen tullessaan.

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 20. Heinä 2015 09:23
Kirjoittaja Mikko Murpatti
Onko tämä opetus jostain internetistä tai facebookista?

Mielestäni Raamatunkohtia on irroitettu tässä asiayhteydestä.

On väärä opetus opettaa ja pelotella, että ne joilla on jotain anteeksiantamatta sydämessään mitä eivät ole antaneet toiselle anteeksi joutuvat ylösoton päivänä häpeään, tässä mielestäni peloitellaan että jos ei laita asioita kuntoon eri uskonsuuntauksien ihmisten kanssa ja pakota sydäntään anteeksiantoon niin joutuu ylösnousemuksenpäivänä jäämään maahan pää kumarassa ja häpeässä.

En ole tästä opetuksesta samaa mieltä, enkä tykkää miten Raamatunkohtia on irroitettu asiayhteydestä niin että ne sopisivat tähän paremmin.

Pelastuksen menettää vain luopumalla uskosta Kristukseen Jeesukseen, eikä sitä menetä sillä tavalla että ei ole pystynyt antamaan jollekin jotain anteeksi. Kuitenkin on totta että Raamattu opettaa, että tulisi koittaa antaa toiselle anteeksi ja olla armollinen, tämä on kehoitus eikä mikään laki tai vaatimus jolla on semmoinen seuraus että joutuu häpeään Jeesuksen tullessa takaisin.

Olet rakas sisar Herrassa minulle ja kirjoitan tämän vain ja ainoastaan siksi, että kaikki pitää koetella Raamatun sanalla ja haluan vain varoittaa, että mielestäni tämä ei kestä tätä koettelua.

Se on totta, että tulee antaa veljille ja sisarille anteeksi ja koittaa sopia välit, mutta Raamattu ei ilmoita että tällä olisi semmoisia seuraamuksia että siitä joutuu häpeään tai joutuu painamaan päänsä Jeesuksen edessä erityisesti tästä syystä.

vaisuliini kirjoitti:Jumala haluaa, että me nostamme päämme rohkeasti ja puhtaassa omassatunnossa - vapautettuina, kun Jeesus tulee noutamaan meidät ks. Luuk. 21:28. Me olemme vapautettuja pois menneisyyden haavoista. siksi me nostamme päämme pystyyn.


Tässä Luuk21:28 kohdassa kun on kehoitus nostaa pää liittyy siihen, että edellä olevissa jakeissa on lueteltu kaikkia hirvittäviä asioita ja lopunaikojen tapahtumia jotka ovat pelottaneet uskovia ja nämä pelottavat tapahtumat ovat saaneet pään kumaraan, tässä ei ole kyse menneisyyden haavoista jonka vuoksi pää on kumarassa , vaan lopunaikojen pelottavista tapahtumista jonka vuoksi pää on kumarassa. Alla asiayhteys selvenee paremmin kun tarkistellaan koko kohtaa

Luuk21:28

22 Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on.
23 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan;
24 ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.
25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
26 Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.
27 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.
28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."


vaisuliini kirjoitti:Jos elämme yhä kiinni menneisyyden haavoista niin Raamattu varoittaa että häpeä voi karkottaa meitä Jeesuksen tullessaan ks. 1Joh. 2:28.


Tämä häpeä josta tuossa luvussa kerrotaan ei liity menneisyyden haavoihin tai siihen että on näkemyseroja uskovaisten tai uskontojen kesken, se häpeä missä tästä puhutaan on häpeä siitä että ei ole enää Jeesusta koska on uskottu eksytykseen (jae 26).

26 Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
27 Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.
28 Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.



Pysykää hänessä niin ei joudu häpeään, mutta ne jotka eivät ole pysyneet hänessä (Jeesuksessa), vaan ovat eksytetty Jeesuksesta pois heillä ei ole Jeesusta ja näin he joutuvat häpeään.

