vaisuliini kirjoitti:*
Olin itse pitkään väärinymmärretty ja väärinymmärretyksi tuleminen sattui minuun paljon. Vähitellen en voinut tiettyjen henkilöiden kanssa keskustella enää ja heitä välttelin pitkään kunnes lopulta en enää jaksanut ja ahdistuin entistä enemmän kunnes yksi ihminen auttoi minua vapauttumaan ja samalla kasvoin yhdessä silmänräpäyksessä ulos haavasta.
Nyt en enää pelkää tulla väärinymmärretyksi. Joku saattaa ymmärtää minua väärin eikä se enää minua haittaa enkä sitä pelkää. Olen täysin vapauttunut. Voin puhua kenenkään tahansa kanssa pelkäämättä väärinymmärretyksi tulemista.
Sama asia pätee luottamuksen petetykselle osapuolelle. Väärinymmärretyksi tuleminen ja luottamuksen pettäminen on kai kaksi eri asia mutta ratkaisu on ensin siinä haavoittaneen ihmisen haavassa johon ei ole hyvä jumittua vaan kasvaa ulos itse.
Varmaan haavasta ulos kasvu voi olla pitkä prosessi tai lyhyt prosessi riippuen haavan syvyydestä, joka tarvitsee aikaa toipuakseen.
Onpa hienoa kuulla, että olet vapautunut siitä pelosta että joutuisit väärinymmärretyksi, kiitos Herralle .
Olen samaamieltä, että kannattaa koittaa toipua vääryyksistä eikä jäädä siihen vuosiksi katkeroitumaan, tosin niin kuin sanoit niin joskus se vie enemmän aikaa. Itse annoin isäpuolelleni anteeksi ja nyt rukoilenkin joskus hänen puolestaan vaikka ennen halusin hänet hengiltä ennen kuin tulin uskoon. Anteeksianto vapautti minut ja paransi haavat.
Näin voidaankin nähdä, että anteeksianto siunaa sekä sen antajaa että vastaanottajaa, kaikki voittaa.