Kysymyksiä

[vaisuliini]

*
Jukka, minä jos sairastun esim. keuhkokuumeeseen, en ainakaan rukoilisi ja toivoisin itselleni kuolemaa, se olisi parempi ja se olisi niinkuin lottovoitto, että kuolisin keuhkokuumeeseen.

No olisi toinen kysymys, jos sinulle sopii. Vaikuttiko se paljon sinun uskoon, joka on Jumalaa kohtaan? Millainen sinun uskonlaatu nyt on, jos saa udella? Ei sinun ole pakko vastata, jollet halua.

Alkuseurakunnan aikoinaan tilanne oli toisenlainen, kuin nykyään, sillä usko oli hyvin voimallinen, kuin nykyään. Nykyään moni menetti toivoa voidakseen parantua ja lakkasi uskomasta Jumalan parantamiseen. Mutta moni alkuseurakunnan aikoinaan parantui täysin, niin siihen tilanteeseen katsottuna nähdessään nykytilannetta tuntuu mahdottomaksi. Pakko sanoa, että se minua paljon mietityttää ja ihmetyttää. Kyllä minua ahdistaa se, koska pelkään itse luopuvan toivosta, että minä...... En vain uskalla sanoa se ääneen mitään ja ahdistaa...

Minä tänään rukoilin ja kysyin Jumalalta siitä, koska se asia minua askarruttaa ja ahdistaa. Eikö meillä ole enää toivoa Jumalan parantamiseen?

Minä keskustelin erään uskovan sairaanhoitajan kanssa kahvilassa. Esitin kysymystä, mikä koskee Jumalan parantamista, johon hän vastasi ja sanoi ettei usko. Hän ei tuonut minulle mitään rohkaistavaa tai vahvistavaa voidakseni uskoa Jumalan parantamiseen, mutta minä päätin pitää uskosta kiinni, mutta nyt en vain vielä löytänyt jonkun uskovan rohkaistavan vai vahvistavan ja nyt toivoa ei näy enää. Masentavaa! Kiitos nykyajan uskoville! Anteeksi tämä...!

2Kor. 12:12 Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.

[Jukka]

Vaisuliini. En pääse selvyyteen kaikesta, mitä tuossa alla kysyt. Vastaan kunhan selvennät kysymyksiäsi.

Jukka, minä jos sairastun esim. keuhkokuumeeseen, en ainakaan rukoilisi ja toivoisin itselleni kuolemaa, se olisi parempi ja se olisi niinkuin lottovoitto, että kuolisin keuhkokuumeeseen.

En ole rukoillut itselleni kuolemaa (jos tuossa sellaiseen viittaat) enkä myöskään parantumista. Suuressa hädässä ja ahdistuksessa ihminen voi kyllä toivoa kuolemaakin, mutta en kai sellaista ole sanonut toivovani vaan tyytyväni Jumalan tahtoon.

No olisi toinen kysymys, jos sinulle sopii. Vaikuttiko se paljon sinun uskoon, joka on Jumalaa kohtaan? Millainen sinun uskonlaatu nyt on, jos saa udella? Ei sinun ole pakko vastata, jollet halua.

Mitä tarkoitat kysymykselläsi? Kysyt "vaikuttiko se paljon sinun uskoon"? Siis mikä "se"? Tiedän ettei meistä kenenkään "ole pakko vastata" esitettyihin kysymyksiin täällä ajassa, mutta en tässä ymmärrä mitä kysyt. Vastaan mielelläni jos kerrot mitä kysymykselläsi tarkoitat.

Alkuseurakunnan aikoinaan tilanne oli toisenlainen, kuin nykyään, sillä usko oli hyvin voimallinen, kuin nykyään. Nykyään moni menetti toivoa voidakseen parantua ja lakkasi uskomasta Jumalan parantamiseen. Mutta moni alkuseurakunnan aikoinaan parantui täysin, niin siihen tilanteeseen katsottuna nähdessään nykytilannetta tuntuu mahdottomaksi.

On totta, että alkuseurakunnan aikana -kuinka sen nyt sanoisin- Jumalan valtakunta ikään kuin murtautui voimakkaasti esille ja Jumala todisti monin tavoin Jeesuksen kuolleen puolestamme ja herätetyn kuolleista. Tätä julistusta seurasi tunnustekoja. Ne eivät ole kadonneet, mutta paljon vähentyneet, koska evankeliumin saarna on kadonnut (ja tunnusteot seuraavat julistusta).