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 20. Heinä 2015 10:29
Kirjoittaja vaisuliini
*
Anteeksi että raamatunkohtia on irroitettu asiayhteydestä mutta Raamatun mukaan anteeksiantamattomuuden takia Jumala ei enää voi kuulla rukousta niin se antoi minun ymmärtää että anteeksiantamattomuus tulee menneisyyden haavasta / haavoista. Toisaalta Raamattu kehottaa antamaan toisillemme anteeksi jos meillä on moitetta toista vastaan. Lisäksi Raamatun mukaan sanotaan, ellemme anna anteeksi, niin Isäkin ei anna anteeksi meille. Niin se vaikuttaa uskovien sydämeen ja omaantuntoon. Sydämessä ja omassatunnossa se on yhä pidätetty eikä se ole vielä anteeksi annettu.

Uskovien sydämeen jää kantamaan jotain vanhat jutut menneisyydestä eikä pääse itse vapautumaan täysin niin se on huolestuttava asia. En tarkoita pelottaa vaan että juttu on niin huolestuttavaa.

Kun näkee toisen veljen, nousee kuitenkin mieleen vanha juttu menneisyydestä mitä veljen kanssa on tehnyt jotain ikävää juttua. Se tarkoittaa että omatunto ei ole täysin vapauttunut että voisi nostaa päänsä pystyyn.

Toinen juttu vielä... Kun uskovan mielestä antoi jo anteeksi sille ja pitää sitä anteeksi annettuna mutta elää yhä kiinni menneisyyden asiassa. Se on aika ristiriitaista. Esim. ei suostu liittyä muiden uskovien yhteyteen syystä kun muistaa vanhan jutun vaikka itse väittää antaneensa jo anteeksi ja yhä muistaa vanhan jutun. Se on outoa. Jos antoi jo anteeksi ja vaeltaa uskossa mutta silti kaivaa esille vanhan jutun. Teko puolesta paljastaa että asia ei ole kunnossa ja elää yhä kiinni menneisyyden jutussa. Anteeksi, en osaa pukeutua sanat kertoakseni selkeästi mitä meinaan tarkoittaa.

No olen etsinyt jo pitkään Raamattuun pohjautuvan seurakunnan mutta yhä löytämättä ja syy on uskovien haavoissa tai sydämessä ja omassatunnossa. On niitä uskovia joiden usko perustuu vahvasti Raamattuun mutta ei halua liittyä uskovien yhteyteen. Se on huolestuttavaa!!!

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 20. Heinä 2015 11:12
Kirjoittaja Mikko Murpatti
vaisuliini kirjoitti:*
Anteeksi että raamatunkohtia on irroitettu asiayhteydestä mutta Raamatun mukaan anteeksiantamattomuuden takia Jumala ei enää voi kuulla rukousta niin se antoi minun ymmärtää että anteeksiantamattomuus tulee menneisyyden haavasta / haavoista. Toisaalta Raamattu kehottaa antamaan toisillemme anteeksi jos meillä on moitetta toista vastaan. Lisäksi Raamatun mukaan sanotaan, ellemme anna anteeksi, niin Isäkin ei anna anteeksi meille. Niin se vaikuttaa uskovien sydämeen ja omaantuntoon. Sydämessä ja omassatunnossa se on yhä pidätetty eikä se ole vielä anteeksi annettu.

Uskovien sydämeen jää kantamaan jotain vanhat jutut menneisyydestä eikä pääse itse vapautumaan täysin niin se on huolestuttava asia. En tarkoita pelottaa vaan että juttu on niin huolestuttavaa.

Kun näkee toisen veljen, nousee kuitenkin mieleen vanha juttu menneisyydestä mitä veljen kanssa on tehnyt jotain ikävää juttua. Se tarkoittaa että omatunto ei ole täysin vapauttunut että voisi nostaa päänsä pystyyn.

