Emme enää tunne ketään lihan mukaan

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Emme enää tunne ketään lihan mukaan

ViestiKirjoittaja hrmn2 » 11. Kesä 2015 12:01

"Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan -- Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" (2 Kor 5:16,17)

On todella tärkeää oppia erottamaan liha ja Henki, eli vanha ihminen ja uusi luomus. Uudestisyntyneissä uskovissa on nämä molemmat puolet, ja myös uskovissa voi liha tehdä tekojaan - jos uskova itse valitsee antaa sille vallan. Mutta kun uskova tekee parannuksen eli tulee mielenmuutokseen Jumalan puoleen kääntymisen kautta, pesee Jeesuksen veri kaiken synnin ja lihan teot pois.

Sen jälkeen uskova on taas pyhä ja puhdas, uusi luomus jossa ei ole synnin tahroja. Kuitenkin me voimme ikäänkuin leimata toisia sen mukaan, mitä pahaa he ovat menneisyydessä tehnyt. Voimme jäädä muistelemaan heidän syntejä ja jatkaa heidän näkemistä niiden kautta. Mutta jos he ovat tehneet niistä parannuksen, niin silloin me teemme itse järkyttävää syntiä jos pidämme heidän menneitä syntejään mielessä. Silloin tunnemme heidät lihan mukaan.

Jumala sanoo: "Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Hebr 8:12), sekä vielä "kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen" (Miika 7:19). Jos Jumala heittää parannuksen tehneen uskovan synnit meren syvyyksiin eikä niitä enää muista, onko meillä oikeutta muistella niitä? Onko meillä oikeutta nähdä toisia niiden kautta? Tehdessämme niin, me asetumme Jumalan yläpuolelle ja halveksumme Häntä. Ja se on yksi suurimpia syntejä mitä ihminen voi tehdä.
hrmn2
 
Viestit: 495
Liittynyt: 30. Kesä 2014 11:41

Re: Emme enää tunne ketään lihan mukaan

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 12. Kesä 2015 08:48

hrmn2 kirjoitti:
Sen jälkeen uskova on taas pyhä ja puhdas, uusi luomus jossa ei ole synnin tahroja. Kuitenkin me voimme ikäänkuin leimata toisia sen mukaan, mitä pahaa he ovat menneisyydessä tehnyt. Voimme jäädä muistelemaan heidän syntejä ja jatkaa heidän näkemistä niiden kautta. Mutta jos he ovat tehneet niistä parannuksen, niin silloin me teemme itse järkyttävää syntiä jos pidämme heidän menneitä syntejään mielessä. Silloin tunnemme heidät lihan mukaan.



Kyllä näin on kuin sanot. Tämän tekee vain todella vaikeaksi semmoinen , että joskus käy niin että joku sanoo että on tehnyt parannuksen mutta lankeilee uudestaan samaan syntiin, niin tässä vaiheessa lihamme ja sielunvihollinen alkaa juoruilevien suulla supattamaan "Ei hän tainnutkaan tehdä parannusta oikeasti". "Hyljätkää hänet".

Siksi mietin sitä , että anteeksi pitää aina antaa aidosti katuvalle ja parannuksen tehneelle joka taistelee syntiä vastaan.

Ehkei meidän tulekkaan luottaa siihen että hän heti onnistuu vaan luottaa siihen että hän yrittää ja taistelee.

Hänellä joka taistelussa taistelee on mahdollisuus voittaa koko sota, se joka on antautunut ei voi enään voittaa ennen kuin aloittaa taas sotimaan syntiä vastaan.

Onnistuminen seuraa siitä taistelusta, joskus heti , joskus myöhemmin. Tuliskin enemmän rohkaista sisaruksia taistelemaan syntejä vastaan sillä mielialalla, että kannustetaan kestävyyteen tuossa.

Omat rukouksemme toisenpuolesta ovat silloin parasta apujoukkoa sotatantereelle.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Emme enää tunne ketään lihan mukaan

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 12. Kesä 2015 18:36

"Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat (Sananl.18:19)."

Näin usein on uskovienkin keskuudessa. Pettymyksensä yli tulisi kuitenkin päästä ja nähdä aina jokainen ihminen kuin ensimmäistä kertaa. Rakkaus peittää syntien paljouden.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 24 vierailijaa