Pakko sanoa, että se minua paljon mietityttää ja ihmetyttää. Kyllä minua ahdistaa se, koska pelkään itse luopuvan toivosta, että minä...... En vain uskalla sanoa se ääneen mitään ja ahdistaa...
Minä tänään rukoilin ja kysyin Jumalalta siitä, koska se asia minua askarruttaa ja ahdistaa. Eikö meillä ole enää toivoa Jumalan parantamiseen?

Vaisuliini. Ei ole syytä luopua toivosta. Jokainen sairas saa odottaa ja toivoa Herraan. Jumala ei ole muuttunut, mutta tässä ajassa me näytämme etsivän tunnustekoja ja parantumisia ja lahjoja enemmän kuin Jeesusta itseään. Olen rukoillut puolestasi useamman kerran (vaikka en osaa itseni puolesta rukoilla) ja toivon hartaasti, että Jeesus kuulisi pyyntösi ja parantaisi niistä syntymävioistasi (voi olla että olen ymmärtänyt asian väärin, jos, niin anna anteeksi. Vilpittömin huokauksin olen Sinua kuitenkin muistanut).

Minä keskustelin erään uskovan sairaanhoitajan kanssa kahvilassa. Esitin kysymystä, mikä koskee Jumalan parantamista, johon hän vastasi ja sanoi ettei usko. Hän ei tuonut minulle mitään rohkaistavaa tai vahvistavaa voidakseni uskoa Jumalan parantamiseen, mutta minä päätin pitää uskosta kiinni, mutta nyt en vain vielä löytänyt jonkun uskovan rohkaistavan vai vahvistavan ja nyt toivoa ei näy enää. Masentavaa! Kiitos nykyajan uskoville! Anteeksi tämä...!

Toivon, ettei noissa loppusanoissasi ollut katkeruutta. Oliko, sen itse parhaiten tiedät? Meidän ei kuitenkaan tule katsoa toisiimme eikä etsiä uskollemme lohdutusta ja tukea ensisijassa toisistamme vaan turvata Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa. Tämä lupaus pysyy tämän maailmanajan loppuun asti, että "Minä olen Herra, sinun parantajasi" (oikeastaan lääkärisi, 2.Moos. 15:26). Vaisuliini, Jeesus voi Sinut parantaa kuten on vuosisatojen saatossa parantanut monia kärsiviä ja pahoistakin sairauksista. Raamatussa ilmoitettuun evankeliumiin ei kuitenkaan liity lupaus tässä ajassa parantumiseen. Niin voi tapahtua, mutta kaikilta osin se tapahtuu vasta päivänä, kun ruumiimme lunastus tapahtuu ja "hän muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" Fil. 3:21.

Jos jaksat niin täydennätkö noita tekstejäsi, joiden sisältöä en täysin ymmärtänyt? Vastaan sitten niihinkin. Nyt menen nukkumaan.

"Kel on turva Jumalassa,
hän turvassa on paremmassa,
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla".

[tekstissä voi olla virheitä, kun olen väsynyt]

[vaisuliini]

*
Jukka, niin, siksi en sanonut tarkalleen ”se”, kun en vain halunnut loukata sinua. Siksi jätin kirjoittamatta, mikä se on. No se on se sinun jalkasi juttu. Tiedäthän itse, mitä tarkoitan. Mutta ei sinun tarvitse vastata, jollet halua. Anteeksi, kun kysyin, vaikuttiko se sinun uskoosi ja millainen uskonlaatu sinulla on. Tavallaan sinä jo vastasit, ettet tarvitse parantumista.

Jukka, niin, koska Jeesus Parantajana on sama, eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Mutta moni luopui toivosta Häneen, joka on Parantaja, - edelleen sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Se sairaanhoitaja yritti saada minut luopumaan toivosta ja pakotti minua hyväksymään sitä. Meille syntyi kiivas keskustelu kahvilassa. Siten minä pysyin vaiti ja katsoin silmiin, niin se, joka on lujatahtoinen tyyppi, luuli saaneensa minua luopuvan toivosta, en sanonut siitä mitään, koska minä en mielistynyt häneen, joka luopui uskosta Jeesukseen ollessaan Parantaja.

Kiitos, kun rukoilit puolestani! Minä odotin jo kauan. Moni odotti jo kauan, mutta luopui toivosta ja lakkasi uskomasta Parantajaan, joka on edelleen sama kuin silloin alkuseurakunnan aikoinaan. He olisivat vielä voinut pitää uskosta kiinni, mutta luopuivat siitä noin vaan. Minä en mielistynyt heihin.

