Tirlittan kirjoitti:Laitan tähänkin muutaman kysymyksen pohdittavaksi.
Kun tulitte uskoon, niin olitteko rikkinäisiä jollakin elämän osa-alueella?
Muuttuiko teissä kaikki heti, niin että kykenitte jättämään kerralla kaiken synnin? Oletteko jo valmiita? onko teillä haavoja sisimmässänne,
jotka eivät ole vielä parantuneet? Voidaanko sana eheytyminen ymmärtää myös uskon kasvun prosessina?
Nämä ovat erittäin hyviä kysymyksiä!
Minä olin rikkinäinen tullessani uskoon, enkä sisäisesti muuttunut heti. Parantuminen / eheytyminen kestää aikansa. Mutta kaiken synnin jätin pois, sikäli kun sillä tarkoitetaan tahdon päätöstä. Eikä se minusta muuta oikein voi tarkoittaakaan. Ymmärsin että synti on minun ja Jumalan välissä, ja että voisin olla Jumalan yhteydessä vain ilman syntiä. Ja siksi päätin, että en tahdo tehdä mitään syntiä, eli jätin kaiken synnin kerralla pois.
Mutta olen sen jälkeen kyllä langennut tekemään syntiä. Ero on vain siinä, että nämä ovat yksittäisiä lankeamisia eli kaatumisia. Pieni lapsi joka opettelee kävelemään, päättää varmasti mielessänsä että nyt minä jätän konttaamisen vauvoille ja tästä lähtien kävelen joka paikkaan kun kerran osaan kävellä. Joskus hän saattaa kompuroida ja kaatua kontilleen, mutta nousee ylös ja jatkaa kävelyä. Hän ei enää liiku konttaamalla, vaan kävelemällä, ja kaatumiset ovat yksittäisiä lankeamisia joista noustaan heti ylös.
Synnin suhteen sisäinen rikkinäisyys tietysti saattaa vaikeuttaa asioita. Jos on tottunut pakenemaan vaikeita tilanteita ja ikävältä tuntuvia asioita synteihin, tulee helposti siihen kiusaus uskovanakin. Mutta kiusaus on vasta kiusaus, eli rikkinäisyys ei sinällään tarkoita että pitäisi tehdä syntiä. En usko, että Jumala olisi tehnyt toiselle uskovalle vaikeampaa pysyä Hänen yhteydessä, kuin toiselle. Missä kiusaus on suuri, siellä on myös apu suuri. Raastavampaa ja kipeämpää se kyllä on, kun on sisäisesti rikkinäinen. Mutta parantumisen jälkeen on sitä parempi olo ja mieli, kun ymmärtää ja tuntee konkreettisesti nahoissaan miten paljon hyvää Herra on antanut. Vain kipeänä ollut voi todella ymmärtää terveyden arvon.