vaisuliini kirjoitti:*
Jukka, voisitko kertoa hieman lisää kanonisoitumisesta, kun kerkiät ja jaksat?
Vain sinun kanssa haluaisin keskustella siitä kanonisoitumisesta.
Vain Jukalta haluaisin vastausta. Kiitos!
Hei Vaisuliini. Esitit minulle sangen haasteellisen kysymyksen koskien Raamatun kirjojen ja kirjeiden kanonisoimista. Yritän jotain nyt
vastata; koettele ja arvioi kirjoitukseni tarkoin. Kanonisoimisessa oli kysymys tavattoman suuresta ja tärkeästä asiasta. Meidän
nimittäin pitää tulla vakuuttuneiksi, että käsissämme oleva Raamatuksi nimittämämme kirjakokoelma sisältää Jumalan
muuttumattoman ja lopullisen ilmoituksen ihmiskunnalle. Mikäli meidät tavalla tai toisella saadaan epäilemään, että Jumalan ilmoitus
saa vielä jatkoa -apostolisen ajan jälkeen- niin purjehdimme elämän merellä vailla luotettavaa kompassia ja peräsintä. Tällaiseen
epävarmuuden tilaan maailma pyrkii jatkuvasti meitä saattamaan, se maailma joka on paholaisen vallassa. ”Onko Jumala todellakin
sanonut?” ja ”Onko odotettavissa vielä jotain uutta ilmoitusta Jumalalta?”
Uuden Testamentin kaanon koottiin ja sai muotonsa useammassa suuressa seurakunnankokouksessa (kirkolliskokouksessa) vuosien
382-419 välisenä aikana (Rooma v.382, Hippon v.393, Karthako v.397 ja v. 419).
Emme voi kuitenkaan sanoa, että noissa kirkolliskokouksissa vasta valittiin kirjat Uuteen testamenttiin, sillä Pyhän Hengen johdossa
seurakunnissa oli tapahtunut valinnat jo vuosisatoja aikaisemmin. Pikemminkin voidaan sanoa, että noissa kokouksissa hyväksyttiin
seurakunnissa jo pitkään vallinnut asiain tila, joissa pyhät apostoliset kirjoitukset oli tunnustettu. Kysymys ei siis ollut joidenkin kirjojen
julistamisesta pyhiksi, vaan sen toteamisesta, mitä kirjoja oli alusta asti pidetty apostolisina ja pyhinä. Kaikki UT:n kaanoniin hyväksytyt
27 kirjaa / kirjettä oli syntyneet ajalla 40-100 jKr. Millä perusteella ne sitten vakiintuivat auktoriteettiasemaan seurakunnissa? Niiden
piti täyttää kolme kriteeriä: apostolisen alkuperän, oikeaoppisuuden ja yksimielisyyden kirjan asemasta seurakunnissa.
Apostolien tekojen luvussa 15 näemme esimerkin siitä kuinka pyhät kirjoitukset saivat alkuseurakunnassa muotonsa. Kokous
järjestettiin harhaopin pyrkiessä tunkeutumaan Jumalan seurakuntaan ja mitätöimään Kristuksen armon evankeliumin. Kokous päättyi
ihmeelliseen toteamukseen: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi...” Ap.t 15:28. Tällä tavoin kirjoitukset valikoituivat kaanoniin.
Kirjeet ja evankeliumit kiersivät laajasti eri seurakunnissa ja saivat seurakuntien hyväksynnän jo ensimmäisellä vuosisadalla. Paljon oli
kirjoituksia, jotka eivät saaneet seurakuntien varauksetonta hyväksymistä. Monenlaisia evankeliumeja oli liikkeellä (Luuk. 1:1-4) ja
eksyttäviä apostolien nimissä kirjoitettuja kirjeitä (2.Tess. 2:2). Oli siis välttämätöntä saada pyhät kirjoitukset kootuksi ja
kanonisoiduksi (kreikan kielen sana kaanon tarkoittaa ohjenuoraa).
En nyt osaa enempää tästä laajasta asiasta kirjoittaa. Ehkä joku jatkaa, joka on perehtynyt asiaan paremmin.