Jukka, minä en ole katkeroitunut, jos sinä tarkoitat, vaan olen pettynyt. Harmi, etten elä siitä aikaa, joka oli alkuseurakunnan aikoinaan. Minä inhoan jokaisella solullani tätä nykyaikaa, jolloin usko on penseä ja usko on joko liikaa teologinen ja taas sakramentaalinen, niin jäi pois väärentämätön evankeliumi, jonka kautta julistettu Sana voisi vahvistaa tunnustekoja ja ihmeitä ihmisten parantumiseksi.

Tämä penseä usko jo saa uskomaan, että parantamiseen ei ole enää toivoa. Samoin teologinen ja sakramentaalinen usko. Pää täynnä järkiperäisiä tutkimansa tulkattuja opetuksia, niin raamatullinen usko muuttuu teologiseksi. Pää täynnä epäraamatullisia perinnäissääntöjä ja epäraamatullisia kirkon sakramentteja, joiden kautta raamatullinen usko muuttuu sakramentaaliseksi, Pää täynnä keskinäisiä eksytyksiä, niin raamatullinen ja kristuskeskeinen usko lakkaa olemasta. ne saa uskomaan, että Jumalan parantamiseen ei ole enää toivoa.

Pyytäisin rukoilemaan kanssani. Olisin kiitollinen, että kanssani rukoillaan.

Matt. 11:5 sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.

Matt. 18:19 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.

Matt. 21:22 Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."

Mark. 11:24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

Joh. 9:3 Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.

[tanu]

voi hyvä tavatonta sentään... anteeksi, olen väsynyt ja pohdiskelen tulevaa jalkani amputaatiota.

Voi ei Sokeritautiko sinulta, Jukka, on jalan viemässä? Voi voi sentään. Kovin tuntuu jälleen kerran omat huolet pieniltä...

Voimia operaatioon ja jaksamista paranemiseen. Toivottavasti saat hyvää hoitoa (onneksi Suomessa sitä saa!) ja kaikki sujuu parhain päin.

Kovasti Herra joitakin koettelee.

Sokeritautipa juuri ja siinä mukana perinnölllinen sydän- ja verisuonisairaus. Sydäntoimenpiteitä on tehty kolme. Uuden aorttaläpän sain vuosi sitten, mutta siinä ei enää uskallettu minua nukuttaa eikä rintakehää avata, vaan homma hoidettiin reisi- ja kaulavaltimoiden kautta. Vuoden sisällä on 9 valtimosuonta operoitu jaloissa, että pysyisivät "elämässä mukana", mutta nyt näyttää pahalta. Jalasta keväällä amputoitiin isovarvas, mutta se ei riittänyt (niin lääkärit ennustivatkin). Tiistaina 23.1 menen sairaalaan ja kuulen tuomioni (jalkapöydästä, nilkasta vai polven alapuolelta).

Valtavan hyvää hoitoa olen Meilahdessa saanut, samoin jälkihoitoa Lohjan sairaalassa.

Jossain Vaisuliini taisi nuhdella minua siitä, etten ole riittämiin rukoillut jotta parantuisin. Vaisuliinille nyt tiedoksi, etten ole rukoillut jalan tähden ensinkään, en ollenkaan. Otan tämän kaiken Herran kädestä ja kyllähän Hän tietää sekä sairauteni että hulluuteni (Ps. 69:5). En tunne sisimmässäni tarvetta rukoilla itseni puolesta. Ehkä jotkut rukoilevat; jos rukoilevat niin kiitän heistä ja heitä.

Niin, toisinaan Herra koettelee, mutta Hän ei hylkää lapsiaan, ei kurjintakaan. Mieluimmin sitten vaikka rampana sisälle elämään kuten Jaakob ontuen, kuin terveenä ja kummatkin jalat tallella helvetin tuleen. Paljon olen saanut oppia sairastamiseni aikana ja erityisesti olen kiitollinen siitä, että öiset kivut eivät ole estäneet minua lukemasta Raamattua ja viettämässä, kuten nykyisin sanotaan "laatuaikaa" Jeesuksen edessä. Niitä hetkiä en halua antaa pois.

Onpa yhdelle ihmiselle paljon sairauksia suotu

Niin, en tiedä onko Jumalan tahto, että rukoilisimme omien sairauksien tai muiden koettelemusten poistumisen vuoksi. Olen vähän samoilla linjoilla kuin sinä Jukka, että
kaikki otetaan vastaan mitä Herra antaa - sekä hyvä että huono. Herra antoi Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!

Ehkä voisi ennemminkin rukoilla sen puolesta että Jumala antaisi ymmärrystä, jotta voisi tajuta että miksi Hän antoi jonkin sairauden tai koettelemuksen, jotta
voisi korjata esim. omaa käytöstään ja asennettaan joissakin asioissa.