Toinen juttu vielä... Kun uskovan mielestä antoi jo anteeksi sille ja pitää sitä anteeksi annettuna mutta elää yhä kiinni menneisyyden asiassa. Se on aika ristiriitaista. Esim. ei suostu liittyä muiden uskovien yhteyteen syystä kun muistaa vanhan jutun vaikka itse väittää antaneensa jo anteeksi ja yhä muistaa vanhan jutun. Se on outoa. Jos antoi jo anteeksi ja vaeltaa uskossa mutta silti kaivaa esille vanhan jutun. Teko puolesta paljastaa että asia ei ole kunnossa ja elää yhä kiinni menneisyyden jutussa. Anteeksi, en osaa pukeutua sanat kertoakseni selkeästi mitä meinaan tarkoittaa.

No olen etsinyt jo pitkään Raamattuun pohjautuvan seurakunnan mutta yhä löytämättä ja syy on uskovien haavoissa tai sydämessä ja omassatunnossa. On niitä uskovia joiden usko perustuu vahvasti Raamattuun mutta ei halua liittyä uskovien yhteyteen. Se on huolestuttavaa!!!


Silloin kun antaa anteeksi jollekin, ei se aina tarkoita että voi luottaa toiseen samallalailla kuin ennenkin. Se vain tarkoittaa että ei einää kanna kaunaa sydämessä ja etsi enää rangaistusta toiselle toisen pahasta teosta.

Esimerkiksi jos joku varastaa toiselta rahaa, niin se toinen voi antaa teon (varkauden) anteeksi, mutta seuraavalla kerralla kun toinen tulee kylään niin rahat on piilotettu, koska ei luota enää toiseen. Eli hän on antanut varkaalle anteeksi ja kutsuu kotiinsa ja on ystävällisissä väleissä hänen kanssansa , mutta rahat eivät ole enään näkyvillä.Eikä siinä ole mitään pahaa. Teko on saatu anteeksi mutta luottamus ei ole vielä palautunut.

Anteeksi antaminen voi tapahtua nopeastikin, mutta luottamuksen palauttaminen voi kestää pitkään. Anteeksi antaminen ei ole sama asia kuin luottamuksen palautuminen.

Voi olla että esimerkkisi mies on antanut ihan oikeasti anteeksi, mutta ei luota silti toiseen eikä halua siksi viettää aikaansa toisen kanssa. Voi olla että hän pelkää että toinen tekee uudestaan jotain pahaa, tai satuttaa hänen tunteitaan.

Raamattu ei opeta , että pitäisi aina poikkeuksetta luottaa toiseen vaan että pitää antaa anteeksi niin ettei enään hae hänelle rangaistusta ja tuomiota pahasta teosta. Jumalaan voi luottaa poikkeuksetta toki aina.

Mitä muut on tästä mieltä, tarkoittaako anteeksiantaminen myös täysin luottamuksen palauttamista? Eivätkö ne ole kaksi eri asiaa?

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 20. Heinä 2015 11:35
Kirjoittaja Lily
Kyllä minun mielestä ovat eri asioita. Anteeksianto ja sen jälkeen toisen rakastaminen ovat tärkeitä, niin tärkeitä että jos siihen ei koko sydämmisesti pyri, niin estää uskon kasvua ja Herran käytössä olemista.

Luottamus mielestäni palautuu silloin kun luottamuksen pettänyt osapuoli oikeasti haluaa tehdä töitä itsensä eteen ollakseen luotettava. Onhan se aina kasvuprosessi ja monesti ottaa aikaa, että ihminen kasvaa Jumalan johdossa luotettavaksi. Uskon että mikä tahansa ihmissuhde voi korjaantua jos molemmat osapuolet ovat hyvin hyvin nöyrinä, kuuliaisina ja pieninä ja heikkoina Herran edessä, molemmat koko sydämmisesti rakentamassa uudestaan menetettyä luottamusta. Oli sitten kyse ystävyydestä, avioliitosta, sukulaissuhteesta...

