"Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan -- Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" (2 Kor 5:16,17)
On todella tärkeää oppia erottamaan liha ja Henki, eli vanha ihminen ja uusi luomus. Uudestisyntyneissä uskovissa on nämä molemmat puolet, ja myös uskovissa voi liha tehdä tekojaan - jos uskova itse valitsee antaa sille vallan. Mutta kun uskova tekee parannuksen eli tulee mielenmuutokseen Jumalan puoleen kääntymisen kautta, pesee Jeesuksen veri kaiken synnin ja lihan teot pois.
Sen jälkeen uskova on taas pyhä ja puhdas, uusi luomus jossa ei ole synnin tahroja. Kuitenkin me voimme ikäänkuin leimata toisia sen mukaan, mitä pahaa he ovat menneisyydessä tehnyt. Voimme jäädä muistelemaan heidän syntejä ja jatkaa heidän näkemistä niiden kautta. Mutta jos he ovat tehneet niistä parannuksen, niin silloin me teemme itse järkyttävää syntiä jos pidämme heidän menneitä syntejään mielessä. Silloin tunnemme heidät lihan mukaan.
Jumala sanoo: "Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Hebr 8:12), sekä vielä "kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen" (Miika 7:19). Jos Jumala heittää parannuksen tehneen uskovan synnit meren syvyyksiin eikä niitä enää muista, onko meillä oikeutta muistella niitä? Onko meillä oikeutta nähdä toisia niiden kautta? Tehdessämme niin, me asetumme Jumalan yläpuolelle ja halveksumme Häntä. Ja se on yksi suurimpia syntejä mitä ihminen voi tehdä.