Toisaalta on paljon ihmisiä jotka ovat riippumatta omista tekemisistään esim. henkisesti tosi huonossa kunnossa. Johtuen esim. lapsena koetusta hyväksikäytöstä, väkivallasta ja
henkisestä alistamisesta. Se onkin vaikeampi ymmärtää, että miksi Herra on tämän sallinut? Ja silloin on varmasti paikallaan rukoilla paranemisen ja eheytymisen puolesta omalla
kohdalla.

Jumalan siunausta ja voimia sinulle Jukka. Ja paljon hyviä hetkiä Jeesuksen kanssa!

[vaisuliini]

*
Lisään vielä...

Nykyään evankeliumi on joko teologinen, sakramentaalinen ja eksytyskeskeinen, jonka kautta ei voi saada aikaan raamatullisia tunnustekoja ja ihmeitä. Ei mitään! Se on niin lihallinen evankeliumi.

Raamatullinen evankeliumi tuottaa julistettua Sanaa, jonka kautta vahvistetaan raamatullisia tunnustekoja ja ihmeitä - ihmisten tervehtymiseksi. Moni uskova ei tarkista omaa uskoa, onko se sakramentaalinen voidakseen tehdä parannuksen, vaan tyytyy siihen. Samoin teologiset ja eksytyskeskeiset uskovat. Raamatullinen usko on vähissä, siksi raamatulliset tunnusteot ja ihmeet jäävät pois.

Siksi minä inhoan tätä nykyaikaa jokaisella solullani ja harmittaa että minä elän tätä nykyaikaa.

[tanu]

*
Lisään vielä...

Nykyään evankeliumi on joko teologinen, sakramentaalinen ja eksytyskeskeinen, jonka kautta ei voi saada aikaan raamatullisia tunnustekoja ja ihmeitä. Ei mitään! Se on niin lihallinen evankeliumi.

Raamatullinen evankeliumi tuottaa julistettua Sanaa, jonka kautta vahvistetaan raamatullisia tunnustekoja ja ihmeitä - ihmisten tervehtymiseksi. Moni uskova ei tarkista omaa uskoa, onko se sakramentaalinen voidakseen tehdä parannuksen, vaan tyytyy siihen. Samoin teologiset ja eksytyskeskeiset uskovat. Raamatullinen usko on vähissä, siksi raamatulliset tunnusteot ja ihmeet jäävät pois.

Siksi minä inhoan tätä nykyaikaa jokaisella solullani ja harmittaa että minä elän tätä nykyaikaa.

Juu, paljon on vääristeltyä evankeliumia tarjolla nykyään.

Nyt väsyttää niin paljon etten oikein ymmärrä tuo kirjoittamasi jatkoa. Mutta siitä elen samaa mieltä että vihaan myös tätä nykyaikaa ja kaikkea turhaa mitä
se tarjoaa: kiirettä, itsekkyyttä, rahan ja tavaran ja kunnian perässä juoksemista jne.

Läheisten ihmisten vuoksi pitää yrittää jaksaa. Kunpa jaksaisi iloita kuten Raamattu kehottaa ja olla valona pimeyden keskellä!

[vaisuliini]

*
Anteeksi, ei tarkoitus väsyttää mutta minua väsyttää eniten ne evankeliumin väärentäjät, jotka julistavat sakramentaalista, teologista ja eksytyskeskeistä uskoa. Samoin evankelioivat joukot, jotka kiertävät ympäri Suomea. Kun raamatulliset tunnusteot ja ihmeet ovat tänäkin päivänä vielä voimassa - katsottuna Jumalan julistettuun Sanaan ja Raamatun ilmoittamaan Parantajaan, kun julistetaan raamatullista uskoa.

Mutta sitä ei enää julisteta, niin jää jäljelle me ja minä, jotka olemme odottaneet siitä. Tuntuu, niinkuin ovi suljettaisiin kiinni nenämme edestä, vaikka meille on luvattu profeetallisesti kaksi kollme kertaa. Vain jäljelle jäi valtavasti pettymystä.

Kysyn, voiko netitse julistaa raamatullista uskoa, vaikka lukiessani, niin julistettu Sana voi vaikuttaa minussa parannettavaa? Voisiko joku kirjoittaa tänne ja samalla julistaa Raamatullista uskoa, niin sen kautta Jumala vahvistaa julistettua Sanaa ihmisten tervehtymiseksi? Onko se turvallista, kun se tapahtuu netin välityksellä?