Ikävä kyllä, me uskovat ollaan monesti uppiniskaisia ja anteeksiantamattomia. Odotetaan muilta nöyryyttä ja ei kuitenkaan itse olla nöyrinä Herran edessä vastaanottamaan Hänen kehoituksiaan muiden uskovien kautta. Uskovat jopa sydämmessään ja ihan suullaan kiroavat muita uskovia...

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 20. Heinä 2015 15:54
Kirjoittaja vaisuliini
*
Uskova voi olla tietämätön ja luulee olevansa täysin vapautettu vaikka on jo antanut anteeksi niin siten ottaa vanhan jutun esille puheeksi eikä itse huomaa että sisimmässään syyttää yhä toista ikäänkuin hän olisi hänelle ikuinen pahantekijä. Hänen puheen ja kirjoituksen perusteella voi aistia ja huomata että hän elää yhä kiinni menneisyyden haavan kanssa.

En itse enää muista tarkalleen mitä minulle on tehnyt pahaa koska olen unohtanut kokonaan enkä voi ottaa vanhan jutun esille puheeksi koska en tarkalleen muista mitä minulle on tehnyt pahaa. Muistan jotain pätkiä mutta en kokonaan juttua muista enää enkä halua muistaa. Mutta minusta on outoa että joku ottaa sen vanhan jutun esille ja puhuu yhä siitä vaikka se on jo anteeksi annettu.

Lily kirjoitti:Luottamus mielestäni palautuu silloin kun luottamuksen pettänyt osapuoli oikeasti haluaa tehdä töitä itsensä eteen ollakseen luotettava. Onhan se aina kasvuprosessi ja monesti ottaa aikaa, että ihminen kasvaa Jumalan johdossa luotettavaksi.

Petetty osapuoli myös. Se on myös kiinni hänestä kun hän on valmis rakentamaan uuden luottamuksen vaikka itse on petetty osapuoli. Se tarkoittaa että petetty osapuoli on valmis antamaan anteeksi niin rakentaa uuden luottamuksen ja samalla kasvaa ulos haavasta.

Useimmat ovat kokeneet olevansa petetyksi ja jäävät jumittumaan eivätkä uskalla ottaa seuraavan askeleen rohkeasti peläten uusia petetyksi tulemisia ja jumittuvat yhä siinä haavassa.

Jumala odottaa milloin voisi johdattaa rohkeasti lähteneitä uskovia uskovien yhteyteen jossa Raamattuun pohjautuva seurakunta varmaan syntyisi. Haavasta on alettava kasvaa ulos lähtemällä rohkeasti eikä jää odottamaan enää.

Re: Kysymyksiä

ViestiLähetetty: 20. Heinä 2015 16:03
Kirjoittaja vaisuliini
*
Olin itse pitkään väärinymmärretty ja väärinymmärretyksi tuleminen sattui minuun paljon. Vähitellen en voinut tiettyjen henkilöiden kanssa keskustella enää ja heitä välttelin pitkään kunnes lopulta en enää jaksanut ja ahdistuin entistä enemmän kunnes yksi ihminen auttoi minua vapauttumaan ja samalla kasvoin yhdessä silmänräpäyksessä ulos haavasta.

Nyt en enää pelkää tulla väärinymmärretyksi. Joku saattaa ymmärtää minua väärin eikä se enää minua haittaa enkä sitä pelkää. Olen täysin vapauttunut. Voin puhua kenenkään tahansa kanssa pelkäämättä väärinymmärretyksi tulemista.

Sama asia pätee luottamuksen petetykselle osapuolelle. Väärinymmärretyksi tuleminen ja luottamuksen pettäminen on kai kaksi eri asia mutta ratkaisu on ensin siinä haavoittaneen ihmisen haavassa johon ei ole hyvä jumittua vaan kasvaa ulos itse.

Varmaan haavasta ulos kasvu voi olla pitkä prosessi tai lyhyt prosessi riippuen haavan syvyydestä, joka tarvitsee aikaa toipuakseen.