No minä tänään luin Raamattua, jonka mukaan evankeliumin väärentäjät ovat kirottuja, siis Paavalin mukaan - katsottuna sakramentaalisiin, teologisiin, eksytyskeskeisiin evankelioiviin uskoviin. Huh, toisaalta Raamatun mukaan meillä ei ole lupa kirota ketään, vaan ainoastaan tulee siunata, mutta Paavalin sana sai minut pysähtymään tänään. Että evankeliumin väärentäjät ovat kirottuja!

No olen paljon rukoillut tämän asian puolesta, jo kauan. Mutta tarvittaisiin rukoilijoita jotka voisivat rukoilla kanssani siitä.

Matt. 18:19 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.

[tanu]

Et sinä Vaisuliini minua väsytä. Olen vaan muuten väsynyt kun nukkunut niin huonosti.

Ja väsyneenä ei aina ymmärrä mitä joku haluaa sanoa.

[vaisuliini]

*
Ok, Tanu! No saisinko kysyä, onko väsymyksen syy normaalia vai
raudanpuute tai B12-vitamiinin puute? Voimia ja lepoa sinulle!

[vaisuliini]

*
Ajattelen tuoda PP:n yhden linkin tänne luettavaksi.

Evankeliumi ennen ihmeitä - evankeliumi synnyttää uskon ja ihmeet ja merkit ovat Jumalan vahvistus
julistetulle sanalle - suurin ihme on syntisen ihmisen pelastuminen Jumalan armosta evankeliumin kautta.

Apt 4:
29 Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi;

30 ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi
Jeesuksen nimen kautta."

31 Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä
täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

Apt luvussa 4 opetuslapset pyysivät ensimmäiseksi rohkeutta puhua Jumalan sanaa, jonka jälkeen he pyysivät
sen vahvistukseksi ihmeitä ja tunnustekoja.

Kun he täyttyivät Pyhällä Hengellä, niin sen ensimmäinen vaikutus oli se että he puhuivat rohkeasti Jumalaa sanaa.

Opetuslapset eivät pyytäneet ihmeiden tapahtuvan siksi, että se olisi kaikkein voimakkain keino todistaa Jeesuksesta,
sillä he pyysivät ensin rohkeutta julistaa Jumalan sanaa, eli evankeliumia Jeesuksesta, koska usko syntyy Jumalan sanan
kuulemisen kautta.

He siis uskoivat kaikkein voimakkaimman pelastukseen johtavan "työkalun" olevan evankeliumi Jeesuksesta ja siksi he
pyysivät rohkeutta, että he voisivat rohkeasti julistaa Herrasta Jeesuksesta.

Se miksi he pyysivät ihmeitä ja merkkejä (sairasten parantumista) johtui siitä, että ihmeiden tulee seurata julistettua sanaa,
mutta ihmeet eivät synnytä uskoa, eikä meidän tule seurata ihmeitä kuten väärät profeetat ja eksytetyt ihmiset tekevät.

Alkuseurakunnan uskovien usko ei ollut ihme keskeistä, vaan Jeesus keskeistä julistusta, jonka Herra Jumala vahvisti
sitä seuraavien ihmeiden ja merkkien kautta.

Opetuslapset eivät halunneet saada rohkeutta puhua Jumalasta siksi, että he olisivat tienneet rohkeuden tulevan
heihin vain sen kautta, että ihmeet ja tunnusteot vahvistaisivat sen mitä he sanovat.

Opetuslapset täyttyivät Pyhälle Hengellä, joka antoi heille voiman ja rohkeuden puhua rohkeasti Jumalan sanaa.

Ihmeet ja merkit eivät antaneet rohkeutta, vaan Pyhällä Hengellä täyttyminen.

Väärän profeetan opetus on siksi väärää, koska hänen teologiansa on ihme keskeinen, ei Herra Jeesus keskeinen.

Raamatun opetuksessa ihmeiden ja merkkien tehtävä ei ole synnyttää uskoa Jeesukseen, sillä niiden tehtävä
on vahvistaa evankeliumin saarna Jeesuksesta, eli Jumalan sana, jonka kuulemisen kautta usko syntyy.

Raamattu sanoo (Ef 1:7 alkutekstin mukaan), että meillä on lunastus Jeesuksen veren kautta, syntien anteeksiantamus,
Jeesuksen armon rikkauden mukaan.

Herra Jeesus on uskomme alkaja sekä sen täyttäjä, mutta meidän osamme on uskoa Häneen rakkaudesta totuuteen
Uuden Liiton järjestyksen mukaan, Jumalan armosta noudattaa Hänen käskyjänsä sen mukaan mihin saakka olemme
saaneet uskossa kasvaa.

-PP-

Minä laitan erikseen rukouspyynnön tuohon rukousosioon.